Kuka Muumilaakson Asukas Olisit? ~HAASTE~



Mikä Muumihahmo olisit?

Postausideana Muumit.

Kuka muumihahmo olisit? Miksi?
Kaikki tuntevat muumihahmot. Heillä jokaisella on omanlaisensa luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet. Jokainen löytää jonkun yhdistävän linkin itsensä ja jonkun muumien hahmon välillä. Kerro siis kuka tuo hahmo on!!
Voit myös kertoa minkä hahmon piirteitä haluaisit itsessäsi korostaa tai minkälainen haluaisit olla!

Haasta myös ystäväsi kertomaan, kuka muumeista hän olisi!

Tämän haasteen saa vastaanottaa mikäli kiinnostaa :)

"Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää tehdä niin. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, ettei kukan vastusta sitä."

Olisin ehdottomasti Pikku Myy! Temperamenttinen, jääräpäinen kuin muuli, jossain asteikolla jopa ärsyttävä. Huomaan yhtäläisyyksiä olevan melko paljon. Olen itsenäinen, mutten niinkään rohkea. Saatan olla uusille tuttavuuksille joko a.) ärsyttävän tekopirteä, pulputtava papupata, enkä todellakaan mieti mitä sanon tai b.) äärettömän hiljainen ja arka, jään miettimään mitä oikein uskallan sanoa ja mitä en, varsinkin jos porukkaa on paljon.

Minulta ei voi, ei edes kannata salata asioita, sillä niinkuin Myy, minäkin osaan vaistoa, jos minulta salataan asioita. Säästä itseäsi ja kerro suoraan mitä yrität salailla. Päättäväinen olen, jos jotain alotan aion sen myös viedä loppuun, en ikinä jätä asioita puolitiehen tai kesken! Se on mielestäni erittäin hyvä piirre.

"Myy on itse sanonut muun muassa olevansa niin pieni, ettei hänelle voi tapahtua mitään pahaa. Vaikka Myy on vilkas ja ilkikurinen ja tekee kepposia, on hän silti hyväntahtoinen, eikä halua myöskään kenellekkään muulle pahaa, paitsi ehkä haisulille."

En pidä itseäni kovinkaan pienenä, mutta saan kuulla, varsinkin pituudestani paljon. Eli taidankin ottaa motoksi tuon: "Olen niin pieni, ettei minulle voi tapahtua mitään pahaa" kun kuulen seuraavan kerran vittuilua pituudestani. Rakastan tehdä kepposia ja jäynää, varsinkin siskolleni. Tappelemme usein ja olen melkein aina se joka naljailun aloittaa välillä sanoilla ja välillä jopa nyrkein. En kuitenkaan halua kenellekkään mitään pahaa, vaikka vittuilua itsekkin harrastan.

"Myy on kova puremaan. Hän usein uhkailee puraista jotakuta, jos tämä on hänelle itselleen tai muille ilkeä, mutta joskus ihan pelkästä puremisen ilosta. Jotkun Muumilaakson asukkaat ovatkin saaneet tuta Myyn hampaat käpälissään tai hännässään."

Ette ehkä usko mutta nuorempana olin kova tyttö puremaan. Milloin purin siskoani, milloin serkkuani, joskus jopa kavereita. :D Mutta tässä ei ollut pelkästään kyse puremisesta, vaan enemmänkin muiden puolustamisesta, omankin "turvallisuuden" uhalla. Siinä on piirre joka kuvastaan itseäni kovastikin. Viis mitä itselle sattuu kunhan kaveria puolustaa.

Pikku Myyn viisauksia:

"Ajatella, että ne jaksavat olla noin vihaisia"

"Noin siinä käy, kun lellittelee mörköjä ja luulee voivansa ystävystyä merihevosten kanssa"

"Hah luuletko että minä olen joku juoruämmä?"

"Istu pöytään ja ole kuten muutkin!"

"Älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu!"

"Ala tulla jänishousu!"

"Pienuuttani kompensoin ilkeydellä."

"Nyt minä tiedän, aletaan seurustelemaan"

"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä"

"Nostaisiko setä takapuolta"

"Anteeksi Muumipeikko luulin sinua porsaaksi"

Seepran selkäranka- kakku



 Äidilläni oli lauantaina synttärit, joten meille tuli väkeä sunnuntaina kahville. Minulle annettiin tehtäväksi loihtia saman makuinen kakku kun isänpäivänä, eli valkosuklaa-lakka. Halusin kokeilla kakulle maalaamista, rusettia sekä helmiä ja tässä ne kaikki tulivatkin :) Kakkuun olen erittäin tyytyväinen sekä ulkonäköön että makuun. Nam oli hyvää!

