Isin Pikkutyttö..

Jeps se olen minä. Otsikosta ei saa ilmi kerrottavaani, mutta en keksinyt parempaakaan. :D Elikkäs isälläni, Artolla, on tänään nimipäivä ja heillä on töissä sellanen käytäntö että vietettiinpä mitä tahansa kissanristijäisiä, niin jotain herkkua pitää tulla. Isältäni sain jo ohjeen, että pullaa sen olla pitää. Olen aikaisemminkin antanut isän mukaan pullia (en vaan kuollakseni muista mitä) työpaikalle ja niistä on tykätty.

Googlettelin, en halunnut mitään perus korvapuusteja tehdä, joten päädyin Dallaspulliin. Ja siinähän se ilta sitten vierähti pullien teossa. Reseptin löysin jostain kotikokki-sivustolta, jota en nyt enää löydä :) Ohjeen sain kuitenkin ylös ja voin sen tähän laittaa:

Dallaspullat (n.35 kpl)

6 dl maitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
2 kananmunaa
n.16 dl jauhoja
200g voita

Täyte:

300 g voita
400 g vanilijarahkaa
2 ps vanilijakastikeaineksia

1 dl vaaleaa siirappia

2 rkl vanilijasokeria

Päälle:

1 muna

Tehdään normaali pulla taikina. Lämmitä maito käden lämpöiseksi (n.37 astetta) ja murusta joukkoon hiiva. Sekoita ja lisää sokeri ja suola. Tämän jälkeen munat joukkoon (alkuperäisessä ohjeessa ei ollut kananmunia ollenkaan, mutta kyllä pullataikina sen tarvitsee). Lisää n. puolet jauhoista jonka jälkeen voi. Lisää joukkoon loput jauhot ja tarvittaessa avita kädellä sekoitusta. Nosta lämpimään paikkaan kohoamaan n. 30 min. Tee taikinan noustessa täyte. Sulata voi ja lisää muut ainekset joukkoon, iisiä vai mitä? Pulla taikinan kohottua jaa taikina kolmeen osaan ja ota yksi osa ensin työstettäväksi. Kaulitse taikinasta levy jauhotetulla alustalla ja levitä 1/3 osa täytteestä levylle. Pyöritä levystä rulla ja leikkaa suht mataliksi paloiksi ja nosta pulla ylös päin pellille. Voitele munalla ja lisää halutessasi täytettä myös pullien päälle. Paista pullia 225 asteessa n.13 min. 

Oli älyttömän hyvää, vaikka mahani ei tykännytkään siitä kun maistoin pullia, vaan yön aikana turposi valtavaksi palloksi. Mutta pääasia on että maistuivat hyvälle, vaikka ulkonäkö olikin aika brutaali. Toivottavasti maistui myös isin työpaikalla!

#2 Leffa-analyysi: Kirottu (The Conjuring)

Olimme kaverini kanssa leffassa parisen viikkoa sitten, kumpikaan ei halunnut mennä erinäisistä syistä mihinkään lemmenhömppäpömppä leffaan, vaan halusimme joko räiskintää tai kauhua. Ja päädyimme jälkimmäiseen.

(HUOM! SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!)

Kirottu (The Conjuring) 2013

Kirottu

"Tarina alkaa sillä kun perhe, äiti, isä ja viisi tytärtä, muuttavat pahaa aavistamattomina maalaisomakotitaloon. Tavaroita raahatessa sisään ja purkaessa, alkavat perheen tyttäret leikkimään piilosta. Ideana on, että joka etsii, hänelle laitetaan side silmille, pyöritetään ympäri ja laskee esim. kymmeneen. Sillä aikaa muut menevät piiloon ja etsijä lähtee sokkona etsimään muita. Hän saa pyytää kolme taputusta josta hänen pitää löytää joku. Toinen tyttäristä menee komeroon piiloon ja etsijä löytää hänet. Samassa rytäkässä komeron seinään tulee halkeama ja lautoja lähtee irti. Selviää että alhaalla oli kellari, joka oli tukittu laudoilla. Perheen isä Roger lähtee tutkimaan kellaria ja löytää sieltä mielettömästi vanhoja esineitä mukaan lukien vanhan pianon. Perhe ei tiedä, löytäessään kellarin, vapauttaneensa demonin valloilleen joka on majaillut kellarissa.

