Kouluratsastus vs. Esteratsastus

Moikkis!

Eipä tässä ole viikon aikana oikein mitään ihmeempiä tapahtunut, muuta kun nyt lauantaina.

Elikkäs oli kaks tuntia peräkkäin Kumpparissa. Ensin oma tunti (13:00) ja sen jälkeen estetunti (14:00).

Ekalla tunnilla pääsin onneksi menemään Miisalla, joka oli taas niin täydellinen kun olla ja voi. Mentiin paljon käyntityöskentelyä, ja sain jo heti hyvän tatsin Miisan kanssa. Miisa pysyi reippaana ja rentona koko tunnin läpi, tosin vähän noottia saatiin siitä, että ulko-ohja välillä vähän löystyi. Tehtiin pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa suhteellisen paljon (mikä on inhokkini, hyi). Laukkaa otettiin vain muutamia kertoja ympyrällä. Puolivälissä tuntia otettiin jalustimet kaulalle ja yhteistyö alkoi pelaamaan entistä paremmin. En tajua miten en saa jalustimia mukamas säädettyä niin että ne olisivat minulle sopivat, aina liian lyhyet. :D No tossa nyt huomasi miten hevonen toimii miljoona kertaa paremmin kun omat jalkani osuvat hepan oikeeseen kohtaan kylkiin. 

Olin Miisaan kyllä taas niin tyytyväinen, hurjaa miten ollaan tiiminä kehitytty :) Ennen en edes halunnut mennä sillä, koska se meni aina ihan "laamana" eli laiskana ja pitkänä. Anteeksi tämä hehkutus, mutta on vaan niin hyvä fiilis. No ei kestänyt kauaa nimittäin seuraavaksi oli estetunti.

t. Pasja "Nasu"
rotu: Puoliverinen
väri: punaruunikko (merkit: molemmissa etujaloissa matalat vuohissukat ja valkokaviot, vasemmassa takajalassa ruunu valkea ja valkokavio)
synt.: 17.4.2000
omistaja: Kumpumäen tila

Estetunti siis Nasulla. Niille tiedoksi jotka eivät ole aikaisempia tekstejä lukenneet, en ole ollut estetunnilla saatika hypännyt muutenkaan n. kolmeen vuoteen. Eli siis aika pitkä tauko ollut hyppäämisessä. Ja kyllä jännitti. Ensinnäkin hevosten jako, pyysin jotain rauhallista ja varmaa hyppääjää. Huokasin helpotuksesta kun sain Nasun, olen nähnyt sen hyppäävän ja hyppää ihan varman näköisesti. No alku tunnista jo Nasu oli ihan tahmea, haluton ja aika vastahakoinen. Pienoinen paniikki iski, mitenköhän tässä kävisi. Vaihdeltiin paljon suuntia käynnissä ja ravissa, laukassa tehtiin ympyröitä kevyessä istunnassa. Alettiin tulemaan kahta ravipuomia, joitten jälkeen tehtiin voltti ja tultiin uudestaan puomit. Tässä jo oli hankaluuksia, Nasu kulki suhteellisen pitkänä eikä meinannut mahtua takaisin puomeille. Lisäksi sen mielestä puomit olivat a.) liian korkeita sille tai b.) liian lähekkäin. Ja niin siinä kävi, että suunnattomalla taistelulla päästiin puomeista yli. Tässä vaiheessa olin valmis heittämään hanskat tiskiin ja luovuttamaan, niin en kylläkään tehnyt.

Tämän tehtävän jälkeen tultiin toisella pitkällä sivulla olevia aluksi maapuomeja, lopuksi esteitä. Puomien välissä piti laskea askeleet ja poikkeuksetta meillä meni 5 askelta puomien väliin. Nasu alkoi hieman heräilemään ja vauhtia alkoi löytymään. Ainut ongelma, Nasu on erittäin herkkä suusta ja sen kanssa pitää hypätä ohjat melkeimpä löysällä ja pohkeilla ratsastaa eteen. Yhteistä säveltä ei vaan löytynyt. Ja täytyy myöntää, että Nasu oli liian vaikea hevonen minulle, varsinkin kun hyppäämisestä on pitempi aika. Mikään ei oikein sujunut. Heppa tuli koko ajan esteillä liian lähelle, hyppäsi pää pilvissä, jolloin esteistunta ja myötääminen olivat hankalaa, kun ohjat olivat niin löysät, vauhti kasvoi ja istunnalla piti jarruttaa. Joo ei onnistunut. Olin pettynyt tunnin jälkeen itseeni. Yleensä löydän edes jotain onnistumista tunnista, nyt sitä ei vaan löytynyt.