Helmien sovittelua, tähänkin löytyisi muotti mutta en ole sellaista saanut vielä ostettua :)

Rusettien tekoa, se jännitti kaikkein eniten mutta onnistui hyvin! :)

Maalailua :)

Odotan innolla seuraavan kakun tekoa, sinne tosin taitaa olla jokunen aika ennen kuin seuraavan kerran pääsen leipomaan :(

Heppailu mietteitä + salitreeni-innon metsästys..

Nyt kertynyt taas paljon asiaa :) Kuviakin kännykässä ja kamerassa olisi jonkun verran, täytyy purkaa niitä kunhan tässä kerkeää :) Eli heppa-asiaa tiedossa, jossain vaiheessa myös Tupla-postauksia. Sekä yksi kakkukin olisi paljastamatta! Siis todella paljon asiaa :)

Elikkäs ruvetaan purkamaan, aloitetaan viime lauantaista. Oli ratsastus, sitä edellisenä lauantaina en ollutkaan tunnilla, kun olimme mökillä :) Ajatukset harhailee liikaa, yritän nyt keskittyä tähän ratsastustuntiin. Heposet oli jaettu valmiiksi ja omalle kohdalle osui Nasu. Nasulla olenkin tässä lähiaikoina mennytkin ja tammaan olen tykästynyt aina vaan enemmän.

Alkutunnista ei opettajamme laittanut Nasulle ollenkaan piuhoja, joten meno oli myös sen näköistä. Tamma muistutti enemmän ex-ravuria kuin kouluratsua, joten yhteistuumin laitoimme piuhat päähän. Teimme tunnilla monenlaisia tehtävia, kiemurauria, siirtymisiä, voltteja, ympyröitä sekä lopputunnista keskityimme kulmien tekoon. Se on vaikeampaa miltä kuulostaa. :D

Nasuun olen kyllä tykästynyt hirmusti, se melkein kiitää ykköseksi suosikkilistallani. Se on vaikea, erittäin vaikea ratsastaa. Se tottelee kaikkein parhaiten painoapuja, jos ne ei ole kohdillaan ei mikään toimi. Muutaman kertana olen nyt saanut istunnan mukaan jolloin kaikki toimii kuin unelma :) Toivottavasti pääsen tammalla taas pian höntsäilemään :)

Sitten seuraava uutinen. Viime viikolla aloitin uudestaan salilla käymisen :) Intoa ei vielä oikein löydy mutta eiköhän se sieltä löydy kun maltillisesti aloittelee ja pienillä painoilla. Se meinaa itselleni tuottaa vaikeuksia, tehdä tarpeeksi pienillä, koska se ei tunnu siltä että tekisi jotain. Mutta maltti on valttia, tässäkin asiassa :)

Viime viikolla olin ma ja ke salilla, maanantaina kokeilua jalkojen osalta ja keskiviikkona käsistä. Haparointia, mutta ei se kunto nyt iha nollissa oo :) Perjantaina piti mennä selkälihaksia treenaamaan mutta tulikin este :) Nyt hyvillä mielin kohti tämän viikon treenejä.

Äidin syntymäpäivä kakku vol.1

Uunissa tehty juustokakku? Hmm, en olekkaan aikaisemmin tälläistä tehnyt ja Kermaruusun <3 blogista juuri sopivasti löysin osviittaa antavan ohjeen :)

Vadelma-appelsiini juustokakku uunissa

150g digestive / bastogne keksejä

100g voita

600g appelsiinin makuista tuorejuustoa

100g ranskankermaa

1½ dl sokeria

3 kananmunaa

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl vadelmia

Päälle vadelmia, appelsiiniserpentiiniä sekä tomusokeria

Hienonna keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Painele seos 20 cm irtopohjavuoan pohjalle ja paista 170 asteessa n. 5 min.

Sekoita keskenään tuorejuusto ja ranskankerma. Lisää sokeri ja vehnäjauho. Lisää kananmunat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Kaada puolet täytteestä pohjan päälle. Ripottele väliin vadelmat ja kaada loppu täyte. Paista 170 asteessa n. tunti (vähän reilu tunti meni itsellä, ei meinannut ottaa väriä). Anna kakun jäähtyä / tekeytyä seuraavaan päivään tai 5-6 tuntia. Koristele vadelmilla, serpentiinillä ja tomusokerilla.

