Ihana Rumba!

Oi tästä tunnista on jo muutama viikko aikaa, mutta edelleen leijun jossain pilvien päällä. Nimittäin, pitkästä aikaa myös sileällä saatiin onnistumisia, eikä ihan kenen tahansa kanssa, vaan ihanan Rumban! Viime kerrasta kun tällä tammalla pääsin menemään taitaa olla aikaa jo puolisen vuotta, mutta selkään päästyäni oli fiilis kuin eilen olisin tammalla ratsastanut. Vaikka kaikki eivät todellakaan onnistuneet - tai edes sujuneet, olen todella tyytyväinen. Meillä on nyt muutaman kerran ollut toinen opettaja pitämässä tunteja, joka on vaikuttanut vain positiivisesti omaan ratsastukseeni ja asenteeseeni. Vaikkei omassa opettajassamme olekkaan mitään vikaa, on kiva päästä välillä toisen valvovan silmän alle, kokeilemaan uusia juttuja. Tunnilla harjoiteltiin mm. vastalaukkoja, en edes muista milloin viimeksi olisin mennyt vastalaukkoja. Joka tunti oppii jotain uutta - tai vanhaa.

Maaliskuun kännykkäkuvat

Nyt tuleekin vain kännykkäkuvapostauksia postaus toisensa jälkeen, ihan hyvä vaan, että päästään ajantasalle. Viimeaikoina on ollut älytön meno päällä pitkästä aikaa, olen ollut uudessa työssä kohta kuukauden, tehnyt ensimmäiset yövuorot, meinannut purskahtaa itkuun niin kovan paineen alla, mutta silti nauttinut joka hetkestä uudessa työssä. Työ on hektistä, fyysistä, kiireistä ja äärimmäisen rankkaa monellakin tapaa, asiakaspalvelua, oikeastaan kaikkea sellaista, mitä en ole tehnyt (tosin tallilla työskentely oli kyllä fyysistä, mutta muuten, you catch the point). Sitten takaisin maaliskuuhun. Maaliskuu oli vielä oikeastaan kokonaan kysymysmerkkiä itselleni, mitä teen seuraavaksi, mitä pitäisi tehdä, mitä haluaisin tehdä. Hain töitä, moneen paikkaan opiskelemaltani alalta, josta ei ikinä edes vastattu mitään, ja sitten moneen, moneen muuhun, kunnes tärppäsi.

1. Naama kuvaa! Uudet pidennykset päässä, oltiin lähdössä katsomaan lätkää. 

2. Ilarin tyylikäs nukkumisasento :D 

3. Lahjaksi tehdyt luonnonvalkoiset valepalmikkosukat. Viimeaikoina olen enemmän tykännyt tehdä hieman hillitympiä sukkia, juuri tuota valepalmikkoa ja sitten ihan oikeaa palmikkoakin pitkästä aikaa! Tosin ihan äskettäin en ole jaksanut oikein neuloa ollenkaan, mutta eiköhän se innostus sieltä taas esiin tule.

4. Hyvin väsynyt naamakuva, matkalla Rukalle! Lähdimme noin kuuden aikoihin aamulla ajelemaan, iltapäivällä olimme perillä. 

1, 2 & 3. Toisena päivänä lähdimme järvelle hiihtämään äidin kanssa, maisemat olivat mitä ihanimmat! Olemme viimeiset vuodet vuokrannut mökkiä samalta alueelta, joka on n. 10 km päässä Rukan keskustasta. Siellä saa olla täysin omassa rauhassa (tosin tällä kertaa päästiin eräs yö todistamaan poliisi tapausta :D), hiihdellä ja leikittää koiria jäällä, eikä tuo kymmenen kilometrin matka ole kauhean pitkä tuonne keskustaankaan.

