Elämä on pitkä puutelista, se silloin tällöin täyttyy suudelmista..

Työharjoittelu on ohi ja vihdoin pääsen keskittymään johonkin muuhunkin kuin vain siihen. Edessä on vielä arviointikeskustelu, mutta muuten harjoittelu on jäänyt täysin taakse. Edessä onkin tosi mukavia ja ihania asioita ja sitä kuuluisaa aikaa itselle. En ole aivan varma miten koulu ja muut asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin, mutta uskon, että jokaisella asialla on tarkoitus luttaantua. Vaikka välillä on todella vaikeita aikoja ja hetkiä, yritän pysyä positiivisena ja luottavaisena tulevaisuuteen. Se on todella helppoa sanoa tässä ja todella helppoa unohtaa pahan olon purkautuessa.

Tämä syksy on ollut todella hektinen, eikä aikaa ole ollut liikaa, niin itselle kuin blogillekkaan. Vapaa-aikana olen käynyt tallilla, yrittänyt neuloa, kuunnellut todella paljon leevi and the leavingsiä, yrittänyt löytää aikaa niin perheelle kuin ystävillekin, joka on ollut todella vaikeaa. Postausta siivittävät kuvat on otettu Emäsalossa kun olimme viettämässä kivaa päivää Seikkailupuistossa kavereiden kanssa. Niinä harvoina hetkinä, kun on ollut aikaa itselleni, olen mielelläni linnoittautunut tänne omaan valtakuntaani ja hengähtänyt hetken. 8 päivän työrupeaman jälkeen harkkapaikassa, alkoivat voimat olla aika vähissä. Mutta aikaa ei ollutkaan lepäilyyn vaan perjantaina, viimeisen päivän jälkeen suuntasin suoraan Mäntsälään, jossa on ollut melkoinen leipomisurakka. Isäni nimittäin täytti vuosia ja täytyyhän sitä kakkuja tehdä enemmän ja vähemmän. Tähän mennessä saldoa on kertynyt viisi kakkua ja ensi viikonloppuna vielä ainakin kaksi kakkua! Eihän sitä kuusikymmentä täytä joka vuosi!

Ajatukset ja tunteet heittelevät, mutten jaksa olla huolissani. Suurimman osan ajasta kuitenkin elämä on aika ihanaa. Nyt keskityn vain tekemään niitä asioita mistä pidän ja kuuntelemaan itseäni. En malta olla hypettämättä tulevasta joulusta ja kodin joulukuntoon laittamisesta. Vähän olen joululahjoja jo ostellut ja tehnytkin ja se jos mikä saa mielen viritettyä jouluun. Tulisipa vielä oikein kunnolla lunta, fiilis olisi vielä parempi! Yritän taas kerran päästä paneutumaan blogiin paremmin nyt kun on aikaakin. Siihen saakka, heippa!

Mä tiedän et mun täytyy jaksaa

Elämäni on tällä hetkellä pyörinyt vain ja ainoastaan työharjoittelun ympärillä, oikeastaan kaikki muu on jäänyt hoidettavaksi myöhäsemmäksi. Tykkään todella paljon työskentelystä vanhusten parissa ja näenkin itseni joskus saavan leipäni sellaisella työllä, mutta tähän saumaan alan olla todella väsynyt. Selkäni on alkanut taas oireilla, ilman särkylääkkeitä ei oikeastaan päivästä selviä. Eilen illalla jalat lähtivät alta kivun iskeytyessä selkään kuin puukon. Tämän lisäksi, stressi ja paineet ovat laukaisseet allekirjoittaneella jo useamman migreenikohtauksen, viimeisin oli toissa viikolla, jolloin pääsin sängystä nousemaan vasta iltapäivällä.

Tämä viikonloppu on toinen viikonloppuni kun olen töissä, joka vie voimia aivan suunnattoman paljon. Vaikka tietenkin sitten viikolla on vapaata, kuten tälläkin viikolla keskiviikkona ja torstaina, mutta ei niistä osaa nauttia samalla tavalla kuin viikonlopusta. En osaa rentoutua, kun olen yksin kotona. Kokoajan täytyy siivota, täyttää tiskikone, täyttää pyykinpesukone, imuroida, kirjoittaa näyttösuunnitelmaa, en ole oikeastaan päässyt arjesta irti muutamaan viikkoon. En ole jaksanut tännekkään tulla mitään kirjoittamaan, koska oikeastaan ei ole tapahtunutkaan muuta kuin olen käynyt töissä, kirjoittanut sitä kirottua suunnitelmaa ja nukkunut. Parhaimpina tai pahimpina päivinä olen nukkunut helposti 12 tuntia ja ollut silti kuoleman väsynyt.

Yritän kuitenkin olla positiivinen ja ajatella mukavia asioita, vaikka välillä tekisi mieli vaan piiloutua peiton alle. Ja onhan tässä yli kuukaudessa tapahtunut kaikkea mukavaakin, ne vain unohtuvat kun keskityn siihen stressiin, ahdistukseen ja kiireeseen. Onneksi, työharjoittelu on reilua viikkoa vaille valmis, viikon päästä perjantaina, toivottavasti on viimeinen harkkapäivä. Sen jälkeen voin taas keskittyä niihin asioihin mistä pidän ja hoitaa asioitani paljon paremmin kuin nyt. Tässä nyt pikaiset kuulumiset, palailen blogin pariin mahdollisimman pian!