Lorraine Warren

Perheen äiti, Carolyn, alkaa tehdä havaintoja oudoista asioista. Esimerkiksi, kaikki kellot pysähtyvät joka yö aikaan 3.07. Carolynille on alkanut öinä ilmestyä mustelmia ihan tyhjästä, jolloin hän epäilee raudanpuutosta. Perheen koira (joka ei suostunut astumaan taloon sisälle) kuolee omituisissa merkeissä. Linnut, jotka lentävät taloa kohti, lentävät suoraan taloa päin ja kuolevat. Roger lähtee työmatkalle ja Carolyn ja tytöt jäävät yksin kotiin. Yöllä alkaa kuulua taputuksia, ihan niinkuin heidän leikissään. Carolyn käskee tyttöjä nukkumaan, mutta hän huomaa että tytöt nukkuvat jo. Taputus kuuluu alhaalta. Carolyn on lähtemässä alakertaan, kun yhtäkkiä heidän kaikki taulunsa jotka roikkuivat seinällä, putoavat. Carolyn jatkaa alakertaan, taputus kuuluu kellarista. Kellariin päästyään, demoni sulkee Carolynin sinne, jolloin alkaa myös yläkerrassa tapahtua kummia. Perheen nuorimmasta päästä oleva tytär hakkaa päätänsä unissaan vanhaan vaatekaappiin, joka oli talossa jo perheen muuttaessa sinne. Isompi sisko siirtää siskonsa nukkumaan, ja huomaa noidan joka lymyää kaapin päällä. Noita hyökkää siskon kimppuun.

Kirottu

Tässä vaiheessa juoneen astuu mukaan pariskunta Ed ja Lorraine Warren, jotka ovat erikoistuneet tutkimaan pahoja henkiä. Carolyn pyytää heidät apuun ja he suostuvat tulemaan katsomaan. Lorraine on selvänäkijä, ja huomaa heti pahan hengen asuvan talossa heidän kanssaan. Hän näkee sen mm. Rogerin selässä, tyttöjen luona ja ulkona hirttäytyneenä. Hän haluaa päästä kellariin ja aistii siellä tapahtuneen jotain hirveää. Ed ja Lorraine päättävät ottaa jutun hoitaakseen ja asettuvat taloksi apulaistensa kanssa. He virittävät ansoja, kelloja ja kameroita ympäri taloa. He myös ottavat selvää mitä talossa on tapahtunut:

Talossa on asunut joskus noita, joka on saanut lapsen. Noita tappaa lapsen jumalan pilkaksi, kiroaa maat jotka omistaa ja hirttäytyy rannan puuhun. Tarkka kuolin aika on 3.07. Sen jälkeen talossa ja talon mailla on kadonnut ja hukkunut lapsi, äiti on tappanut lapsensa ja sisäkkö on tehnyt itsemurhan.

Henki suuttuu suunnattomasti Warrenien läsnäolosta ja alkaa näyttäytymään entistä enemmän. Hän valtaa perheen äidin kehon ja yrittää pakkomielteisesti saada Carolynin tappamaan lapsensa. Lapset saadaan juuri ja juuri pelastetuksi mutta henki on vallannut Carolynin, eikä tilanteeseen auta mikään muu kuin manaus.."

Leffan jälkeinen fiilis oli pelästynyt, suorastaan karmiva. Olen tyypillisen tyypillinen esimerkki siitä miten ihminen voi eläytyä elokuvaan, alan elää näkemääni elokuvaa ja oikein odottamaan että milloin jotain karmivaa saattaa sattua.  Mutta jälkikäteen mietin, että vain hyvät leffat saavat minut valtaansa eli tämä oli todella hyvä elokuva! Olen alkanut entistä enemmän nauttimaan pelon ja kauhun tunteesta, varsinkin sellaisesta joka välittyy elokuvista. Ihan mahtavaa, käykää toki katsomassa mikäli kauhuelokuvat kiinnostavat! Itse on nyt pakko antaa täydet pisteet, mahtavuutta!