1, 2, 3 & 4. Ihania maisema kuvia hiihtoreissulta. Innostuin jalat rakkuloilla ja verillä eräs ilta lähtemään hiihtämään kohti Rukaa, yhteensä matkaa kertyi 17,5 km. Fiilis perille päästyä oli aivan mieletön, vaikka hiipivä ilta ja sen tuoma kylmyys olikin lannistaa minut, selvisin silti perille asti. Ruoka ja sauna tulivatkin mökillä enemmän kuin tarpeeseen!

1. Ostettiin Goprota varten selfiekeppi ja pitihän sitä päästä testailemaan. :D

2. Vuokrattiin kelkka koko päiväksi ja rällättiinkin ihan huolella.

3 & 4. Kuvat läheltä Sallaa, jonne ajelimme kelkalla, nuo tykkypuut ovat vaan niin hienoja, niiden kuvaamiseen ei vaan kyllästy.

1. Lisää hiihtämistä! Tällä kertaa ajettiin Rukan Talvijärvelle hiihtämään koiraladulle. Ensin kierros Assin kanssa, joka osaa homman vaikka unissaan, sitten Ilarin, jolle kerta olikin ensimmäinen. Hyvin poitsu tajusi homman jutun, ensin juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi mua karkuun, mutta loppumetreillä tajusi, ettei kyseessä ole mikään takaa-ajo. 

2. Tein Juulille söpöt palmikkounisukatkin muutamassa päivässä! 

3. Kävimme perinteen vuoksi Ruka Kuksassa syömässä, itse söin siika ja poroburgerit (tuollaiset pienet, ei sentään mitään isoja) ja ranskikset, oli muuten taas ihan törkeen hyvää. 

4. Kävimme Joelin kanssa laskettelemassa, oikeasti laskimme ainakin viisi tuntia, mutta kännykästä uhkaavasti oli loppumassa akku kesken niin keskeytin myös sportstrackerin. 

1. Ja takaisin kotona. Viimeaikoina on ollut ihanan aurinkoinen sää, tuolla meidän jättiparvekkeella on ollut jopa niin lämmin, että t-paidassakin tulee kuuma. Ilari taas on nauttinut lämpimästä todella paljon, se usein makoilee suoraan auringossa. 

2. Ilarin hieno venyttelyasento. 

3. Taas yhdet palmikkounisukat, tällä kertaa synttärilahjaksi. 

1 & 2. Pääsiäisenä ajoimme Ilarin kanssa mökille lauantaina, missä vanhempani olivat jo. Vietimme mukavaa iltaa, söimme ja joimme hyvin, pelasimme korttia ja kuuntelimme musiikkia. Sunnuntaina lähdimme järvelle hiihtämään. Mökillä oli vielä lunta paljon ja jää oli todella paksua, siinä olikin hyvä hiihdellä. Sunnuntaina lähdimme, kävimme ystäväpariskunnan luona paljuilemassa ja yöllä vielä ajelemassa. 

Tälläistä taas tällä kertaa, yritämme pikkuhiljaa saada kämppää siihen kuntoon, että saisin teillekkin hieman esiteltyä tätä meidän uutta, ihanaa kotia. Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

Helmikuun kännykkäkuvat

Helmikuu oli monella tapaa vuoristorataa, niin tunnemaailmassa kuin muutenkin. Taas mittaristoon tuli vuosi lisää, viimeisen viiden vuoden ajan olen pelännyt jokaista syntymäpäivää. En tiedä oikeastaan miksi, tai no joo, vanheneminen on aivan kauheaa, mutta vanheneminen ilman mitään suunnitelmaa tai näkymää tulevasta on vielä kauheampaa. 22 vuotta. 22. helmikuuta. Sanoin jo vuosia sitten, että kun olen 22 vuotias, täytyisi minulla viimeistään siinä kohtaa olla tutkinto ja vauva kainalossa. Kumpaakaan ei ole näkynyt eikä kuulunut. Kevät, synttärit, vanheneminen, herättävät vauvakuumeen aivan uusiin sfääreihin. Pari vuotta sitten olin jo aivan epätoivoinen tämän vauva-asian kanssa, purskahdin itkuun joka kerta kun näin kaduilla raskaana olevia naisia tai perheitä leikkimässä lasten kanssa leikkipuistoissa. Miksi en minä? Jollain ihmeen keinoin olen saanut puisteltua vauvakuumeen mielestäni, mutta kun joka päivä lukee facebookista tai blogeista ihmisten saavan vauvoja, huomaan pidätteleväni itkua, jankuttavan joka päivä avopuolisolleni vauvasta, siitä miksi muut saavat lapsia ja minä en, että mitä jos en edes voi tulla raskaaksi jne jne jne, joka kerta toisensa jälkeen päättyy massiiviseen riitaan. Parempi vain huultapurren yrittää olla onnellinen toisten puolesta kun heille siunautuu maailman ihanin asia, mitä itse on toivonut ja odottanut niin monta vuotta.