Taiteellinen vai mitä... Elikkäs ensimmäinen "este" oli sokeripalat ja puomi päällä eli about. 50 cm. Esteeltä käännettiin vasemmalle ja kierrettiin päädyn kautta ja toisesta suunnasta tultiin sitten sokeripala linja. Linjan jälkeen toisen päädyn kautta oikealle pystylle joka oli samoja korkeuksia kuin edellisetkin. Tiukka käännös pystyn jälkeen vasemmalle ja viimeisenä ehkä vähän isompi pysty.

Kouluratsastus voitti esteratsastuksen, ainakin tällä erää. :)

Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena, vai miten se meni...?

Moikkis taas!

Lisäilin aiempaan bloggaukseen vanhempia Varkku-kuvia, käykää toki kurkkaamassa! Nyt viikonloppu mennyt hyvin ja älyttömän nopeasti.

Perjantai 17.5.2013

Ei oo mitään maailmaa mullistavaa tapahtunut, tosin salilla tuli taas rääkättyä. Ja kävin hammaslääkärissä.... En enää haluu mennä sinne. Ensinnäkin, nukuin pommiin. Herätys oli 7:00, hml 8:00. No heräsin siinä 7:50. Vaatteet päälle ja kaasuttamaan hammaslääkäriin. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa kunnes tajusin, etten ollut ottanut kielikorua pois (hml ei oikein pidä siitä jos operaation aikana on kielikoru suussa). Äkkiä vessaan ja jätin äitin täyttämään mun kyselylappua :D Ja tietenkin, pyöritin pallon pois ja se tipahti suoraan viemäriin. Vessassa kiljasin tietty että: "EEEEEII" Samalla tajusin että se varmaan kuului käytävälle asti. Ei siinä mitään kello oli jo 10 yli ja mun piti ottaa vielä huulikoru pois, muttei se suostunut irtoamaan. Ei siinä mitään lampsin muina miehinä hampilääkärin vastaanotolle. Hml katsoi takahammastani, joka (ainakin mun mielestä) oli joko lohjennut tai paikka irronnut, ja sanoi että kaikki on kunnossa. Hampilääkärin huoneessa kesti sellaset viisi minuuttia kun hml hioi takahammastani. Siinä kaiken vaivan väärtti, voi elämän kevät sanon minä...

Takaisin salijuttuihin. Olisiko mikään idea alkaa pitää erillistä treenipäiväkirjaa tänne blogiin? Oon kehittynyt tosi paljon, ja alkanut ilman painoa ja pienillä harjoitella penkistä nostoa. Tähän mennessä ainakin tuntunut tosi hyvältä! (ps. sain hyviä vinkkejä salikaverilta!) Takapuoli on kiinteytynyt tosi paljon, mikä onkin tosi hyvä juttu. No töitten jälkeen äitin kanssa käytiin kaupoissa, postissa jne. Syötiin siinä ja lenkitettiin Assia. Mentiin meille haravoimaan ja kuskaamaan oksia ja lehtiä roskikseen, mitkä yks päivä jäivät lojumaan nurtsille. Sain Assista napattua muutaman onnistuneen kuvan:

Nokun nauratti...

