Minun vauvani

14.2. ♥

Vaikka vauva ei vielä olekkaan masun ulkopuolella, on minulla selkeä kuva ja käsitys hänestä. Meille on siis tulossa kevät prinssi, laskettuaika on 21.4. Jos hän päättää tulla vähän laskettua aikaa aikaisemmin, olisi oinas tulossa. Mutta jos laskettuna aikana, tai jälkeen, olisi hän härkä. Ja kyllä näitä molempia vahvoja horoskooppeja on näkyvillä jo nyt. Minä sekä avopuolisomme, olemme molemmat olleet rauhallisia vauvoja ja lapsia, mutta tällä pienellä herralla tuntuu olevan koko ajan vauhti päällä.

9.10.

Jo ensimmäisissä ultrissa kätilöllä oli vaikeuksia pysyä hänen perässään, sillä pojan mielestä oli paljon mukavampaa heittää kuperkeikkaa kuin olla aloillaan mitattavana. Rakenneultrassa hän potki minua ihan taukoamatta, silloin en vielä potkuja tuntenutkaan kun tuo istukka on tuossa edessä. Pian rakenneultran jälkeen alkoi tuntumaan potkut - ei mitään kevyitä höyhenen hipaisuja, vaan kaikilla voimillaan runnomista. Jalkaa on kiva työntää masua vasten, jolloin ulkopuolelle piirtyy aivan selvä vauvan jalka. Useimmiten hän potkii niin lujaa, että koko maha heiluu puolelta toiselle, toisinaan niin kovaa, että se sattuu (kuten juuri nyt, auts).

27.11.

Hän on myös hyvin itsepäinen. Eräänkin kerran olemme yrittänyt ultrassa saada häntä suoristamaan kättä tai kääntymään, eikä hän ota pyyntöä kuuroihin korviinsakaan. Sydänääniä kuunneltaessa neuvolassa, hän tekee kaikkensa, että pääsee livahtamaan alta pois. Joka ainut kerta, kun yritän ottaa videota hänen riehumishetkestään, loppuu potkiminen siihen sekunttiin kun saan kameran auki. Ja auta armias jos pyydän häntä potkaisemaan - eihän kukko käskien laula. Vaikka en vielä tunnekkaan hänen koko persoonansa, tiedostan, että aikamoinen Vaahteramäen Eemeli siellä asustelee. Saa nähdä syntymän jälkeen, onko hän yhtään sellainen kuin olen kuvitellut. ♥

Kotikäynti RV 30+5 ja verenpaine seuranta RV 31+5

Päivä ultrauksen jälkeen olikin vuorossa kotikäynti. En tiedä onko se kaikissa kunnissa tai kaupungeissa yleistä, mutta on nähtävästi ainakin Sipoossa tapana. Siis kotikäynti ennen vauvan syntymää, hassua. No meillähän oli kaikki ihan huiskin haiskin, kun viikonloppuna alkoi muuttorumba, eikä sellaista todellista kuvaa meidän asunnosta kyllä saanut. Ilari veti hirveät hepulit uudesta ihmisestä ja jouduin räyhäävän piskin pistämään vessaan siksi aikaa (meillä kun ei muissa huoneissa ollut ovea, minkä taakse olisi tuohtuneen pikku chihun saanut). Neuvolatäti kyseli kuulumisia ja vointeja ja samalla otettiin mittauksia.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 30+5
Painon lisäys raskauden alusta: ei punnittu tällä kertaa
Verenpaine: 139/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 28cm

Verenpaineet heittivät korkealle (joka ei ole minulle tyypillistä) ja tästä täti hieman huolestui. Ensimmäisellä mittauksella oli 143/84 ja toisella 139/84. Sainkin verenpaine seuranta-ajan seuraavalle viikolle neuvolaan. Muuten kaikki oli aika kivasti, SF-mittakin on siirtynyt yläkäyriltä keskikäyrälle. Kuunneltiin sydänääniä, josta pikkuinen ei ollut yhtään mielissään vaan potki minua minkä kerkesi.

Rv 31+5

Kirjoitan tähän samaan syssyyn verenpaine kontrolliajasta, joka oli tasan viikko tämän kotikäynnin jälkeen, syntymäpäivänäni!

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 31+5
Painon lisäys raskauden alusta: +12,6 kg
Verenpaine: 120/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 29cm

Verenpaineet eivät olleet tällä kertaa aivan niin korkeat kuin viikko sitten, mutta proteiinia löytyi pissasta 1+. Painoa on tullut aika paljon, nythän sitä vasta pitäisikin ruveta tulemaan oikein kunnolla, kun ei tuohon laskettuun aikaan ole kahta kuukauttakaan! Mahaan ei ole tullut raskausarpia, mutta reisiin on aika paljon. Siellähän mulla oli entuudestaankin, mutta nyt ne ovat oikein ilkeän näköiset.

Koska proteiinia löytyi ja alapaine ensimmäisellä mittauskerralla oli korkeampi, sain ajan vielä seuraavalle viikolle. Neuvolatäti sanoin, jos sieltä silloinkin löytyy proteiinia ja/tai verenpaineet ovat korkealla, konsultoi hän asiasta Porvoon sairaalaan.

