tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mitä hevoseni tekee, kun..


Kuten kerroin jo aiemmin, luen paljon erilaisia blogeja. Hevosblogeista ehdoton suosikkini on Voitto kotiin, Tiian pitämä blogi, joka kertoo hänen ja hevosensa Voiton arjesta. Tiia on alkanut tehdä viikon blogihaasteita, jossa lukijat voivat omissa blogeissaan ottaa haasteita vastaan. Olen lukenut monia näistä ja pitänyt niistä, mutta jostain kumman syystä en ole ottanut osaa näihin. Ja kuten varmaan lukijat tietävät, ei minulla omaa hevosta ole, nämä ovat kuitenkin niin monipuolisia, että voi kirjoittaa vaikka hoitohevosesta tai vuokrahevosesta, tai vaikka kaverin hevosesta. Idea oli niin mahtava, että tässä tulee, versio vuokrahevosestani Tuplasta.

OHJEET: Nyt kerrotaan miten hevosemme reagoivat eri tilanteissa! Vastaa kysymyksiin omasta-, vuokra- tai vaikka hoitohevosestasi. Voit keksiä lisäksi myös omia kysymyksiä ja haastaa kaverisi vastaamaan niihin. Kopioi halutessasi yllä oleva banneri postaukseen ja linkitä tämä haastepostaus, josta ohjeet löytyvät. Haasteen voi tehdä kuka vain ja mukaan voi tulla silloin kun aihe on mieleinen. Linkitä sinun tekemä postaus tämän postauksen lopussa olevaan osioon, jonne kaikkien haasteeseen vastanneiden blogit tulevat. Sieltä minä ja muut voivat käydä sitten lukemassa sinun tekemän postauksen.

Mitä hevoseni tekee, kun..

Ratsastus
... nousen sen selkään? Tässä asiassa Tupla on erityisen hankala. En kerkeä kuin nostamaan jalkani jalustimelle kun Tupla lähtee jolkottelemaan ympäriinsä. Yleensä jään roikkumaan jalustimeen ja yritän siitä kammeta itseni selkään. Vaikka kuinka yritän totuttaa sitä pysymään aloillaa, niin ei vaan vanha koira opi uusia temppuja.
... kävelee pitkin ohjin alkukäyntejä? Jos Tupla saisi päättää, hän ei kävelisi, varsinkaan alkukäyntejä. Silloin on aikaa kyttäillä kaikkea mahdollista, kiemurrella, pyrähdellä ja jäädä tapittamaan kaikkea olematonta jos siltä tuntuu. Kun otan ohjat tuntumalle, muuttuu ääni kellossa. Hän tarvitsee ohjastuntuman osatakseen kävellä suorassa.
... se ei jaksa lähteä töihin? Tupla pysähtyy kentälle vievälle alamäelle, jää paikalleen eikä suostu liikkumaan. Yleensä kun heilautan vähän raippaa tai ohjia, lähtee ukko liikkeelle. Tätä samaa hän tekee myös lähdettäessä pois kentältä, ristiriitaista.
... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? En ole kokeillut laukanvaihtoja, varmaankin sen takia, että Tuplan laukka on jo entuudestaan niin huono, että sen työstäminen on hyvin vaikeaa.
... se pelkää jotain estettä? Hyvin pelokas katse, pysähtyminen tai pakoonlähteminen ja puhina. Jos este on todella pelottava, Tupla katsoo jo kaukaa estettä niin että valkuaiset näkyvät ja a.) kääntyy ympäri tai b.) lähtee pukkilaukkaa esteen ohi.
... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Ojilta ollaan vältytty, mutta esim. vesilammikko oli todella kammottava kokemus. Tupla astui jalallaan veteen ja lähti pukkilaukkaa karkuun. Tuleeko kenties Polle mieleen?
... tipahdan? Tuplaa ei kiinnosta jos minä muksahdan alas. Se sniikkaa äkkiä pois paikalta täysin muina miehinä. Onneksi ei ole läheiselle tielle lähtenyt, vaan yleensä suuntaan suoraan tallille.
... jos maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan? Onneksi ei ole tullut! Pari kertaa on normaali henkilöauto tullut vastaan ja Tuplalle on opetettu, että jos auto tulee vastaan hän pysähtyy. Kerrankin hevonen on fiksu!
... käytän raippaa? Se riippuu Tuplan fiiliksestä. Jos hän ei kulje yhtään eteenpäin, ei hän tee sitä myöskään raipan jälkeen. Jos käytän raippaa lähinnä muistuttaakseni, että hän nostelisi jalkojaan, voi sieltä tulla ihan mitä vaan. Laukassa yleisin on pukki-rodeo-hepuli.