★★★★★

Piristystä ilmassa..

Kuten olenkin jo mainunnut, on syksy minulle henkilökohtaisesti kaikkein vaikeinta aikaa. Mikään ei kiinnosta, ilma on mitä kammottavin, lisäksi omasta synkkyydestäni kärsii omat ihmissuhteeni. Toivottavasti kohta tulisi lunta, helpottaisi hieman tätä masennusta.

Olen viimeisten viikkojen ajan ollut aivan maassa, ei ole jaksanut edes leipoa mikä on harvinaista. Otin kuitenkin torstaina itseäni niskasta kiinni ja kokeilin Rommikakun tekoa. (ohjeen löysin Tarun Taikakakut-blogista Kiitos siitä!)

Ja tästähän tuli ihan mahtava menestys meidän perheessä, kaikki pitivät siitä! Keskustelimme juuri muutama päivä sitten äidin kanssa kuinka kahvikakut ovat niin tylsiä, no tämä ei ainakaan ollut tylsä! Laitoin rommi-aromin sijaan oikeaa rommia, jota olisi loppupeleissä voinut laittaa hitusen enemmän, maku oli nimittäin mieto. Voi jestas, kyllä se vaan niin on: Hyvä kakku, parempi mieli, eikös? ;) Ainut mutta... Olen tiedostanut, ettei manteli isoissa (suht isoissa) määrin sovi minulle, vaan alan rykimään ja kurkkuani ahdistaa. Ja niinhän kävi tämänkin kakun kanssa.. Mutta oli kyllä sen väärti.. :)

Väsäsin vielä nopeasti muutaman kukkasen kakun päälle, ei haitannut ollenkaan vaikkei sokerimassa kerennyt kuivumaan kauhean kauaa, tulihan kakku vain omaan käyttöön :) Tätä ohjetta suosittelen lämmöllä!

Pientä piristystä ilmassa.. Nyt olen saanut (melkein) yhden asian pois alta joka on painanut mieltäni jo vuoden päivät. Nimittäin autokoulun toinen vaihe. Tänään suoritin arvioivan ajon ja keskiviikkona olisi tarkoitus mennä radalle kruisailemaan. Pikkuhiljaa paineet/ tekemättömät asiat alkavat helpottaa, muutama mielenloukku vielä purettavana josta kerron myöhemmin!

Tosiaan perjantaina alkoi namihammasta (taas) kolottaa ja väsäsin helppoakin helpompaa Rocky Roudia! Tämä herkku ei esittelyjä kaipaa, tosin omaan makuuni suklaa oli liian tummaa, taisi olla 70%. Mutta hyvää oli!

Ratsastuksen vaikeuksia..

Heti alkuun anteeksi blogin hiljaiselo. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa.

Olin 15.10. tiistaina Tuplailemassa. Olin muutenkin jo valmiiksi apea, niin eikö tästä vielä puuttunut se että Tuplan jalat olivat turvoksissa kun menin tallille. Tallin omistaja sanoi, että voisin kevyttä mennä Tuplan kanssa, joten lähdettiin äidin ja Assin kanssa maastoon käppäilemään. Tuplalla oli kyllä virtaa, huomaa että se on ollut nyt kevyemmällä liikunnalla ja saanut enemmän kauraa.

Mentiin alkumaasto jonka jälkeen kentälle. Tupla oli hörhö, jokaista esinettä/asiaa piti katsoa ja eihän siitä ratsastuksesta meinannut tulla yhtään mitään. Päätin heti etten ottaisi laukkaa ollenkaan, vaan työskenneltäisiin käynnissä ja ravissa. Eikä siitäkään tullut mitään. Yritin ravata mutta Tupla alkoi sooloilla pois uralta ja pyrähteli ties mihin suuntaan. Tiedän että tässä vaiheessa olisi hyvä napakasti pyytää menemään, mutten itse toivonut samanlaista rodeoa kuin viime kerralla. Keskityimme käyntityöskentelyä ja loppuverkat tein vapailla ohjin. Ei ole helppoa, Tuplalla jalat kuin tukit.. vieläkin.

