Neuvolalääkäri RV 35+2

Viikko neuvolakäynnin jälkeen olikin toisen ja tässä raskaudessa viimeisen neuvolalääkärin käynti. Käynti sujui hyvin, lääkäri oli sama jolla kävin viikolla 18+2, joten se olikin puolin toisin rentoa juttelua. Juttelimme synnytyspelosta ja voinneista, voin edelleen ihan hyvin, vaikka väsymys onkin ajoittain todella kova. Olen myös aika stressaantunut tästä asunnosta, tuntuu vaikka kuinka järjestelisin ja laittaisin, tulee eteen koko ajan lisää tavaroita (ja varsinkin avopuolison isovanhempien tavaroita), joista en tiedä mitä niille tekisin. No onhan tässä vielä aikaa, vai onko..?

RV 34+6

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 35+2
Painon lisäys raskauden alusta: +14,1 kg
Verenpaine: 115/68
Vauvan sydämensyke: 130
Vauvan painoarvio: 2500g
SF-mitta: 33

Lääkäri ultrasi ja totesi, että kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt. Minä, synnytyksen amatööri, sitten kyselin, että mitähän tämä tahtoo tarkoittaa? Lääkäri vastasi, että joo onhan sulla noita viikkoja, että kohtahan vois synnytys vaikka alkaa käynnistyä. MITÄ? Justhan vasta jäin äitiyslomalle ja tässä piti olla aikaa vaikka muille jakaa. Kohdunkaulaa oli kuitenkin vielä noin 2 ½ cm jäljellä, joten en nyt ihan odota, että tässä ja nyt alkaisi syntymään, mutta voihan se tietenkin olla mahdollista.  Lapsivettä oli kuulemma runsaasti, hän sanoi, että se voisi selittää suurehkon SF-mitan, koska itse vauva ei ole mikään suuren suuri, vaan painoarvion mukaan olisi siinä täysin normaali käyrillä. Viihtyisipä vauva masussa lähelle tuota laskettua aikaa, vaikka olo onkin tukala ja vaikea, toivoisin, että koti olisi hieman valmiimpi sitten kun vauva tulee. Kai tässä voisi alkaa sairaalakassiakin pakkailemaan..?

Vähän (tai todella paljon) alkaa jännittää, koskakohan se vauva syntyy? 

Neuvolakäynti RV 34+2

Viime viikolla oli taas neuvolakäynti, otettiin ne perusjutut ja kertoilin voinneista jne. Mulla alkoi selkä prakaamaan ja jouduinkin jäämään sairaslomalle viikkoa ennen äitiysloman alkua, muuten olen voinut ihan hyvin. Vauva on tosi korkeella, oikeastaan ihan suoraan tissien alapuolella, mikä vaikeuttaa mm. hengitystä ja aiheuttaa ihan kauheita närästyksiä. Lisäksi pieni pylly tunkeutuu kovasti kylkiluitteni väliin ja pienet nyrkit nyrkkeilevät pissarakkoon, saan kyllä todella keskittyä ettei pissat lirahda pöksyyn. Poitsu liikkuu edelleen paljon ja potkiikin, vaikka tila onkin vähentynyt huomattavasti. Mutta enimmäkseen liikkeet tuntuvat möyrimisenä.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 34+2
Painon lisäys raskauden alusta: +13,4kg
Verenpaine: 113/75
Vauvan sydämensyke: 130
SF-mitta: 31,5

Painoa on tullut jonkin verran, mutta minusta painonnousu on hieman hidastunut. SF-mitta menee edelleen vähän yli keskikäyrän, muttei yläkäyrillä. Olo alkaa olla aika tukala ja väsynyt, eikä asiaa auta yhtään se, että koti on edelleen aivan huiskin haiskin muuton jäljiltä. Ei vaan ole ollut aikaa tai jaksamista laittaa sitä kondikseen. Voisin nukkua vaikka koko päivän, mutta olla silti aivan kuoleman väsynyt. Pakko se on vaan jaksaa, ei pikkuista voi muuttolaatikoiden sekaankaan oikein tuoda.

Huomenna on neuvolalääkäri ja viikon päästä pääsenkin moikkaaman poikaa taas ultrassa. Yritän tämän muuttolaatikkohelvetin keskeltä kirjoittaa myös aktiivisemmin blogia, haluaisin ikuistaa kaikki nämä fiilikset ja ajatukset jonnekkin, mutta mistä saisi vähän lisää energiaa ja muutaman tunnin päivään lisää?

Baby Showerit

Aika pian plussaamisen ja raskaudesta kertomisen jälkeen heitin äidilleni ja siskolleni, että haluan kyllä sitten baby showerit! Itse en ole ikinä sellaisilla ollut, eivätkä olleet äiti tai siskokaan, joten alkuun oli vähän pimennossa, mitä baby showereilla tehdään? Itse olen lukenut muutamista showereista ja heittelin järjestäjille ideoita. Kokonaan en antanut heidän keskenään järjestellä, vaan yritin tunkea nokkaani mukaan soppaan. Ja kakun sainkin ideoida ja tehdä itse.