Hoitotoimenpiteet
... puhdistan kaviot? Tupla antaa aina tietyn aika rajan kavioiden puhdistukseen. Esim. 10 sekunttia on hänen mielestään jo liikaa ja alkaa "kaatumaan" päälleni jos en laske hänen jalkaansa maahan. Välillä joudun nostamaan samaa jalkaa useita kertoja.
... pesen sitä? Tupla alkaa pakittaa tai kääntää itsensä aivan väärin päin. Välillä osaa olla nätisti, välillä yrittää hepuiloidessaan kaataa kaiken mitä lähelle tulee.
... laitan sille suitset? Tässä Tupla on ihan ok. Yleensä laskee päänsä melkein syliini ja antaa laittaa suitset vaivattomasti. Joskus on tehnyt niin, että on käyttänyt hyväksi lyhyyttäni ja nostanut päänsä taivaisiin, onneksi nykyään harvemmin tekee tätä.
... kiristän satulavyötä? Tupla ei ole moksiskaan. Ei yleensä heilauta korvaansakaan jos kiristän vyötä, kunhan teen sen niin että yksi pykälä kerrallaan, eikä kaikkea heti.
... suihkutan hyttysmyrkkyä? En ole joutunut käyttämään.
... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Tupla tulee poikkeuksetta portille notkumaan ja tuleekin ulos nätisti, jos olen muistanut laittaa sähkön pois. Jos sähkö on päällä juoksee ruuna portista kuin ohjus, ettei vaan koskisi sähköön. Taluttaessa sanoinkin että on kovasti vihreän perään. Allekirjoittaneelta on meinannut kerran jos toisenkin irrota sormet kun Tupla on päättänyt lykätä ratsastusta tsekkaamalla paikalliset nurmet.
Sekalaiset:
... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tupla menee paniikkiin, oli se sitten kentällä, tarhassa tai tallissa. Maastossa osaa ja kykenee kävellä yksikseen. Tälläisestä paniikkikohtauksesta seurasi jalalle tallaaminen, jonka luulin murtuneen. Kentällä sen on nähtävä koko ajan toinen hevonen, muuten alkaa rodeo show ja lähtö tallille.
... se karkaa? Minulta Tupla on vain kerran karannut ja juossut suoraan vihreiden perään. Antoi kyllä ottaa itsensä kiinni. Tupla yrittää melkein, joka kerta kun sitä taluttaa, lähteä vihreiden perään kiskomalla minua mukaansa. Yleensä saan sen pidettyä.
... se näkee uuden hevosen? Tupla pysähtyy ja puhisee. Voi alkaa peruttamaan tai olla kuin ei olisikaan nähnyt mitään. Ota nyt näistä hevosista selvää.
... se maistaa jotain pahan makuista? En ole nähnyt Tuplan maistavan mitään pahanmakuista.
... se kerjää ruokaa? Saattaa hörähtää ja katsoa koiranpentukatseella. Usein taivuttaa kaulansa kuin kirahvi ja penkoo käsiäni ja taskujani. Palkitsemme Tuplan leivällä yleensä jos on mennyt hyvin, mutta kuka voisi vastustaa tuollaista katsetta?
... se lastataan? En ole henkilökohtaisesti lastannut tai nähnyt Tuplaa lastattavana. Omistaja kerran sanoi, ettei Tuplaa ole pahemmin lastailtu, ja olivat kisoihin lähdössä varanneet paljon aikaa lastaukselle.