 

 

Innolla lähdin taistoon, ja todella hyväähän siitä tuli. Kermaruusun ohjeessa ei ollut laisinkaan appelsiinin makua, vaan sitruunan. Itse kuitenkaan en sitruunan mausta välitä joten päätin jättää sen pois. Happamuutta ja kirpeyttä halusin kakkuun saada, ja kaupassa kävelikin vastaan appelsiinin makuinen tuorejuusto. Mietittiin äidin kanssa, että miksei tuorejuustojakin voi olla monia eri makuja kuten on rahkoissakin? Kai siihen vaadittaisiin 15 vuoden insinöörikoulutus :)

Ohje oli helppo, selkeä ja sen teki äkkiä. Paistamisessa sitten vastavuoroisesti kestikin hyvän tovin. Paistoin alatasolla n. 1,5 h kakkua, eli kauemmin kuin ohjeessa. en tiedä olisiko kakku pitänyt paistaa keskitasolla, vai onko uunini niin tehoton vai mikä oli vikana? No tärkeintä kuitenkin että työporukalle kakku maistui ja kakku näyttikin omaan silmään todella kauniilta :)

Kerrankin onnistuin visuaalisessa ilmeessä :)

Miestenpäivän Alpina-kakku

En edes tiennyt koko miesten päivästä, vasta kun siitä asianomaiset muistuttivat vaatien onnitteluja. Eli paniikkikakun tekoon!

Halusin tehdä kakun tälle bemari, eikun anteeksi Alpina-miehelle, mutta koristelu askarrutti, en saisi koristeita kuiviksi näin lyhyellä varoitusajalla. Päätin siis tehdä kakun pinnalle Alpina-logon.

Kakku on 4 munan sokerikakkupohja, joka on kostutettu vanilijamaidolla. Sisältä löytyy kerros vadelmahilloa, banaaninviipaleita sekä vadelmamousse (nämä olivat sankarin toiveet). Koristeet ja kakun pinta ovat sokerimassaa.

Makuun ja ulkonäköön olen tyytyväinen, tekniikassa olisi vielä parannettavaa mutta tällä mennään. :) Lisää kakkupostauksia tälle viikolle tulee ainakin kaksi, niistä myöhemmin ;)



Ratsastus 9.11.

Välillä suunnaton hinku kirjoittaa, välillä taas ei minkäänlaista intoa. Mielialat heittelee laidasta laitaan ja välillä ei yhtään mikään kiinnosta. Tälläistä tyhjänpäiväistä ruikutusta kuulee useammista blogeista, yritän kuitenkin löytää valoa ja positiivisuutta tunnelin päästä.

Viime toissa lauantaina taas ratsastus. Meinasi mennä lähtö tiukille kun on tullut muutamia autoja käytyä katsomassa, muunmuassa juuri lauantaina aamusta. Noh kerettiin kuin kerettiinkin rallitteluni ansiosta erittäin hyvin :D

Kirsi (toinen ratsastuksenopettajamme) piti tällä kertaa tunnin, joten Mia oli jakanut hevoset jo valmiiksi. Omalle kohdalle osui vauvaponi Iines! (yritimme kovasti Juulin kanssa vaihtaa mutta ei onnistunut) Iines on mukava ponin alku, muttemme ole oikein päässyt yhteysymmärrykseen. Juulin kanssa poni toimii oikein mukavasti, itse en sitä selkeästi osaa ratsastaa :D

Meillä oli todella laajia ja mukavia tehtäviä, jotka olivat sopivan haastavia nuorelle ponille. Joissain kohdin tuntui ettemme selviä tehtävistä mutta hyvin ne loppupeleissä meni :)

1. tehtävä ravissa

2. tehtävä laukassa

Tässä tehtävät "hienosti" piirrettyinä, toivottavasti saa jotain selvää :) Iines meni ihan ok, en kyllä nyt jälkeenpäin ole kauhean tyytyväinen, mutta en taaskaan nyt mitenkään älyttömän pettynyt.

Olen ollut todella laiska kirjoittamaan, muutamia erikoispostauksia olisi suunnitelmissa sekä tietysti Tupla-uutisia! :)

Valkosuklaamousse-lakkahillo kakku Isälle! ♥

Meillä isänpäivää juhlittiin tälläisen kakun merkeissä:

Valkosuklaamousse-lakkahillo kakku

Idea kakun täytteistä lähti ihan omasta päästä. Mietin yksi päivä kuinka tekisi mieli lakkahilloa ja toisena kuinka tekisi mieli valkosuklaata, siitä se yhdistelmä sai alkunsa. Tähän vuodenaikaan ei tietenkään löytynyt puhdasta lakkahilloa, joten jouduin hankkimaan lakka-omenahilloa, joka ei makua pahentanut, sillä omena maistui vain vähän.