22.10. Taas tallille. Yhdistin nämä postaukset kun tekstiä tulisi muuten niin vähän ja vaan jälkimmäisestä päivästä oli kuvia. Nyt alko talvi (ja loppuu varmaan samantien tällä viikolla) mikä tarkoitti tietenkin sitä että kenttä oli vetänyt jäähän ja oli kuin perunapelto. Eli ei kentälle. No olen sen verran vähän aikaa tuolla käynyt etten tiedä kuin yhden maastolenkin ja senkin menee 15 minuutissa :D No lähdimme soveltamaa, möngimme ties missä rymeiköissä ja löysimme jopa ihan hyvän pätkän missä sai vähän ravia ja laukkaa :) Eli kevyttä kevyempi lenkki.

Tuplalla on nyt useamman viikon ollut jalat turvoksissa. Kukaan ei oikein tiedä miksi ja ollaan yritetty saada eläinlääkäriä kiinni ja katsomaan. Ennen lenkille lähtöä vasen takajalka oli valtava! En laittanut suojia ja humputtelu maaston jälkeen turvotus  laski eikä näyttänyt kauhean pahalta. Pakollisten hoitojen jälkeen laitoimme lämpöpintelit takasiin ja hepo hetkeksi ulos josta myöhemmin sisälle. Totta kai se turhauttaa ettei voi ratsastaa kunnolla mutta kyllä mulle tälläinen humputtelukin käy! :)

Ratsastustunnit koulussa ovat olleet niukkaakin niukemmat. Viimeksi olen ollut tunnilla 12. päivä. 19 päivä ei onnistunut ja nyt 26 päivä on tallilla kisat, eli ratsastus jää vähille. Pieni tauko tekee hyvää, uudella puhdilla kohti syksyn tunteja :)

Juntti Ukko!

Ei mennyt ihan niinkui Strömssössä Tuplan kanssa. Olin siis viime tiistaina taas ratsastelemassa Tuplalla ja sää näytti jo uhkaavan sateiselta. Tallille tultuamme melkein heti perään tuli Tuplan omistaja hoitamaan Tituksen ja toinen tallilainen. Saimme siis oivan maastoporukan aikaiseksi. Käytiin kävelemässä vähän erireittiä kuin yleensä. Ja meni hyvin maastossa.

Sain kuulla jo aikaisemmin viime viikolla, että Tuplalla on ollut jalat (varsinkin takajalat) turvoksissa joten mitään huippurankkaa treeniä ei saisi mennä. Ja Tuplan kauramäärää oli lisätty, koska Tuplalla käy useampi ratsastaja viikkossa. Eikä ollut ajatuksissakaan, aattelin että humputellaan nyt tämä ratsastuskerta. Paljon käyntityöskentelyä, jonkun verran ravia ja vaan muutama laukannosto. Ja mitä vielä!

Alkoi hämärtää jo vaikka kentällä oli valot, kaikki reunoilla olevat esteen yms. näyttivät hirmuisen pelottavilta. Lisäksi paljon aikasemmin kentän vieressä olleelta hiekkakuopalta lähti vyöryämään muutama kivi. Tätä Tupla ei edes huomannut, mutta auta armias kun se huomasi että muutama kivi on ilmestynyt kentän viereen. Tupla ryntäsi laukkaan ja kääntyi salamana vasemmalle. Melkein olin tutkimassa kentän pohjaa. No tämähän ei tietenkään jäänyt viimeiseksi pyrähdykseksi. Seuraavalla kierroksella, samassa kohdassa, sama juttu. Sitten rupesi jo v*tuttaa ja laitoin ukkelin kulkemaan ympyrällä. Nostin siinä laukkaa se oli taas niin mahdottoman tahmea. Toiseen suuntaan sama juttu. Tupla ei tykännyt siitä että vaadin siltä jotain ja lähti rodeo pukkilaukkaa kohti kentän porttia (joka oli auki :3). Sain sen juuri käännettyä ennen porttia ja kaiken kukkuraksi pysyinkin vielä selässä. Sen jälkeen saikin poika kurinpalautusta.