Mitä hevosesi tekee juuri nyt? Luulen sen olevan tarhassa, tai toisen vuokraajan ratsastettavana.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Blogi nauttinut hiljaisuudesta

Olen kerennyt tukan väriäkin vaihtamaan teiltä salassa ;_;
 Nyt on ollut sellainen draivi päällä, ettei oikein tiedä millä vaihteella mennään. Jos tässä nyt rauhottuisi ja voisi hieman hillitä menemistä joka paikkaan. Eli suomeksi, aikaa blogille ei ole paljoa ollut, ja se näkyy! Ei vain tekstien puutteessa, vain myös lukijoissa. Nooh, pohjalta on hyvä taas nousta. Kunhan saan takaisin oman koneeni, on minulla paljon postauksia tulossa.


Viime aikoina ei oikein ole ollut hetkeäkään aikaa hengähtää. Olemme siskoni kanssa autelleet serkkuamme ponien kanssa, jolla on rasitusmurtuma. Lisäksi tiistaisin olen Tuplalla käynyt ratsastelemassa. Joka viikonloppu ollaan reissattu vähintään sadan kilometrin päähän, tänä viikonloppuna eksyttiinkin Kalajoelle asti. Ja onhan sitä paljon muutakin tapahtunut, mm. autoni hajosi keskiviikkoiltana, ja uskoimme että sen korjauttaminen ei olisi enää kannattavaa. Joten perjantaina minusta tuli ensimmäistä (ja viimeistä, heh) kertaa auton omistaja! Ei lähempää eikä kauempaa kuin Oulusta saakka haettiin uusi menopelini. Toivottavasti mun käytössä kestää monia vuosia! Siitäkin voisin jossain vaiheessa tehdä pienoisen esittelypostauksen, sekä valoittaa vähän, miksi juuri se auto oli minulle sopiva (sillä vaihtoehtoja kahlasimme läpi kyllästymiseen saakka). Koulu olisi kovasti ensi kuussa alkamassa, ja sitä ennen pitäisi aikaa vievimmät asiat saada hoidettua. En tiedä miten koulun alettua saan panostettua blogiin, mutta aika näyttää.


Nyt ryhdistäydyn, taas kerran, ja alan panostaa tähän blogiin!


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Heppailua


Pitkästä aikaa heppailu kuulumisia. Nimittäin torstaina serkultani tuli viesti, olisiko mitään saumaa käydä ratsastelemassa Petellä ja Denisellä hänen ollessa kolme viikkoa täysliikuntakiellossa. Kesällä ratsastustunnit ovat perinteisesti tauolla leirien ja kurssien takia, mutta ratsastus itsessään ei ole pidemmäksi aikaa stoppaillut. Tuplalla olen käynyt muutamia kertoja nyt heinäkuussa, elokuusta en vielä tiedä, joudunko sen homman pätkäsemään ajan puutteen takia. No aika näyttää :)

Torstaina suunnattiin tallille. Oltiin taas tapamme mukaan puolisen tuntia myöhässä. Petellä oli takana viiden viikon sairasloma, ja sillä saikin nyt mennä ainoastaan kevyesti. Deniselläkin takana on ollut kevyempää, joten mitään hirmu-rääkki-tuska-hiki-treeniä ei olisi tiedossa. Kevyttä hömpsöttelyä.

