Kankikurssilla!

Tosiaan, meille tarjoutui ratsastuskoulullamme tilaisuus päästä kokeilemaan kangilla ratsastamista, ja tietenkin tartuimme tilaisuuteen. Kankikurssi oli pitkänäperjantaina ja kesti 12.00-15.00. Olinkin aika paniikissa perjantai aamuna, kerran olen kangilla ratsastanut ja siitäkin on aikaa vähintään se miljoona vuotta. Perille päästyämme hevoset oli jaettu valmiiksi - ja niin, Pilkku (linkki aikaisempaan, ei niin onnistuneeseen ratsastuskertaan). Tämän jälkeen olinkin aivan paniikissa. Pilkku jonka kanssa ei oikein mikään ole onnistunut, nyt sen kanssa pitäisi tehdä jotain täysin uutta ja ihmeellistä, huhheijaa. Haettiin hepat syömään ja oli teorian vuoro.

Teoriassa käsittelimme kankien rakennetta, niiden käyttöä ja vaikutusta hevoseen sekä ratsastamiseen. Ihan helppoa?
Pieni info:

Kanget tai kankisuitset ovat siis hieman muunnellut arkisuitset. Pienen lisän suitsiin tuo se, että kuolaimia kuin myös ohjia on kaksi. ns. Normaalien ohjien päässä on normaalit kuolaimet kun taas kankiohjien päässä kankikuolaimet. Kahdet ohjat pujotetaan eri sormien väleistä, suoden näille eri käyttö tarkoituksen ja ominaisuudet. Normaalia ohjaa käytetään, noh niinkuin normaalistikkin, kun taas kankiohjaa käytetään hellemmin ja kokoamiseen. Teoriassa kuulostaa helpolta, käytännössä ei niinkään.

Kuvassa kankisuitset

Pelkkä kankisuitsien laitto hevoselle tuotti hankaluuksia - eivät nekään raukat olleet tottuneet että suuhun työnnetään tolkuttomasti rautaa. Tunti - oikeastaan 1,5 h, meni paremmin kuin olisin ikinä voinut uskoa, saatika toivoa. Pilkku oli kokoajan reipas ja kuulolla, ja siitä kyllä huomasi sen että hän on tätä lajia harrastanut ennenkin. Loppua kohden meno senkuin parani, laukassakin oli koko ajan kontrolli, mikä itsessään on jo suunnaton ihme. Loppuun halusin vielä kirjoittaa kankien ja niillä ratsastamisen hyvät ja huonot piirteet.

Hyvät:

+ Suitsilla saa hevosen kuin hevosen lyhenemään ja kantamaan itsensä kauniimmin sekä ryhdikkäämmin.

+ Kankisuitsilla ratsastamista voisi suoraan verrannoillistaa pyörällä ajamiseen - kun sen kerran oppii, ei sitä hevillä unohda.

+ Kokoaikainen kontrolli säilyi ja hevonen oli koko ajan kuulolla, eikä edes yrittänyt keskittyä mihinkään muuhun

Huonot:

- Ohjia oli vaikea pitää käsissä, välillä luistivat niin että huomasi kankiohjan olevan todella löysä, välillä taas huomasi ottavansa liian tiukan ohjan. Ohjien käsiin takaisin ottaminen oli hitaampaa kuin kastematojen juoksukilpailut!

- Vaikka hevonen oli koko ajan kontrollissa ja lyhyenä, oli silti normaali ratsastus vähän hitaampaa. Pidätteiden, käännösten, asetusten tekeminen oli toooodellla vaikeaa :D

Oli kyllä todella mukava ja hyvä fiilis - tälläisillä haluan mennä useammin! Loppuun yritän laittaa videon, missä vilahtaa myös siskoni.

Tässä näkyy vähän suitsista - ja siitä kuinka pilkku päätti kuolata mun koko hupparin :D