En tajua miksen ikinä onnistu kakkupohjan teossa, nyt siihen oikein panostin. Tein ihan perusohjeella (vieläpä "aina onnistuvalla" ohjeella, pöh) ja silti kakku lässähti ja päälle tuli kova "kuori". Luulen että vatkasin liikaa taikinaa. No maku oli mitä parhain eikä pohja käsitellessä edes hajonnut :)

Moussen kanssa oli myös ongelmia. Jäähdytin valkosuklaan hyvin ennen kuin lisäsin sen vispikerman ja muna-sokerivaahdon sekaan, silti ihan kuin mousse olisi leikannut. Laitoin kaksi liivatetta ja moussen hetkeksi pakkaseen. Tämän ansiosta mousse oli edes vähän käsiteltävämmässä muodossa.

Kaikki koristeet ovat sokerimassaa. Tämä kakku oli kyllä parhain mitä olen tehnyt, ja toki se on ihanaa huomata edistystä niin tekniikassa kuin luovuudessakin. Vielä kun saadaan pohjat onnistumaan niin hyvä tulee :) Maku oli kuitenkin erittäin hyvä, lakkahillo teki raikkautta niin makealle valkosuklaalle. Isä oli kiitollinen ja tyytyväinen! 

Ratsastus 2.11.

Tylsä otsikko, myönnetään, ei vain tullut päähän mitään fiksumpaa (tai vähemmän fiksumpaa). Eli 2.11. lauantaina ratsastus pitkästä aikaa. Tunnilla olisi ollut pikkusuokki, jota olisin halunnut kokeilla mutta olin liian hidas. Minulle jäi tällä kertaa jättiläistamma nimeltään:

t. Malva II "Malva"
rotu: Lämminverinen ratsuhevonen (puoliverinen)
väri: punaruunikko (merkit: tähti, vasen takajalka ruunu valkea jossa mustia täpliä ja kirjokavio)

synt: 17.4.2006

omistaja: Kumpumäen tila

Malvalla en olekkaan pitkään aikaan mennyt, enkä ole oikein hirveästi siitä ikinä edes pitänyt. Se on ihan valtavan kokoinen ja samoin askellajit. Nyt kuitenkin meni ihan ok:sti. En tiedä, en ollut tyytyväinen mutten myöskään pettynyt. Vaikea sanoa :D

Tehtiin ratapituussuuntaan leikkaata suunnanvaihdoilla, ympyröitä, laukkavoltteja ja sellaista ihan perus. Tunti ei oikein jäänyt mieleeni, siksi vaikea kirjoittaa. Malva oli aluksi kauhean jäykkä, nakitti niskasta ja mulkoili. Löysimme jonkunmoisen tatsin ja lopputunti meni oikeastaan ihan hyvin. En enää vierastanut Malvan isoa kokoa, oli oikeastaan todella mukavaa päästä vähän isoliikkeisemmän heposen kyytiin.

Nyt tuli niin tynkä postaus että ihan hävettää, eikä kuviakaan ole kuin muutama. Hankin muuten kameran, joten jatkossa voi näkyä enemmän kameralla otettuja kuvia kuin ainaisia kännykkäkuvia :)  

Mantelilikööri kakku

Sain tehtäväksi ystäväni bileisiin tehdä kakun, jossa olisi alkoholia vielä tallessa (viimeksi tein baileys-juustokakun, jossa harmikseni baileys keitettiin jolloin alkoholi haihtui :( ). Olen vieläkin tuon rommikakun pauloissa, joten päätin kokeilla, miten Disaronno-karvasmantelilikööri sointuisi rommin paikalle. Disaronno on ehdottomasti suosikkini likööreistä ja siksi halusinkin sitä käyttää. Taikinaan sai lisätä aika runsaasti sitä, että maistui (toisaalta taikinaanhan tulikin myös rouhittua mantelia, joka taas peitti karvasmantelin makua). 

Ohje oli muutoin täysin sama, elikkäs löytyy Täältä (kiitos Tarun Taikakakut!). Kreemiin sain myös todenteolla lisätä likööriä, ei meinnanut millään maistua. Päätin että kostutan vielä paistetun kakun Disaronno-vesi seoksella.