Helmikuu oli raskas, pitkästä aikaa hyvin raskas. Halusin olla masentunut, yksin, omissaoloissani. Olin täydellisen hukassa itsestäni, siitä mitä todella elämältä halusin. Mutta, pelkkää synkistelyä ei helmikuukaan ollut, onneksi. Se oli sysäys uuteen alkuun, uuteen elämään, monella konkreettisella tavalla. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta onneksi sen voi jättää jälkeensä ja keskittyä ainoastaan ja vain tulevaan. Kun jaksaa uskoa ja toivoa, on tulevaisuuskin varmasti valoisampi.

1. Kokoaikainen pahaolo, pelkkä neljän seinän sisällä maleksiminen sai riittää, pikku hiljaa sain aivan uutta puhtia elämään, panostamalla terveelliseen ruokavalioon ja aloin jopa liikkumaan paljon entistä enemmän. Itseasiassa olenkin ajatellut kirjoittaa postausta aiheesta, jos ja kun pääsen entistä enemmän kiinni terveelliseen elämään. 

2 & 3. Kuvia uusista hiuksista, kävin siis kampaajalla (tattadadaa), viime kerrasta onkin reilu 5 vuotta aikaa. Nuorempana tappelin hiusteni kanssa enemmän kuin kukaan, värjäsin joka toinen viikko ja kampaajalla kävin vähintään kerran kuukaudessa. Loppupeleissä onnistuin melkein kokonaan tuhoamaan hiukseni, leikkasimme oikeastaan kampaajan kanssa melkein kaikki pois, jonka jälkeen halusin vain kasvattaa takaisin pitkät hiukset, jonkalaiset allekirjoittaneella oli ala-asteella. Viidessä vuodessa hiukset eivät kasvaneet paljoa ollenkaan, jäljellä oli taas vain onneton hiirenhäntä, jonka aika oli taas lähteä. Onneksi pidennykset ovat keksitty!

4. Vanilijalatte ja taidetta. 

1. Synttärikakkukahvit, äidin tekemää ihanaa mutakakkua ja vadelmia! ♥

2. Hieman neulomista taas, yhdet kirjoneulesukat taas valmistuivat yhelle ihanalle tyypille!

3. Koska naama on paras, eikun.. 

4. Itselle tällä kertaa tehdyt sukat! Hyvin erilaiset verrattuna siihen millaisia yleensä teen. 

1. Onnea uuteen kotiin! Uusi koti, aivan uusi, kukaan ei ole koskaan asunut täällä ennen meitä. Uusi koti sopii täydellisesti uuteen elämään, uusiin haasteisiin. Mutta pakkaaminen, pakkaaminen, purkaminen, samaan aikaan toisessa asunnossa pakkaaminen, edestakaisin kulkeminen kahden asunnon väliä, uuvutti itseäni paljon enemmän kuin oletin. En ole vieläkään oikein jaksanut innostua uuden kodin laittamisesta kun on niin paljon kaikkia muitakin asioita hoidettavana. Ehkä se pesänrakennusvietti sieltä ajan myötä kurkistaa.