Siellä menikin aikaa sitten melko kauan, ja tottakai, hyttyset ja mäkäräiset ja kaikki maailman öttiäiset hyökkäs kimppuun. Mulla on jalat ihan vereslihalla, kun patit kutiavat niin paljon enkä saa hillittyä itseäni :D. Työnteon jälkeen menin äitille yöks, kun avokkikin lähti mökille enkä halunnut jäädä himaan yksin. Tehtiin kaikkee jänskää ja katottiin leffaa. Hide and Seek on aivan verenhyytävän jännittävä kauhuleffa. Kannattaa katsoa jos ei ole nähnyt kys. elokuvaa. Ja muuten, annoin kielen olla koko päivän ilman korua kun en löytänyt varapalloja mistään. Tottakai se oli alkanut jo umpeutua. Vihdoin sain tikun siitä läpi taisteluiden jälkeen ja löysin varapallon. Verta tuli, pyörrytti ja kieli turpos, kiitti hammaslääkäri.

Lauantai 18.5.2013

Aamusta heräiltiin ja pakattiin ja lähdettiin möksälle kolmistaan äitin ja Assin kanssa. Iskä jäi suosiolla kotiin, kun se oli perjantaina polven tähystyksessä ja polvi oli tosi kipeä. Käytiin kaupoissa ja ostettiin kasvien siemeniä jne. Mökillä sitten menin Assin kanssa pienelle lenkille sillä välin kun äiti jäi purkamaan kampsuja. Kun tultiin lenkiltä takasin, äiti oli jo purkanut kamppeet ja päästettiin Assi hetkeksi irti. Totta kai se meni heti uimaan...

Ulkorakki siitä taas tuli. Töistä saatiin sellaisia kasvilaatikoita ilmatteeks ja ne oli ihan sellasia perus puun värisiä, joten päätettiin vähän tuunailla niitä...

Taiteilijaelämää...



Oli kyllä kivaa! Sai toteuttaa itseään.. Aikaahan siinä vierähti niin, että oli jo nälkä! Ruokaa väsättiin ja aloin lämmittämään mökkiä sekä laitettiin sauna päälle. Ja ihana yllätys... Kammarissa oli ampparipesä! Ei siinä mitää ovi vaan kiinni :D Problem solved... Syötiin ja lähettiin Assin kanssa lenkille. Sauna oli kerennyt siinä ajassa jo sammua, eikun uudestaan taas sytytys puuhiin.. Mutta oli se sen arvoista. Ihana sauna! Uimaan en kertakaikkiaan vaan uskaltanut mennä vaikka vesi oli jo melkein 20 asteista! Illasta katsottiin vielä Elämä on ihanaa-leffa, joka on kanssa ihan törkeen hyvä ja hauska! Ja unta palloon (Assi nukku koko yön mun jalkojen päällä, voitte kuvitella kuinka puutuneet mun jalat aamulla oli).

Sunnuntai 19.5.2013 Helluntai

Aamulla heräsin vasta kymmenen maissa ja äiti oli tehnyt taas ihanaa ruispuuroa! Kyllä mua nyt hemmotellaan. Vietiin aamupalan jälkeen kuivunut kasvulaatikko nurtsille, laitettiin pohjalle sellast harsoo mikä estää rikkaruohojen kasvun. Ja multaa ja siemeniä. Istutettiin kaiken maailman retiisejä ja herneitä jne. Vielä perunat pönttöön ja valmista tuli. Aloin siivoomaan mökin vieressä olevaa pientä "kalliota" jonne on kerääntynyt puitten lehtiä, oksia ja kaikkea muutakin. Hirvee homma siinä olikin! (Haravoin vahingossa siinä innoissani heiluen sammakonkin kasaan, toivottavasti ei sattunut Sakua!) Siirryin kalliolta takapihalle, jossa oli ihan paahtavan kuuma. Otin ensin paidan pois ja sitten myös housut niin että haravoin rintsikat, alushousut ja saappaat jalassa, huippumuotia 2013. Äiti naureskeli. Pidettiin kahvitauko laiturilla ja otettiin aurinkoa semmoset about. 30min. Menin jatkamaan vielä haravointia ja tietenkin.... Siellä luikersi käärme... Menin ihan paniikkiin, en ees pystynyt huutamaan (mulla on siis jonkun asteen käärme-kammo), kävelin äitin luokke sanomaan, että tuolla menee luikero käärme. Onneksi se oli vain rantakäärme, mutta käärme kuitenkin. Sen jälkeen haravointi sai jäädä. Pakkailtiin ja siivottiin ja lähdettiin kotia kohti. Eipä siinä illasta muuta sitten tapahtunutkaan.