Denise tuntui jo heti alkuun yhteistyökykyiseltä ja mukavalta. Deelle oli vaihettu kuolaimia ja näillä olikin todella hyvä työskennellä. Dee oli koko ajan reipas, reagoi nopeasti pohkeisiin ja käteen, teki mitä käskettiin ilman suurempia tappeluita. Muutaman kerran säikähti jotain olematonta, mutta muuten meni todella kivasti. Millakin kentän laidalta huuteli, että meno näytti ihan siedettävältä. Ja siltä se tuntui selässäkin. Laukka oli aluksi todella hassun tuntuista, mutta lisätyöstön jälkeen lähti liike irtoamaan paremmin. Tuli kyllä todella hyvä fiilis, olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka koko yön. Odottelenkin innolla tän päivän ratsastusta, toivottavasti menee yhtä hyvin kuin torstaina!








Kuvista kiitos Milla ♥


torstai 17. heinäkuuta 2014

Kun tulevaisuus pelottaa..

Kuva

Heippa taas! Viime päivät ovat menneet sängyn pohjassa maatessa, käsitöitä tehden ja hömppäohjelmia katsoen. Pieni breikki teki kyllä hyvää, vaikka ei se kauhean mukavaa ollut maata kuumeisena sängyssä. Aikaa oli vain nukkua ja miettiä, miettiä ja nukkua, neuloa ja virkata, wallanderia ja satuhäitä. Hyvin noilla sai pari päivää kulumaan :) Huomasin jääväni taas miettimään itseäni, tulevaisuutta, mitä tulevaisuudelta haluan. Tai mitä haluaisin. Mutta kuuluuko kaikkea saada mitä haluaa? 

Viime aikoina on ollut tajuton kämppäkuume. Siis normi kuumeen lisäksi. Oma koti. Ikioma. Jossa saa tehdä mitä ikinä haluaa. Iso omakotitalo, minne saa majoitettua ne unelmieni kolme lasta ja koirat sunmuut. Löysin netistä toinen toistaan ihanampia asuntoja, rauhallisella ja isolla tontilla, jossain kuusessa. Näin jo sieluni silmin paimentamassa lapsilaumaa, nauttimassa elämästä. Itseni onnellisena. Ja taas tömähdin maanpinnalle. Milläs rahalla meinaan tälläisiä suurtaloja ostella? Ja ihan yksinkö? Huomaan pelottavimman asian tulevaisuudessa olevan raha. En ole, tai en ole halunnut kantaa ikinä huolta raha-asioista, enkä ole liiemmin rahaa säästänytkään, enkä omistanut. Mielestäni on käsittämätöntä miten kaikki haaveetkin mitataan tällä aikakaudella rahalla. Kaikki maksaa. Ajatteleminen maksaa. Haaveilu maksaa. Pelkkä oleminen maksaa. Aina. Se on surullista, kaltaisillani, ei niin miljonääreillä, ei tunnu olevan rahaa elää. Tai unelmoida.

Kuva

Viime päivinä olen myös miettinyt tuota koulua. Hyvällä ja huonolla tavalla, enemmän kuitenkin hyvällä. Jo ala ja ylä-asteella, en ollut mikään lukutoukka, tai että vetelisin kymppejä kaikista kokeista. Panostin niihin asioihin mitkä minua kiinnostivat, mutta esim. matikka tai kemia/fysiikka, jotka eivät todellakaan kiinnostaneet, vedin ihan ranttaliksi. Koulu alkaa elokuussa, ja pelkään kovasti riittääkö minulla aika, tai mielenkiinto panostaa opiskeluun. Olen kaikki tai ei mitään ihminen, joko teen huolella ja hyvin kaiken tai sitten en tee yhtään mitään. Miten löydän tasapainon koulun ja töiden välillä, viettäen silti normaalia elämää? Voiko se edes olla mahdollista? Haluan todella uskoa siihen. Haluan, että kouluni käyn tunnollisesti ja kunnolla, kuten psykologin haastattelussa lupasin: "Jos tähän kouluun pääsen, aion sen hoitaa kunnolla loppuun asti"