Lopputunti mentiin ympyrällä ravin tempoa parannellen ja taivuttaen. Lopuksi käveltiin paljon. Ratsastuksen jälkeen eivät jalat olleet yhtään turvoksissa, laitoin kuitenkin omistajan ohjeesta linimenttiä takasiin. Tämä oli huonoin ratsastuspäivä Tuplalla, mutten siitä jaksa stressata. Ensi kerralla paremmin. :)

Soutaa - Huopaa, vedetään taas nuottaa..

Lauantaina ratsastus, ja vaikka edellinen ratsastus kerta menikin tosi hyvin niin nyt taas olin maassa. Ei olisi huvittanut tulla tallille ollenkaan, varmaan johtui siitä tiistaisesta Tupla sekoilusta (Siitä tulossa oma postaus). No tunnilla oli vain neljä ratsastajaa ja perushepat. Omalle kohdalle osui Miisa.

Tälle tunnille olisin toivonut Miisalle piuhoja, koska siitä huomasi heti että se oli haluton ja itse olin masentunut ja apea. No ei auttanut itku markkinoilla ja tappeluksihan se meni. Alkutunnin Miisa oli kuin kameli, kuuro ohjalle ja pohkeelle. Olin ihan jumissa rodeon jälkeen, enkä tarpeeksi napakasti pyytänyt Miisaa kulkemaan. Teimme itselle vaikeaa tehtävää eli ratsastusta pituussuunnalla L kirjaimesta C kirjaimeen. Käännös päädyssä on tiukka, suoristus kulman jälkeen ja pitkä matka täysin suoralla hevosella. Tähän lisättiin ravipohkeenväistöä ja laukkaamista ja vastalaukkaa. Ei ollut helppoa.

Yllättävän hyvin Miisa lyheni ja hetkittäin toimikin ihan hyvin. Loppua kohti parani jo huomattavasti, itselle kuitenkin jäi hieman outo, ei yhtään kaikkensa antanut fiilis. Vähän turhautti kun tunti kuitenkin meni ihan hyvin. No kyllä tämä tästä, nyt ei voi antaa periksi :) Kuvia tulee lisää jos tulee :)

Laatu k*sasi näissä kuvissa, kun ovat mun kännykällä otettuja :) Mutta parempi huono matsku kun matsku ollenkaan? Toinen kuva on ihan tärähtänyt mutta tykkään itse tuosta kuvasta, jotenkin ollaan kivan näkösiä :D Eli lisää kuvia tähän jos saan niitä, tai jos niitä edes on ;)

Ratsastuspäivitystä!

On jäänyt ratsastuspostaukset nyt vähiin, tosiaan olin 21.9. ratsastamassa, josta en ole postausta vielä julkaissut. Tuon ratsastus tekstin kirjoitin jo kahteen kertaan, ei teksti vain kuulostanut omaan korvaan aikuismaiselta ja hyvältä joten päätin ne jättää julkaisematta.

Joo, takaisin siis tuonne syyskuun puolelle ( 28.9. meillä ei ollut ratsastus, koska tallilla oli kisat). Elikkäs ratsastukseni on ollut painosanalla huonoa nyt jo usemman tunnin ajan. Päätin siis pyytää tunnille tallimme omasta mielestäni helpointa hevosta, Varkkua (josta olenkin aikaisemmissa postauksissa kertonut).

No tunti ei hirveästi poikennut aikaisemmista tunneista, olin taas aivan hukassa, istunta oli surkea sekä kädet ja jalat eivät kummatkaan totelleet mitään mitä niille käskin tekevän. Meno oli kipittävää ja epätasapainoista, kaikki meni ihan päin pyllyä. Tulin taas sen kysymyksen eteen, että miksi jatkan, miksen lopettaisi kun ei tämä toimi, en nauti huonosta ratsastuksesta, sekä stressaan jokaista tuntia kun mietin jo etukäteen kuinka pettynyt olen jos ratsastan huonosti. Vuodatusta, vuodatuksen perään. Huoh, jos se tästä sitten lutviutuu, jossain vaiheessa.