Eilinen (maanantai 20.5.2013) salikuva. Huomatkaa kuinka oon naamastakin palanu...

Ratsastustuntia ei mulla ollut lauantaina, koska kumpparissa oli kisat. Lauantaina mulla on kaks tuntii ratsastusta peräkkäin, ensin oma tunti ja sen jälkeen estetunti, hui. Tosiaankin oon viimeksi hypännyt varmaan 2-3 vuotta sitten...

Tais olla vuosi 2008?

R. Esprit Monterrey "Sepi"

http://www.sukuposti.net/hevoset/esprit-monterrey/47875

Sepin kanssa leirikisat ei menneet oikein nappiin. Estekisoissa arvosteluna toimi ihan tuomari, joka kirjoitti kommenttejä lapulle, vähän niinkuin koulukilpailuissakin. Ketään ei siis hylätty vaikka olisikin tullut miljoona kieltoa. Kieltoja meille tuli kolme, josta yhdestä tipuin puomien päälle niin että seuraavana päivänä koko kylki oli musta. Lisäksi taisi kaksi puomia tippua. Sepi oli aivan kauhea tuolloin, se oli haluton ja muutenkin vetelä vaikka olimme hypänneet estetunneilla lähemmäs metriä ja kisoissa korkeus oli 80 cm. No virheistä ehkä oppii, mutta kyllä lauantai jännittää todella paljon...

Että sellaista tälläkertaa, palailen takaisin bloggailemaan mahdollisesti lauantaina tai aikaisemmin jos jotain mullistavaa tapahtuu. Erikoispostaus etenee hyvää vauhtia, kunhan löydän muutamia vanhoja kuvia, niin se on valmis. Kuulemisiin!

Kuuma, Kuumempi, Kuumin..

Keskiviikko 15.5.2013

Pst. Vanhempi kuva.

r. Vaarao II "Varkku"
rotu: Sekarotu
Väri: Tummanpunarautias (merkit: läsi, pilkku ylähuulessa, vasemmassa etujalassa matala vuohissukka, oikeassa etujalassa puolisukka, vasemmassa takajalassa ulkokorkea vuohissukka, oikeassa takajalassa vuohissukka, kaikissa jaloissa valkokaviot.
synt: 17.6.2001
omistaja: Kumpumäen tila

Jeeesbox mulla, Suvilla ja Juulilla oli rästi tuntikello kuuden ryhmässä. Hevoslistan perusteella olisin ehdottomasti halunnut mennä Miisalla, mutta Miisa oli varattu jo toiselle tuntilaiselle joka oli menossa kisoihin Miisalla. Odottelin mikä hevonen minulle jäisi, mutten tänään halunnut alkaa taistella Pilkun kanssa joten pyysin Varkkua. Menin silloin pari vuotta sitten, kun Varkku tuli, niin aina sillä. Se oli suosikkini, kunnes ponskilla alkoi keittää. Se kiikutti mua monet tunnit ja päätin etten enää haluaisi vapaaehtoisesti mennä sillä. Kuitenkin kun maneesi oli vielä käyttökiellossa, menin Varkulla monta tuntia kentällä ja se oli ihan unelma. Niinhän se oli eilenkin. Kuuden tunnilla oli osaavia aikuisratsastajia ja mietin, että mitäköhän tästä oikein tulee. Alkuun Varkku meni pää korvissa, ei pysynyt yhtään kontrollissa ja omat jalkani eivät osuneet oikeille kohdille. Päätin pääni sisällä, että tämä tunti mentäisiin nyt hyvin ja pidensin jalustimia, niin että ne olivat vähän pitkät, mutta sain jalkani oikealle kohdalle. Ja naps, Varkku alkoi toimia aivan täydellisesti!

