"Kuinka paljon sattuu jos joku paikka on murtunut?"

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi avata bloginkin. Aikamoista haipakkaa ollaan menty viime päivät, eikä aikaa ole jäänyt mihinkään muuhun. Postauksia tulossa kunhan saan repästyä niille jostain aikaa. Tämä postaus käsittelee hevosten ajatusmaailmaa, sekä ratsastamisen vaikeutta.

No miksi tälläinen postaus? Eilen olin todellakin murheen murtama. Tuplan kanssa on mennyt todella huonosti. Enkä keksi mitään ratkaisua. Se ei kunnioita ihmisiä, tekee mitä haluaa ja jos ei halua, niin ei todellakaan tee yhtään mitään. Ei hevosella ole oikeutta päättää mikä on mukavaa ja mikä ei, vaan sen on tehtävä mitä sen on tehtävä. Välillä se on ok, välillä ihan kauhea. Joskus se suostuu sentään jotain tekemään, nykyään ei edes sitä vähää. Jos vähänkin annan noottia, tulee sieltä rodeota, pukkilaukkaa, ryntäilyä jne jne jne. Eikä se maasta käsiteltäessäkään ole mikään enkeli. En missään nimessä haluaisi antaa periksi, mutta ei jokaista ratsastuskertaa saisi pelätä, tai miettiä sitä kuinka ruhjeilla olen seuraavan kerran jälkeen.

Palataanpa eiliseen. Oli todella lämmin ja mahtava ilma, ja päästiinkin tallille joskus 4-5 aikaan. Itsellä oli todella hyvä fiilis, ja mietin että tänään kyllä mennään hyvin. Tosiaankin, pari viikkoa(?) sitten Tupla tallasi mun jalkapöydän päälle, ja olin ihan varma että se murtui. Lääkärikäyntien ja röntgenien sekä kiukuttelevien mummojen kautta ei jalka onneksi ollut murtunut. Viime päivinä kuitenkin jalkaa on alkanut särkeä ja maanantai iltana jalka oli turvoksissa kuin jalkapallo. Tämän takia en tiistaina päässyt ratsastamaan. Nyt siis tiistainkin energialla painelin tallille. Tupla oli ihan kiva käsiteltäessä, karvaa siitä lähti ihan tajuttomasti!

Huomasimme että kentällä oli muutama "pupueste" eli n. 40-50 cm. Aattelin että lopputunnista voitaisiin ottaa muutama hyppy. Ratsastaessa Tupla oli todella laiska, haluton ja kärttyinen. Ratsastin sen ihan ok:ksi ja otin välikäynnit. Suunnittelin muutamia hyppyjä kentän sivulla olleellee esteelle. Laukassa Tupla ryösti, mutta päästiin kuitenkin ihan hyvin esteen yli. Ajattelin kokeilla ravi lähestymistä. Ja se toimi! Saatiin muutama oikein hyvä hyppy aikaiseksi. Toisella sivulla oli myös, vähän matalampi, pysty. Halusin kokeilla ravilähestymisellä sitä. Kun käänsin Tuplaa esteelle, tunsin kuinka se lähti ryöstämään. Käänsin siis pois. Toinen yritys. 20 m ennen estettä Tupla lähti. Todellakin lähti. Pukkilaukkaa esteen ohi ja mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Varmaan kuudennen pukin jälkeen menetin otteeni (roikuin satulan oikealla puolella) ja tipahdin. Ilmassa kerkesin miettimään (vaikka sanotaan ettei kukaan kerkeä miettimään miten tippuu, refleksit hoitavat sen) mutta kerkesin kuin kerkesinkin miettimään mille ruumiinosalle tulisin alas. Kädet oli pois suljettu ja tähtäsinkin että olisin rysähtänyt perseelleni maahan. Noo, ei ihan osunut. Tulin polvi edellä lyöden oikean puolen kylkiluut kovalla tällillä maahan ja kaikessa rytäkässä täräytin päänikin.

Mietin: "Kuinka paljon sattuu jos joku paikka on murtunut?" Se sattuu enemmän. Nopean diagnosoinnin jälkeen totesin olevani vielä elävien kirjoissa ja ilman luunmurtumisia. Nousin rivakasti ylös, ja näin kuinka Tupla muinamiehinä jolkotteli tallille päin. Tässä vaiheessa olin jo kaikki kirosanat käynyt läpi ja keksinyt puolet lisää. Kiukkuisena kuin ampiainen lähdin Tuplan perään ja tottakai hyppäsin takaisin selkään. Kysyin itseltäni: "Pelottaako sinua?" Enkä oikein osannut vastata.

En huomannut että mulla oli just tässä kuvassa näin vajokki ilme, mutta saa kelvata!

Kaikessa rytäkässä muisti pätkäisi siitä kohdasta kun Tupla lähti (noi kaikki kuvaelmat ovat äidin kertomia, joka oli katsomassa) ja olo oli todella sekava. Eli lievä aivotärähdys, luulisin. Polvi on ruhjeilla ja mustelmilla, ja todella kipeä, samoin kylkiluut. Nyt ollaankin risteyskohdassa, ja tarvitsemme kipeästi apua. Koska tämä ei voi näin jatkua. Joku kaunis päivä voi sattua oikeasti jotain pahempaa. Eilen illalla pohdittin päämme puhki, mitä ratkaisuja tähän keksittäisiin. Olisiko kuolainten vaihto, apuohjat, häntäremmit, valmennukset, mitään? Entä jos Tupla onkin kipeä? Joku sairaus tai kasvain tai jotain? Miksei se sano mitään?! Jos jollain on holtittomalle, ryöstävälle ja pukittelevalle hevoselle jotain ratkaisuja mielessä, niin olisin todella kiitollinen ideoistanne! Jotain on keksittävä..