2. Naamakuvat :D Kokeilin hieman erillaisempaa tyyliä, voi että miten tykkään näistä uusista hiuksista!

1. Synttärijuhlintaa. Avopuolisoni vei minut Viking Grace risteilylle. Oli kyllä ihanaa päästä viettämään laatuaikaa rakkaan ihmisen kanssa välillä kahdestaankin, vaikken oikein välitäkkään omien synttäreiden juhlimisesta. 

2. Esiintyjänä laivalla oli Sanni, josta olen melkein alkanut Vain Elämää-ohjelman jälkeen pitää. Tai no en pitää, jotkut kappaleet vain ovat hyviä ja no parempia muiden esittäminä :D 

3. Varmaan vuosi-kaksi vuotta myöhässä oleva Freddyjen fani ilmoittautuu. Tosin omasta kaapista eivät valitettavasti vielä löydy. Otin itselleni tavoitteeksi painon tiputtamisen ja jos x määrä kiloja tippuu, saan palkinnoksi nuo. Ihan hyvä houkutin! 

Tässäpä kaikki helmikuulta, yritän mahdollisimman pian väsäillä myös maaliskuulta kännykkäkuvatukset, niin päästään ajantasalle myös blogissa. 

Jotain Tammikuulta

Aika juoksee todella lujaa, välillä aivan ohitseni, on niin paljon kaikenlaista. Sain uuden työn, osa-aikaisen tosin, mutta uuden työn aloittaminen ja vielä fyysisen työn aloittaminen ovat iltaisin vaatineet veronsa. Uuden oppiminen, uusi työpaikka, uudet työkaverit, kaikki on niin uutta ja jännittävää, mutta samalla hivenen ahdistavaa. Mutta, ahdistus nurkkaan nyt, olen nauttinut todella paljon tuosta uudesta työstä. En tiedä kauan sitä teen, miten saan loput opiskeluni sumplittua mukaan, mutta edetään nyt päivä kerrallaan. Uutta, uusia juttuja, uusia tuulia, tekee pelkästään ja vain hyvää. 

Palataan takaisin alkuvuoteen. Tämän vuoden tavoitteeksi otin päivitellä useammin ja aloittaa uuden sarjan, joka kuukauden kännykkäkuvista. Itse pidän (ainakin muiden blogeissa) niistä todella paljon, joten kokeillaan luonnistuuko sellainen minultakin. Lisäksi rästissä on monen monta lupaamaani muuta postausta, viime vuoden vuosikatsausta ja monta muuta, jossain välissä haluaisin kuvailla myös my dayn. Mutta taas, takaisin asiaan. Alkuvuosi alkoi räjähdysmäisen nopeasti, oikeastaan uupumisesta lähtien aika on kulunut mahdottoman nopeasti. Julkaisinkin tässä postauksessa muutamia kännykkäkuvia Tammikuulta ja loput tulee tässä postauksessa. 

1. Viimeisiä päiviä pitkätukkana, ei ole kyllä tippaakaan ikävä! 

2. Ilarille väsäsin yhdessä illassa villapaidan, josta kyllä valitettavasti tuli inasen liian pieni :D 

3. Ihana aamupala, maustamatonta jogurttia, appelsiinia ja moccachino kermavaahdolla ♥

4. Ilaria väsyttää :) 

1. Ihana auringonlasku.

2. Äidille tehdyt ystävänpäivälapaset, pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä.. 

3. Johonkin menossa kun olen jaksanut pidennyksetkin laittaa päähän! Nykyisin todella vähän on tullut niitä käytettyä vaikka sainkin synttärilahjaksi uudet, vielä kahdet kappaleet! Olen tällä hetkellä tykännyt niin paljon näistä lyhyistä, mutta kyllä se aika vielä sieltä tulee kun pitkiä kaipaan takaisin. 

4. Ja vaihteeksi naamakuva :D Tallille tällä kertaa menossa. 

Tälläisella tynkäpostauksella aloitetaan uusi sarja, monta kuukautta myöhässä, mutta kuitenkin. Oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä jokaiselle blogin lukijalle! ♥