Pidän Varkusta siitä, että se on kompakti ja tahtoa pursuava pakkaus. Se on minulle juuri sopivan kokoinen kun itse olen tälläinen lyhyen läntä. :) Siinä riittää energiaa!

Kaikki sujui, laukassa sain (kiitos salilla käymisen!) käytettyä vatsalihaksia jolloin laukasta tuli entistä pyöreämpää ja Varkku ei nostanut päätään taivaisiin. Todella tyytyväinen olen tuntiin. Ja huomaahan sen, kun pääsee osaavien aikuisten ryhmään, niin rupee itsekkin pistämään parastaan. Aivan mahtavaa. Kuvia en Varkusta tajunnut ottaa, mutta lisään jossain vaiheessa muutaman vanhemman kuvan. :)

Assi teki tuttavuutta Winsen kanssa..

...Ja antoi pusun!

Ja pitihän sitä käydä Tessa vauvaakin moikkaamassa!

Meiän Heppatyttö!

Tässä kaikki tällä kertaa. Suunnittelen tekeväni erikoispostausta "Elämäni hevosista", joten sitä odotellessa lliittykäähän toki jukijoihin! Kiitos ja kuittaus!

Tässä vielä kuvia Varkusta:

Maaliskuun esittelyssä: Elämäni hevoset

Maaliskuussa avaankin vähän heppailuaiheisempaa postausta, nimittäin elämäni hevosia. Näitä on kertynyt kymmenessä vuodessa jo monia mainitsemisen arvoisia, ihania, jotka ovat hien, kyynelten ja monien ärräpäiden kautta tehneet minusta tämän ratsastajan mitä nyt olenkin.



Ratsastamaan lähdössä v.2003!

Elikkäs ratsastuksen aloitin v.2003 Mäntsälän ratsastuskoululla. En ollut mikään "heppatyttö", eikä muutenkaan hevoset oikeastaan kiinnostaneet pätkääkään, mutta serkun seuraksi lähdin alkeiskurssille. Ja tätä ratkaisua en ole katunut päivääkään! Vaikka ratsastus ei ollut ihan sellaista mitä kuvittelin heti ajattelin meidän ensimmäisellä tunnilla pääsevän maastoon laukkaamaan auringon laskuun, hah Pidin kuitenkin ratsastuksesta. Tallilla oli paljon poneja (tai no ei paljon ja paljon, vaan sen verran että samat ponit olivat aina meidän tunneilla), ja löysinkin ensimmäisen lempparini näiden sekalaisesta joukosta.

Nimi: Fernet ""
rotu: Gotlannin russ
väri: Ruunivoikko (kellanruunikko)
sk: 128 cm
sukupuoli: Ruuna
syntynyt: 1994
isä: Vincent
emä: M.N. Rhea ("Rekku" oli kanssa kyseisellä tallilla)

Fernet oli mahtava poni, oikein pikkutytön unelma. Kiltti kuin mikä ja syötävän suloinen. Fernet opetti minut kyllä ratsastamaan ihan alusta asti, vaikka poni oli kiltti, oli se ratsastettaessa hieman arvaamaton. Välillä saattoi olla suunnattoman energinen välillä taas aivan patalaiska. Muistan kuinka Fernet tuntui järkyttävän isolta ja nyt kun katselen ponin tietoja sukupostista, ei se niin iso ollutkaan :D Poni oli mitä upein, osasi testata pientä tyttöä, mutta ensimmäiset onnistumisen hetket koimme yhdessä Fernetin kanssa, tätä en ikinä unohda. Ilman Fernettiä en olisi ratsastajana tässä!

Fernet lähti kyseiseltä tallilta pian ja ratsastus sai vähän takapakkia, en löytänyt hetkeen heppaa jonka kanssa olisin edes halunnut työskennellä. Meni muutamia kuukausia kunnes tallille tuli kiukkuinen, vähän Fernettiä isompi poni.