Oli kyllä aivan mahtava päivä, showerit oli juuri sellaiset kuin halusinkin, oli ohjelmanumeroita sekä rentoa yhdessäoloa, parhaat vieraat, herkullisia tarjottavia ja saatiin me beben kanssa aivan mahtavia lahjojakin! Ohjelmanumeroina meillä oli "vauvaveikkaus", "Tunnista vauvakuvat" ja piltin maistelua. Vauvaveikkauksessa vieraat saivat lotota sukupuolta, vauvan syntymäpäivää, painoa, pituutta ja nimeä, sekä kirjoittaa terveisensä äidille. Vauvakuvien tunnistamisessa vieraat toivat mukanaan omat vauvakuvansa ja minun tehtävänäni oli tunnistaa heidät! Eikä ollut kyllä todellakaan niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Viimeiset kaksi menivät väärin päin, muuten arvasin kaikki oikein. Piltin maistelussa oli kuusi makua, jotka piti tunnistaa. Ja yksi vieraista saikin kaikki oikein, itse sain vain kolme :D

Herkkuja meillä oli eri makuisia pieniä piirakoita (tomaatti-mozarella, kinkku, sieni ja tonnikala), kana wrappejä, "höttösiä" eli kinkkukierteitä voitaikinasta, kakku (makuina valkosuklaa ja mustikka), bebe-leivoksia, mokkapaloja, suklaalla kuorrutettuja mansikoita ja ananaksia sekä iso kasa dippailtavia vihanneksia ja sipsejä.

Aivan ihana vaippakakku! ♥

Saan kyllä olla todella onnellinen kuinka ihania ihmisiä minulla on ympärillä, ensinnäkin oma perhe. Tiedän, että he välittävät ja ovat aina valmiita tukemaan. Välillä iskee epätoivo, miten me oikein meinataan pärjätä, mutta tiedän, että aina voin turvautua perheeseeni, jos en jaksa tai pysty. Vieraat saivat ennen showereitten päättymistä kirjoittaa "vieraskirjaan" terveisiään ja tuli kyllä niin ihania tekstejä, että itku kurkussa niitä lueskelin. Jokainen oli valmis tukemaan ja tiedän, etteivät ne ole pelkästään sanoja. Aivan mahtavaa! Kiitos järjestäjille, eli äidille ja siskolle, sekä mahtaville vieraille aivan erityisestä päivästä, jonka tulen muistamaan aina! ♥

"Täällä olisi yksi sype-äiti"

Sype, eli synnytyspelko. Pelkoni ei ole mitään ylitsepääsemätöntä, mutten pysty vastaamaankaan, etten pelkäisi ollenkaan. Painajaiset vauvan menetyksestä synnytykseen ovat arkipäiväisiä, joka painaa mieltä ja pitää väkisinkin ajatukset tulevassa synnytyksessä. Jotenkin sitä alkuraskaudessa ajatteli, että synnytykseen on niin kamalan pitkä aika - joopa joo, enää 7 viikkoa laskettuun aikaan. Mihin se aika oikein hävisi, tässähän piti olla aikaa vaikka muille jakaa. Voi vauva, tule pian, mutta älä tule vielä, täällä on kaikki ihan kesken!

"Stop being afraid of what could go wrong, and start being excited of what could go right"

Neuvolatätini laittoi lähetteen sype-kätilölle Naistenklinikalle. Ajan sain 9.2. puolilta päivin. Sain paniikin aikaiseksi jo siitä, että miten pääsen Naistenklinikalle (en ole ennen käynyt siellä, ultrissa olen kaikissa käynyt Porvoossa!). Itku kurkussa sain puolisoni kesken työpäivän viemään minut sinne, mutta vastaanotolle sain mennä ihan yksin. Olin todella hyvissä ajoin siellä, keskellä synnyttäviä tai juuri synnyttäneitä äitejä. Pian kätilö tuli hakemaan minua ja menimme juttelemaan synnytyshuoneeseen. Ja täytyy sanoa, ettei se ollut sellainen kuin olin kuvitellut. Mielikuva sairaalasta on kolkko, steriili ja sellainen mistä haluaa äkkiä pois, mutta tuolla rauhotuin ja olisin voinut jäädä huoneeseen pidemmäksikin aikaa. Ihana hämyinen tunnelma rauhoitti tämän sype-äidin mieltä.

Kätilö oli aivan ihana, hän kuunteli mitä sanoin ja oli kannustava. Halusin käydä synnytystä läpi ja hän kertoi, samalla käyden huonetta läpi mitä sieltä löytyi. Minä kun en koskaan ole ollut synnyttämässä, en todellakaan tiennyt esimerkiksi kivunlievityksistä tms. Enkä ole oikein lukenutkaan mitään aiheesta, koska mitä enemmän luen kaikesta mikä voi mennä pieleen, sitä enemmän hermoilen. Kätilö esitteli myös mm. ammeen sekä kävimme synnytysosastolla ihan kiertelemässäkin. Ja näin ihan vastasyntyneen pienen vauvan ♥

Kokemus sype-kätilöllä oli todella positiivinen ja helpotti suurinta pelkoa. Sanoinkin hänelle, etten saa pelkoa mitenkään kokonaan pois, mutta ketä nyt ei pelottaisi synnytys edes vähää? Kätilö käski ottamaan pelkoa kädestä kiinni ja menemään yhdessä ja näin aion yrittääkin.