Eikä ne huolet tähän jää. Koko tulevaisuus näyttää olevan mustan kaavun takana. Piilossa. En tiedä mitä odottaa, en yhtään tiedä mitä on edessä ja koska. Se tekee minut usein surulliseksi. Olen ihminen, jonka täytyy tietää mitä on edessä ja tarkalleen koska, vain silloin voin nauttia siitä. Jos sanotaan vain "joskus", murtuu unelmani kuin tulviva pato. Minulla pitää olla se tieto, että pääsen kihloihin ja naimisiin, saan lapsia, saan ison talon, saan eläimiä, saan ammatin ja kivan työpaikan, saan loppuelämän kestävän avioliiton, lapsenlapsia ja aikaa. Haluan tehdä niitä asioita mistä pidän, lopettaa murehtimisen ja elää. Mutta kaikki nämä asiat, ovat jonkun asian takana. Kaikkea ei voi saada kerralla, naps vain. Niiden eteen täytyy tehdä töitä. Ja minä olen valmis tekemään unelmieni eteen töitä. Än, yy, tee, NYT!  


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Lammilla


Lammilla viikonloppu sujui valtavan hyvin, syötyä, nautittua, saunottua, uitua, shoppailtua ja tehden kaikkea mitä kesään kuuluukin. Ja ilmatkin kerrankin suosivat, jopa niin paljon että olin havaitsevani muutamia rusketusraitoja (tai sitten iho vain paloi) ihollani. Viikonlopun mittainen pako arjesta meni todella nopeasti ja tänään töihin paluu tuntui todella kurjalta. Lisäksi pieni kuumeilu ja paha olo lisäävät tätä kurjuutta. No jos taas ensi viikonloppuna pääsisi reissuun ;) On tuo reissaaminen vaan se mun juttu, ei välttämättä niinkään ulkomaille, vaan enemmänkin pidän kotimaan matkailusta. Täällä Suomessa on niin paljon kaunista nähtävää ja koettavaa, että riittävät ainakin minulle. Ei siinä, en kylläkää sanoisi ei myöskään ulkomaanmatkoille :) (paitsi nyt kun töissä on kiirettä ja syksyllä alkava koulu vie varmasti kaiken ylimääräisen ajan).







Olen viime aikoina huomannut keskittyväni enemmän kuvaamiseen, kuin ennen. Varsinkin luontokuvia on mahdottoman mukava ottaa. Sekä Assista :) Oman pärstän kuvailu sen sijaan on jäänyt todella vähälle, muutamia selfieitä lukuunottamatta. Lammilla lenkkeiltiin leirintäalueen tietä pitkin ja joka puolella oli vain ja ainoastaan peltoa. Peltoa, peltoa, lehmiä, peltoa, peltoa, lehmiä.. Silmän kantamattomiin. Sinne(kkin) olisin voinut jäädä vaikka heti asumaan! Voittaisi maatalossa asuminen kerrostalo-elämän, joka nyt ei sinänsä ole yhtään hassumpaa. Sieluni kuitenkin kaipaa rauhaan, takaisin maalle, oma tila olisi ihan unelmien täyttymys. Saisi ajella traktorilla, kylvää ja niittää peltoa, kasvattaa omat kasvikset ja vihannekset, pitää lehmiä ja lampaita, kissoja ja koiria, hevosia, tilaa olisi hengittää, saisi tehdä ihan mitä itse haluaa, juoksennella pihalla vaikka alasti, kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluaa, ja naapureihin olisi kymmenen kilometriä matkaa. Voi että, se vasta olisi elämää.
















Assi vamppyyri ;_; Tälläisiä kuulumisia viime viikonlopulta, muutamia ideoita taas olisi pääkopassa postausten varalle, ainakin muutamien ostosten esittelyä, jotka ovat odottaneet postaustaan jo useamman viikon.