Nimi: Little Wonder "Litti"
Rotu: Tuntematon
väri: tummanpunaruunikko (merkit: kapea tähti, pilkunaihe ja pilkku ylähuulessa)
sk: 137 cm
sukupuoli: ruuna
syntynyt: arvio 1994
isä: tuntematon ori
emä: tuntematon tamma

Litti oli erittäin haastava aloittelijalle, se osasi metkuilla ja olla hankala. Monta kertaa jäi paha mieli kun poni sai vedätettyä oikein kunnolla. Tunneilla se lähinnä vain juoksi alta ja karsinassa näykkäisi heti kun silmä vältti. Silti tykästyin poniin välittömästi! Siinä oli sisua ja haastetta, juuri mitä kaipasinkin Fernetin jälkeen. Hien, kyynelten ja mustelmien jälkeen yhteistyö alkoi sujua. Pettymykseksi reilun vuoden päästä ratsastuksen aloituksesta ratsastuskoulu lopetti toimintansa. Silloin myös Litti lähti myyntiin ja pian matkaamaan eteenpäin jonnekkin päin Suomea.

Mäntsälän ratsastuskoulun lopettamisen jälkeen kävimme serkkuni kanssa muutamilla talleilla kokeilemassa, kunnes 2004 syksyllä löysimme mieluisan tallin nimeltä Kumpumäen tilan (missä ratsastan vieläkin!)

Kauhukseni ja pieneksi yllätykseksi huomasin, ettei tallilla ollut poneja, vaan isoja rotevia hevosia! Ensimmäisellä tunnilla meninkin vahvalla, nyt jo edesmenneellä suomenhevosella t. Peikon Vauhdilla. Tunti oli pelkkää juoksemista, muistelen muutaman kyyneleenkin vierähtäneen tunnin päätteeksi. Pieni epätoivo iski ja uhkasin jo lopettaa koko ratsastamisen. Sitten törmäsin samanlaiseen ilkimykseen kuin Litti:

Nimi: Jokker "Joksu"
rotu: tuntematon
väri: punarautias (merkit: läsi, alahuuli valkea, molemmat takajalat kokosukat, kirjokaviot)
sk: -
Syntynyt: arvio. 1994
kuollut: 22.1.2011
isä: tuntematon ori
emä: tuntematon tamma

Joksu oli kiukkuinen, hapan ja laiska! Karsinassa se yritti näykkiä ja tunneilla ei liikkunut eteenpäin, ei sitten millään! Silti hevosesta tuli erittäin tärkeä minulle! Joksun kanssa suoritin c-merkin kouluosuuden, sekä osallistuin ensimmäistä kertaa seuran koulukisoihin (sijotuimme kuudensiksi, eli ensimmäiset ei sijoittuneet). Joksulla menin monta, monta tuntia putkeen ja yhteistyöstä tuli melkein saumatonta. Joksukin muuttui pirteämmäksi ja ei näykkinyt saatika näyttänyt hapanta naamaa. Joksu oli mielettömän rakas ja monta kyyneltä vieritin, kun kuulin Joksun laukanneen vihreimmille maille vuonna 2011. Tätä hevosta muistelen erityisen lämpimästä, lepää rauhassa rakas!

Otin muutaman vuoden jälkeen hieman etäisyyttä ja halusin siirtyä hiukan haastavampiin hevosiin. Ja saamani piti, minulle laitettiin kaikki epäkurantit ja hankalat hevoset. Näihin voisi luokitella seuraavan heppatuttuni:

Nimi: Main Champion "Tsemppi"

rotu: Lämminverinen

väri: Mustaruunikko (merkit: kapea tähti)

sk: 153 cm

sukupuoli: ruuna

syntynyt: 1993

kuollut: 2007

isä: Main Feature

emä: Besti

Tsempin sai todellakin luokitella noihin hankaliin hevosiin. Se oli arka, rauhaton ja hössö lämminverinen, joka oli epäonnistunut ravuriurallaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita koettiin yhdessä mahdottoman paljon. (mm. parin tunnin maastovaelluksella, jolloin jarruja ei löytynyt ei sitten millään) Tsemppi kulki pää taivaissa, oli arka sekä selästä että suusta, eikä ratsastuksesta meinannut tulla yhtään mitään. Itkupotkuraivareiden jälkeen ruuna rupesi alla toimimaan ja ratsastuksesta tuli hieman nautinnollisempaa. Julma totuus kuitenkin oli ettei Tsemppi sopinut ratsastuskoulu käyttöön ja myytiin sitten eteenpäin. Muutaman vuoden päästä se kuitenkin jouduttiin lopettamaan. Ikävä tätä urheaa pientä hevosta, joka olisi ansainnut tilaisuuden loistaa!

