Ylioppilas kakut

Onnea kovasti kaikille valmistuneille, sekä myös ihanaa kesälomaa niille, joilla se alkoi! Itse vietän taas kesän töissä, joten yksi kateellinen ilmoittautuu! Kuten jo blogissa tuskailinkin, lupasin tehdä serkkuni ylioppilasjuhliin kakut. Stressasin asiaa kovasti, koska en ole koskaan tehnyt kakkuja muiden kuin omiin tai perheeni juhliin. Onneksi, kaikki meni todella hyvin ja serkku sai todella onnistuneet kakut juhliin!

En ole ennen tehnyt tälläisiä kakkuja, joten paljon uutta tulikin ja opin. Kakut ovat mustikka-valkosuklaa täytteisiä, päällinen ja koristeet sokerimassaa. Kukkiin ja "lyyraan" sipaisin kultaista tehosteväriä, meinasin ostaa kultaisen sprayn, mutta hinnan nähtyäni päätin tyytyä tuohon tehosteväriin. Kakut mielestäni onnistuivatkin aivan vallan hienosti ja sain paljon itsevarmuutta tuleviin tilaisuuksiin. :) 

Postausta tulee myös ihanista ylioppilas juhlista, joissa päästiin todistamaan, kunhan saan ne avopuolisoltani. 

Missä mennään?

Heippa taas kaikille, pitkästä aikaa. Aika on kulunut kuin siivillä ja kohtahan on jo kesäkuu, ihanaa! Minun onkin pitänyt kirjoittaa ajaton kuulumispostaus kaikesta ympärillä tapahtuneesta, mutta jotenkin se vaan on jäänyt. Minulle kuuluu vaihtelevaa, välillä on superhyviä päiviä, toisinaan itken yksin nurkassa kuuntelemassa riipiviä rakkauslauluja. Aloitinkin teille kirjoittamaan masennuksesta postausta, jota, yllätys yllätys, en ole saanut vielä valmiiksi. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä hieman haastavalta, on suunnaton vaikeus saada sanat kirjoitettua tänne. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, välillä jopa niin paljon, että tuntuu, että olen jo valmiiksi jäljessä kaikesta.

Koulu uhkaavasti lähestyy kesälomaa, mutta huomaan, että tekemättömien asioiden lista on valtava. Lisäksi pitäisi hakea viittä eri työssäoppimispaikkaa, soitella ja viestitellä ympäriinsä, tehdä tehtäviä ja kaikenlaista! Kesälomaa minulla ei tänäkään vuonna ole, mutta varmaan jokusen vapaapäivän pidän jossain kohtaa. Ehkä sitten syksyllä voisi viikon tai pari pitää lomaa, lähteä vaikka ulkomaille. Loman puute ei oikeastaan kauheasti haittaa, tykkään sen verran tästä työstä, johon tulikin uusia haasteita huomattavasti! Ihan mukavaa, tehdä välillä jotain muuta, vaikka samalla alalla ja työpaikalla olenkin.

 

Mielialat vaihtelevat painosanalla todella paljon, saatan päivän aikana olla onnellisin ihminen maailmassa ja samassa hetkessä vaipua alakulon ja surun maille. Olo on muuten kuitenkin suhteellisen reipas, tosin väsymystäkin on jonkin verran ollut. Olen miettinyt tätä asiaa todella paljon, oikeastaan taidan olla itsestäni ensimmäistä kertaa huolissani. Silloin kun olin todella masentunut, olin masentunut enkä halunnut, että kukaan puuttuu asiaan. Nyt, olen masentunut, mutta haluan, että siihen puututaan. Jos se en ole minä, joka saa jotain aikaiseksi, niin sitten joku muu. Joka tapauksessa, elämä ei voi näin jatkua, vaan sen on parannuttava, minun on parannuttava.

Ja ettei menisi aivan synkistelyksi, edessä on myös kaikkea kivaa ja kyllä jonkin verran stressaavaakin asiaa. Teen nimittäin 30 pvä ensimmäisen kakun, joka ei tule itselleni tai perheeni juhliin vaan serkkuni lakkiaisiin. Pelon sekaisin tuntein odotan jo sitä hetkeä, kun kaikki menee pain prinkkalaa, revin rikkoontunutta sokerimassaa irti kakusta, mousset ovat  juoksettuneet ja ruusut räjähtäneet. Jotkut sanovat, että ei pitäisi manata, mutta itse käytän tässä käänteispsykologiaa, jos vaikka ensimmäistä kertaa toimisi. Sitä seuraavalle viikonlopulle pitäisi tätini juhliin tehdä myös kakut, huhhuh! Hyvä vaan, että saa jotain positiivista ajateltavaa tähän kaikkeen synkkyyteen.

Tälläistä tällä kertaa, koitan palailla taas kuulumisiin pian.