Kiitos kuvista Sini ja Janette! :)

6.10. oli taas ratsastustunti. Jouduimme lauantain ratsastuksen siirtämään sunnuntaiksi, joka nyt ei haitannut ollenkaan. Päin vastoin, saimme taas olla kolmestaan kello neljän tunnilla! Oli taas luksusta! Listaan oli valmiiksi merkitty kuka menee kenelläkin ja omalle kohdalleni osui Nasu. Nasulla olen viimeksi hyppytunnilla keväällä mennyt, joka ei todellakaan mennyt hyvin, oli oikein rimanalitus. Joten oli vähän sekavat fiilikset. Nasu oli karsinassa kärttyinen eukko, pinteleiden laittokin tuntui olevan sen mielestä vastenmielistä, satulasta puhumattakaan. Tunnille päästyämme, Nasu oli todella vetelä ja haluton tekemään mitään. Mietin jo että mitäköhän tästäkin tulisi..?

Ja mitä vielä, yhtäkkiä kaikki loksahti. En stressannut ratsastusta ollenkaan, kuuntelin hevosta ja sen eleistä tajusin, miten se haluaa että ratsastan sitä ja kuin taikaiskusta (PUFF!) kaikki toimi! Nasu liiteli eteenpäin, kun sain istunnan rauhoitettua, jalat lähelle, lantio liikkumaan (TÄRKEIN ASIA Nasulla ratsastaessa), ohjet hyvin tuntumalla ja kyynerpäät joustamaan. Teimme paljon (varsinkin laukassa) ympyröitä ja voltteja, pohkeenväistöjä käynnissä, loivia kaariuria, pidennyksiä (jossa Nasu oikein "aukesi" liikkumaan, ponnisti hyvin takaa ja oli tasapainoinen ja todella hyvä!)  Kaikki meni nappiin, varsinkin laukka, jossa on aikaisemmin ollut kauheasti ongelmia. Todella pitkästä aikaa hyvää ratsastusta, ja tälläisestä itse nautin! Erittäin hyvillä mielin kohti seuraavaa ratsastuskertaa. :)

Remontti-Reiskan suklaakakku

Isälläni oli lauantaina syntymäpäivä, joten loihdin tälläisen suklaisen kakun :) Kakku on kuuden munan tummakakkupohja ja täytteenä on suklaamousse. Koristeet ovat sokerimassaa. Tätä oli ilo tehdä! :)

Äidin ja isän 20v hääpäivä ♥

Taas hamstraan näitä postauksia luonnoksiin, voi turhuuden turhuus! Eiköhän nämä pikkuhiljaa purkaudu tänne blogin puolelle. :)

Tiistaina oli äidin ja isän 20v hääpäivä, jonka kunniaksi tein hieman aikuisempaan makuun gluteenittoman Baileys juustokakun. Tämä oli kyllä ihan älyttömän hyvää! Ja älyttömän helppo tehdä :) Meinasin että teen ystävättäreni nyyttärityylisiin tupaantulijaisiin samanlaisen. Ohjeen nappasin Vaaleanpunaisen Nonparellin Blogista, jossa oli ihan järisyttävän hieno tuo kakku :) Omastani tuli, noh, vähän erilainen :)

Pohja:

reilu 200g gluteenittomia "domino-keksejä"

50g voita (oivariini käy mainiosti)

Murskaa keksit (itse laitoin pakastepussiin, pussin suun kiinni ja kaulimella "hakkasin" ja "rullailin") ja sekoita pehmeän voin kanssa tasaiseksi. Laita pyöreän irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Levitä pohja vuokaan. Laita jääkaappiin lepäämään.

Täyte:

4 liivatelehteä

3 dl Kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 1/4 tomusokeria

1 dl Baileys kermalikööriä

Aloita laittamalla liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Kiehauta Baileys ja lisää siihen liivatteet. Anna jäähtyä, mutta sekoita väliajoin (tekee muuten kalvon). Kaada liivatebaileys muiden aineiden joukkoon ohuena nauhana ja vaahtoa kokoajan sekoittaen (varo ettet vatkaa liikaa!). Laita jääkaappiin jähmettymään ainakin neljäksi tunniksi tai vaikka yön yli. Nonparellin ohjeessa päälle tuli vielä suklaakiille, itse tyydyin rouhittuun tummaan suklaaseen :)

Nam nam, hyvä syy herkutella!