Kakusta tuli kyllä todella mantelinen, mikä tarkoittaa sitä että meinasi henki lakata kulkemasta. En tajua miten tämä manteliallergia on nyt ottanut vallan. Ennen ei ole ollut mitään ongelmia, enkä ole vielä asennoitunut siihen että olen mantelille allerginen. Eiköhän se tästä, muistaa vain välttää mantelia kaikin mahdollisin tavoin, vaikka se on niin hyvää :(

Kakku onnistui todella hyvin, oli mukavan kostea ja manteli maistui. Maistui juhlijoillekkin, sekä kotiporukalle kun saivat osansa kakusta :) Päälle väkersin muutamia oranssi/pinkkejä kukkia sekä rouhittua hasselpähkinää. Täytyy testata tuleeko allergiaa myös hasselpähkinästä, mutta ainakin mantelista.

#3 Leffa-analyysi: Sinister

Nyt on tullut katsottua muutamia leffoja, joita haluankin tämän blogin puolella suositella. Elikkäs lisää kauhua! Olimme siskoni kanssa viime lauantaina kaksistaan kotona, ja mieli teki katsoa joku elokuva. No minä olin edelleen kauhufiiliksissä ja siskoni oli pari päivää aikaisemmin ehdottanut katsottavaksi juuri tätä kyseistä leffaa. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa ettei kolahtanut ihan niin paljon tämä elokuva kuin kirottu. Mutta ihan hyvä tämäkin :)

(HUOM! SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!)

Sinister 2012

Sinister

"Rikoskirjailija Ellison muuttaa perheineen taloon, jossa asunut perhe koki hirvittävän kohtalon. Ellison kirjoittaa tästä tapahtumasta kirjaa ja haluaa tehdä havaintoja ja selvittää tapahtumia lähietäisyydeltä. Talossa asunut perhe hirtettiin pihalla olleeseen puuhun, samassa perheen tytär katosi. Ellison ei ole kertonut perheelleen, että he muuttivat murhataloon. Ellison löytää pahvilaatikon ullakolta, joka on täynnä vanhoja filmejä ja alkaa käymään niitä läpi. Erittäin raaoista murhista kuvatut filmit paljastavat Ellisonin olevan keskellä hirvittävää sarjamurhaa. Jokaisen murhan yhteydessä on perheen lapsi kadonnut. Ellison näkee eräässä filmissä, jossa perhe hukutettiin, uima-altaassa kummallisen näköisen olennon, joka myöhemmin tulee ilmi Mr.Boogieksi.

Sinister

Ellison alkaa kuulla talossa askeleitten ääniä, varsinkin ullakolla. Siellä hän myös näkee lauman kadonneita lapsia, käärmeen ja skorppionin sekä itse paholaisen. Ullakko pettää Ellisonin jalkojen alta ja tämä tippuu ryminällä alas. Samalla Mr.Boogie heittää Ellisonin aiemmin polttaneet filmit alas täysin ehdassa kunnossa. Perheen poika alkaa kävellä unissaan ja saa kohtauksia, esim. hän oli mennyt muuttolaatikkoon ja hyppää laatikosta puolalasti ja huutaa, ihan kuin kirottu. Toinen vastaava kohtaus, mutta poika oli mennyt ulos.

Sinister

Ellison kutsuu apuun paikallista apusheriffiä, joka etsii tietoja aikaisemmista surmista. Toistuvat samanlaisuudet alkavat hirvittää itse kirjailijaakin, mutta liian myöhään. Kadonneita lapsia vilisee talossa, ja Ellison päättää muuttaa perheensä takaisin kotitaloonsa. Kaikki hyvin.. vai onko? Nimittäin Mr.Boogieta ei pääse pakoon. Myös kirjailijan perhe kokee karmaisevan kohtalon, vielä karmaisemmalta taholta.." 

En päässyt tähän leffaan niin hyvin kiinni kuin kirottuun, vaikka tämäkin oli ihan hirveä, mutta silti siitä puuttui jotain.. Ehkä myös liiallinen samankaltaisuus Kirotun kanssa.. Perhe muuttaa taloon missä on tapahtunut kauheita, paha henki jne.. Toisaalta tässä loppu oli ihan päin vastainen kuin kirotussa, mikä ei ollut omaan mieleeni hyvä ollenkaan. Jäin pitkään miettimään että elokuva oli äärimmäisen hyvä, tai olisi jos ei loppu olisi ollut jotenkin liian tekemällä tehty ja lyhyt.. No katsokaa itse jos kiinnostaa, voi laittaa omia mielipiteitään tähän, mutta minulle ei nyt tippunut..

★★★