Reissusta selvitty

Keskiviikkona töiden jälkeen lähdin Mäntsälään ja helatorstaina aamusta lähdimme mökille. Aika mökillä meni todella nopeasti ja suurimman osan ajasta käytinkin harrastukseen, joka on ajan puutteessa unohtunut täysin, nimittäin lukemiseen. En ole ikinä oikein ollut mikään lukutoukka, mutta aina lukenut silti jonkun verran kirjoja. Viime aikoina en ole todellakaan jaksanut tai edes ajatellut lukemista, kunnes jostain kirjahyllyn kätköistä paljastui kirja jonka olen noin vuosi sitten aloittanut, Henning Mankelin Wallander sarjan "Väärillä jäljillä". Pidän todella paljon Henning Mankelin kirjoista sekä myös elokuvista, jotka ovat pohjautuneet kirjoihin. Innostuin lukemisesta niin, että ahmin tuon kirjan muutamassa päivässä ja toisen Mankelin kirjan "Palomuuri" sinä aikana kun olimme mökillä. 

Mitä muuta sitten tein mökillä? Söimme hyvin, käytiin joka päivä saunassa, lenkkeiltiin ja leikittiin koirien kanssa, putsattiin rantaa, käytiin shoppailemassa, nukuin päikkärit ja otin vaan ihan rennosti. Yleensä mökille mennessä minä olen se, joka haluaa koko ajan tehdä jotain, siivota, hakata halkoja, vähintään haravoida pihaa - en se joka istuu tuntikausia lukemassa hyvää kirjaa. Kerrankin kaavoistaan poikkeaminen kannatti ja tunnen itseni oikein hyvin levänneeksi. 

Torstaina mökille mennessämme otin innoissani kuvia, mutta päivien kuluessa pikkuhiljaa intoni laantui. Mutta saitte ainakin jokusen kuvan. :) Perjantaina meitä kiusasi sateinen sää, joka onneksi oli vain kuurottaista. 

Haikein mielin kotiin palattiin ja huomenna taas työt ja koulu kutsuvat. Vaikka sainkin omasta mielestä ihan hyvin levättyä, on edelleen jonkin verran ahdistunut fiilis. Tuntuu kuinka tikittäviä aikapommeja olisi ympäriinsä, joiden aika olisi yksitoisensa jälkeen loppumassa, enkä minä ehdi mukaan saatika tehdä niille mitään. Miljoona asiaa odottaa tehtäväänsä ja minä olen niistä monta vuotta jo jäljessä. Aikakone olisi oikein oiva keksintö!

Mökkeilyä

Pienestä lähtien ollaan vietetty aikaa mummoni mökillä ja mökistä onkin tullut todella rakas. Viimeisen parin vuoden aikana aikaa mökillä on vietetty syntisen vähän. Lauantaina lähdimme Ilarin kanssa ratsastuksen jälkeen ajelemaan mökille, pikavisiitille. Aika meni siivillä ja tekemistä oli vaikka kuinka paljon. Siksi sovittiinkin, että helatorstaina lähdetään taas möksälle ja ollaan siellä sunnuntaihin asti. Mökkeilyssä on vaan sitä fiilistä, samanlaista kuin vaunuilussakin, on ihanaa kun saa vaan olla jos siltä tuntuu, tehdä lettuja, käydä saunassa - vaikka keskellä päivää, tehdä puutöitä, siivota jne. Tällä kertaa Ilarikin tuli mukaan, ihan ensimmäistä kertaa. Poitsu oli aluksi ihmeissään, mutta tottui pian ajatukseen ja nautti olostaan.

Pelattiin hyvä tovi koirien kanssa pallolla. Assi rakastaa palloa ja voisi juosta tunteja pallon perässä, Ilari taas ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä pallosta, vaan juoksi ainoastaan silloin kun Assi juoksi, ei pallon perässä. Ilaria enemmänkin kiinnosti kukkaset ja niiden syöminen.

Ilma sunnuntaina, äitienpäivänä oli kuin morsian, ulkona pystyi olla topissa ja silloinkin tuntui jo kuumalta, ihanaa kesä tulee kohisten! Vaikka olenkin enemmän talvi-ihminen, tänä vuonna odotan kesää enemmän kuin ikinä. Kylmyys ja kalseus saa nyt riittää, tilalle aurinkoa ja lämpöä kiitos, ei ainoastaan ilmoihin vaan myös elämääni. Olen yrittänyt kirjoittaa postausta olostani ja kaikista niistä ajatuksista, mutta kirjoittaminen ei vain ole luistanut. Yritän kovasti toteuttaa sellaista, kun saan inspiraation kirjoittaa.  

Ihanaa kun pääsee taas mökkeilemään, jos saisin teillekkin enemmän kuvia siltä reissulta napsittua :) 

Huhtikuu

Huhtikuu oli ja meni, täytyy kyllä sanoa, että koko kuukausi oli yksi rankimmista pitkään aikaan! Tuntui, että kaikki ongelmat rysähtivät niskaan kerralla - ja juuri tässä kuussa. Huokaisin helpotuksesta kun toukokuu alkoi, jos kaikki ikävät asiat jäisivät sinne huhtikuulle.