Browniet ja vadelmamelba!

Koko perjantain mietin, että mitäköhän hyvää tekisin kun teki niin mieli jotain! :D Katsoin aikasemmin viikolla Neljän Tähden Illallista jossa Suomipopin päiväjuontaja Sami Kuronen  (linkki Samin blogiin) teki super hyvän näköisiä brownieita ja vadelmasoossia. Mietin päässäni, että empä ole ikinä moisia tehnyt, enkä pahemmin syönyt ja pelkkä tekeminen näytti jo haastavalta. Päätin kuitenkin kokeilla :)

Browniet

200g tummaa suklaata (Brumbergin tummasuklaa on mielestäni parasta tummaasuklaata leivontaan)

2,5dl sokeria

200g voita

1 tl vanilijasokeria

5 kpl munia

1,75dl vehnäjauhoja (sopii varmaan gluteenittomat, tällä kertaa tein ihan normaaleista jauhoista)

0,75dl kaakaojauhetta

Voitele ja jauhota n.20 x 30 cm vuoka (käytin jauhottamiseen kookoshiutaleita jotka sopivat mahtavasti tummaansuklaaseen). Sulata suklaa. Itse teen aina kaikki suklaan sulattamiseen liittyvät vesihauteessa. Anna jäähtyä. Mittaa kulhoon sokerit ja sulanut voi. Vatkaa vaahdoksi. Vatkaa munat yksitellen mukaan ja lopuksi lisää sulatettu suklaa. Sekoita keskenään vehnäjauho ja kaakaojauhe, lisää taikinaan siivilöiden. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla n.puoli tuntia (20-25 min riittää jos haluaa että brownie on sisältä hieman kostea).

Vadelmamelba

200g vadelmia

2 rkl tomusokeria

1tl sitruunamehua

Poraa vadelmat, tomusokeri ja sitruunamehu tasaiseksi sauvasekoittimella. Painele seos siivilän läpi niin että siemenet jäävät siivilään. Ulkomaisia vadelmia (niinkuin itselläni oli) kannattaa kuumentaa ensin pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Helppoa ja hyvää! :)

Joskus Toivon Etten Ois Näin Pätkä, Pelaisin Vaik Lätkää Ja Mul Ois Oma Prätkä. Mä Oon Ehkä Pieni Mutten Silti Heikko!

Olin taas viime tiistaina ratsastamassa Tuplalla (pahoitteluni, tämä postaus on pitänyt julkaista jo ajat sitten), tällä kertaa siskoni lähti tallille mukaan. Alunperin meidän piti molempien alkaa ratsastaa Tuplalla, mutta sisko ei oikein innostunut. Nyt kun Tuplalle on tullut "pikkuveli", Juulikin innostui tallille tulemisesta. Edellisessä Tupla-postauksessa olikin maininta tästä pikku Tituksesta, joka siis on ajoponi, eikä oikein suostuvainen ratsuksi. Maasta käsin poni on aivan mahtava. Juuli puuhailikin Tituksen kanssa kaikenlaista sinä aikana kun ratsastin. Käytiin alkumaastossa toisen tallilaisen kanssa ja pikku Titus pääsi Juulin kanssa mukaan lenkille. Poika käyttäytyi todella mallikkaasti. Juuli talutteli ponia vielä kentällä ja nappasimme muutamia kuvia :)

Tuplan kanssa ajatus oli saada Tupla kunnolla liikkeelleen ja takapään lihakset toimimaan. Asettelin ja taivuttelin paljon ja poika vertyikin todella mukavaksi. Ravi alkoi jo näyttää ja tuntua ravilta.  Meno oli super mahtavaa, verrattuna edellisiin kertoihin, nyt poika pisti oikein parastaan. Otettiin loppuun muutama hyppy kavaletille ja kunnon loppuravit hieman löysillä ohjilla. Ihana huomata kuinka minä itse sekä Tupla kehitymme molemmat parempaan suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa taas seuraavaan kertaan :)