Muuten menee ihan ok:sti, olen aika väsynyt ja närästyksen lisäksi on alkanut vaivaamaan jalkojen turvotus. Turvotusta on ollut tässä matkan varrella jonkin verran, mutta nyt iltaisin jalat ovat kuin tukit! Eikä jalkaan tällä hetkellä mene kuin jotkut ikivanhat UGGi-korvikkeet. Eli nyt seuraillaan ja saan kyllä todella tiuhaan käydä niin neuvolassa kuin Porvoossakin. Lisäksi vierailin Naistenklinikallakin taannoin, siitä kirjoittelen myös. Olen aika väsynyt tähän raskauteen, nautin tietenkin todella kovasti suurimmasta ajasta, mutta huolet ja murheet vellovat mieltä. Lisäksi työstressi on aivan mieletön tällä hetkellä, no töitä ei ole kuin vähän reilu kaksi viikkoa enää jäljellä. Tälläinen kilometripostaus tällä kertaa!

Kontrolli ultra RV 30+4

Rakenneultrassa vauvan pitkät luut (reisi ja olka) jäivät raja-arvon alapuolelle, jonka takia jouduin vielä käymään ultrassa. Ja vielä ystävänpäivänä! Päätinkin ottaa sen päivän kokonaan vapaaksi, kun tuo ultrausaikakin oli niin hassu, klo 12:30. Sain odotella vuoroani hyvän tovin, lääkäri oli myöhässä melkein 40 minuuttia. Vihdoin pääsin ultraukseen ja onneksi lääkärinä oli se mukava nainen, jolla olen kertaalleen käynytkin.

Pieni ruttunaama ♥

Aloiteltiin ja vauva potkutteli todella reippaasti tapansa mukaisesti. Lääkäri mittaili ja luut jäivät edelleen raja-arvon alle, mutta olivat kuitenkin kasvaneet viime kerrasta. Luut tulevat muuta kehitystä n. viikon perässä. Pään mitasta lääkäri sanoi sen olevan pyöreä ja kehityksessä edellä. Mutta ei kuitenkaan huolestunut, toitotti minulle, että kaikki muuten näyttää vallan hienolta. Sain kuitenkin ajan vielä ultraukseen maaliskuun lopulle.

Kystaa ei ultrauksessa näkynyt, mutta lääkäri ei uskonut että se olisi itsekseen vain hävinnyt, vaan enemmänkin jääneen kohdun taakse piiloon. Sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Painoarvioksi pieni sai jo huimat 1745g! Ei hän enää mikään aivan pikkuruinen ole, vaikka ei kyllä mikään isokaan.

Enää ei todellakaan ole pitkä aika synnytykseen, mikä alkoi taas kalvamaan mieltäni. Sen lisäksi kaikki nämä muut "ongelmat", ovat henkisesti todella kuormittavia. Mitä jos pikkuisella ei olekkaan kaikki ihan hyvin, tai ei kehity siellä niinkuin pitäisi. Muitakin vaikeuksia on alkanut ilmenemään, enemmän omassa olossani, josta kirjoittelen taas myöhemmin.

Kuulumisia

En ole tänne kerennyt kirjoittelemaan yhtään niin paljon kuin olisin halunnut, olen vielä töissä maaliskuun puoleen väliin saakka, sekä viime viikonlopun muutto on sotkenut täysin vapaa-ajan käyttöni. Mutta meille kuuluu ihan hyvää, useampi postaus on tuloillaan, olen käynyt siellä ja täällä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Tällä hetkellä eletään raskausviikkoa 31, eli 9 viikkoa laskettuun aikaan! Hurjaa vauhtia on aika mennyt ja luulen, että tämä loppuaika varsinkin suhahtaa aivan ohi silmien. Olen voinut hyvin, kaikenlaista pientä aina löytyy, närästys vaivaa edelleen joka päivä, sekä nyt ovat ilmaantuneet turvotukset varsinkin jalkoihin.

RV 30+4

Pääsimme vihdoin ja viimein muuttamaan viime viikonloppuna meidän ihanasta kämpästä Sipoosta aivan Itä-Helsingin sydämeen. En ole mikään kaupunkilainen, vaan viihdyn paljon paremmin hieman syrjemmässä, joten saa nähdä miten taas sopeudun tuonne Helsinkiin. Vanha kämppä on melkein tyhjä ja siivous aloitettu, mutta uusi kämppä aivan kaaoksen vallassa. Muutimme siis avopuolisoni isovanhempien asuntoon heidän jouduttua palvelutaloon ja eiväthän he kaikkea omistamaansa sinnekkään voineet raahata. Joten voitte vaan kuvitella missä ne kamat on - tällä hetkellä sullottuna vauvanhuoneeseen! Siihen päälle kaikki meidän kamat, ei siellä meinaa mahtua näin iso ihminen liikkumaan. No jos pikkuhiljaa tavarat löytäisivät oman paikkansa ja kämpästä tulisi koti.

Sneak peak meidän uuteen kämppään!

Olen tosiaan vielä töissä, ihan hyvä, vaikka vähän alkaakin istuminen tekemään hallaa. Toivon, että jaksaisin olla tuonne mammaloman alkuun saakka töissä, sitten voisi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin ja laittaa sitä mieluiseksi. Kaikkea kivaa on edessä, mulla on torstaina synttärit ja sen kunniaksi lähdemmekin perheen kanssa Tampereelle kylpylään viikonlopuksi! Babyshowereita juhlitaan sitä seuraavana viikonloppuna, en halunnut yllätys showereita vaan että pääsen itsekkin suunnittelemaan ja leipomaan. Toki osa ohjelmanumeroista ovat yllätyksiä, niitä ovat äiti ja siskoni suunnitelleet. Paljon mukavaa on siis edessä, mutta myös lisää pelkoa ja epävarmuutta. Yritän saada kirjoiteltua vähän useammin, harmittaa todella paljon, ettei siihen ole aikaa ollut tällä hetkellä.

Vähän väsyneen näköinen mamma!