 

Huhtikuu starttasikin todella surkeissa merkeissä, nimittäin Ilarille todettiin suolitukos. Raukka oksenteli tiistaina 7.4. koko yön ja oli todella surkeana. Onneksi nesteytys auttoi ja leikkaus vältettiin. Vaikka Ilarilla on hyvä vakuutus, alkoi rahaongelmat - nimittäin, minun piti ensin maksaa kulut ja anoa vakuutusta sen jälkeen. Ja vaikka en omia henkilökohtaisia raha-asioitani täällä sen enempää jaa, ollaan kuitenkin käyty ja ollaan edelleen aika pohjilla.

 

Kun kaikki aika meni vaan negatiivisiin asioihin, en jaksanut todellakaan keskittyä muuhun kuin suremiseen ja voivotteluun. Kuukausi oli siis bloginkin kannalta todella surkea.Vaihteeksi vietin mukavan lauantain ratsastellessa ja pääsin testailemaan uusia ratsastushousujani! Pieni iloinen asia siis pilkahti kuukaudessa. En ole mikään varusteurheilija, mutta onhan se hyvä fiilis kun jalassa on uudet, sopivat ratsastushousut, eikä vanhat ruppanat jotka kerta toisensa jälkeen hiertävät persuksen ruvelle.

Kännykkä pursusi uusia kuvia ja vuorossa olikin keväisten kännykkäkuvien. Kerroin myös yksityiskohtaisesti Ilarin toipumisesta joka lähtikin todella hyvin etenemään. Poitsulta kuitenkin tippui painoa aika nopeasti ja tässä ollaan hissukseen keräilty painoa takaisin.

Nyt jatketaan toukokuulle, toivottavasti kaikki ikävät asiat helpottavat, luvassa on ainakin paljon kiireitä! Koulu jää kesäkuussa lomalle, joten sitä ennen pitäisi saada rästissä olevat hommat tehtyä. Lauantaina lähdemmekin Ilarin kanssa möksälle, toivottavasti muistan ottaa teille paljon kuvia!

Ratsastus + 3

Todellakin, lauantaina oli taas pienen tauon jälkeen ratsastusta, ei vaan yhden, eikä kahden vaan kolmen tunnin verran! Työskennellessäni ratsastuskoulussa, oli todella tavallista ratsastaa monta hevosta päivässä, toisinaan piti ratsastaa läpi paria viriiliä ponia sekä kohottaa hieman andalusialais-papan kuntoa. Oli siis todella tyypillistä, että päivässä ratsasti 2-3 hevosta läpi, toisinaan enemmänkin. Nyt oli taas rästitunteja kerääntynyt sen verran ja kevätkauden lähennellessä loppua, päätimme ottaa kaikki yhdelle päivälle. Ja voin sanoa, että tänään paikat ovat olleet todella kipeät!

Koska Juuli ja Suvi olivat kanssani kahdelle tunnilla, sain vain yhdestä tunnista kuvia. Ensimmäisellä tunnilla pääsin tutustumaan aivan uuteen tuttavuuten, suloiseen päistärikkö pappaponi Takuun. Kuvia valitettavasti ei nyt ole hänestä ollenkaan. Seuraavaksi ratsukseni sainkin Pilkun. Kuten jotkut blogin lukijat ovat huomanneet, minulla on Pilkun kanssa selvä viha-rakkaus suhde. Pilkkuhan on entisessä elämässään ollut kilpaileva estehevonen ja ratsastuskoululle tultuaan, rauhottui kummasti. Nyt tammalla oli ilmeisesti kiima ja kiikutti minua taas ympäri maneesia aivan onnessaan. Itse menin jotenkin aivan lukkoon, tuntui yhtäkkiä, että en osaa ollenkaan ratsastaa tätä hevosta ja siltä se kuvissakin näyttää. Noh treeniä, treeniä vaan, ehkä joskus onnistuu. :)

Pilkku oli jotenkin todella kankea ja jäin itsekin vain istumaan, jolloin Pilkku lähtee kuljettamaan. Jälkeenpäin oikein ihmettelen, miten en saanut kyllä yhtään otetta tuohon hevoseen, jonka selässä kuitenkin aika monta tuntia olen viettänyt.

Itseasiassa, tuossa takana pilkistääkin ekan tunnin ratsuni Taku!

Hmm, hallittu laukka, onko se tätä?

Vai tätä?

Myös toiseen uuteen tuttavuuteen pääsin tutustumaan, nimittäin Lilliin, joka tuli tallille hetki sitten. Tykkäsin kovasti ponista, se on vielä hieman osaamaton ja vaatii paljon treeniä, mutta perusilmeeltään poni oli todella mieleinen! 

Ihana Lilli! 

Postaukset hieman laahaavat, tulossa on muunmuassa kuukausi katsausta ja pohdintaa myös masennuksesta, pysykää mukana!