Tsempin lähdö jälkeen olin erittäin maassa, ratsastus tuntui mitättömältä ja minut melkein pakotettiin tallille. Meni kuukausia kunnes seuraavan kerran nautin ratsastuksesta. Tallillemme saapui nimittäin melkoisen näyttävä ilmestys:

Nimi: Kallestrups Chanto O'shar "Osku"
rotu: Pinto
väri: Ruunikonkirjava (Merkit: läsi, pilkku ylähuulessa, alahuuli valkea, kaikissa jaloissa reunoissa mustia täpliä sekä kirjokaviot)
sk: -
sukupuoli: ruuna
syntynyt: 9.6.1999
isä: Elpla's Big One
emä: Escada
Oskun tultua tallille, kaikki halusivat mennä sillä. Tsempin menetyksen jälkeen en oikein ollut innostunut uudesta veijarista. Sain kuitenkin mennä sillä ensimmäisenä meidän ryhmästä. Ja olihan se aivan mahtava! Liikket olivat pehmeitä ja nautittavia, vähän piti herraa työstää eteenpäin, muuten ihan mahtavan mukavaa ratsastusta. Karsinassa törmättiin seuraavaan ongelmaan. Osku oli, Joksun ja Litin tavoin, varsin kiukkuinen tapaus. Se yritti näykkiä ja potkia, kolisutteli kaltereita ja korvat pitkin niskaa se vahti silmä kovana kaikkea mitä tein. Silloinen ryhmämme oli esteryhmä, eli hyppäsimme normaaliryhmää verrattuna muutamia kertoja enemmän. Esteillä sain todella usein mennä Oskula, silloin ratsastus oli pelkkää tahtojen taistelua. Ruuna ei innostunut ollenkaan hyppäämisestä, esteet pelottivat ja auta armias jos esteen takana sattui olemaan esim. varjo, eihän siitä nyt voi mennä yli eikä ympäri. Hyviä hetkiä kohdattiin esteilläkin, herra liikkui ja nautti esteistä. Ja eikun takapakkia. Nimittäin tulin alas hiukkasen pahemmin Oskulta. Estetunnilla viimeisen esteen jälkeen Osku kompastui ja lensin maneesin seinälle pää alaspäin, eli suoraan niskoilleni. Kävellessäni kahvioon alkoi taju lähteä sekä käsi oli todella kipeä. Onneksi ei murtunut, nyrjähti vain, mutta turposi aikamoiseksi palloksi. Esteet jäivät silloin taka-alalle.

Osku pääsi selkä- ja jalkakipujen takia varhaiseläkkeelle muutama vuosi sitten.

Vuonna 2006 aloitin toisen viikkotunnin tutussa paikassa, nimittäin Mäntsälän ratsastuskoululla, jossa oli omistaja vaihtunut. Aluksi ratsastus ei meinannut lähteä käyntiin uudessa tallissa, sekä tuntui raskaalta käydä kaksi kertaa viikossa peräkkäisinä päivinä ratsastamassa. Opettaja opetti tiukasti ja hyvin, opin häneltä hirmu paljon uutta. Sekä kehityin ratsastajana erittäin paljon. Mäntsälässä pääsin ratsastamaan kevyillä eteenpäin pyrkivillä hevosilla, kunnes törmäsin mustaan unelmaan:

Nimi: Don Carlos V "Kalle"
rotu: tuntematon
väri: musta (merkit: tähti)
sk: -
sukupuoli: ruuna
syntynyt: arvio. 1999
isä: tuntematon ori
emä: tuntematon tamma

Kalleen ihastuin välittömästi, se oli pieni ja pippurinen, nopea jalkainen ja kevyt poni, jolla oli energiaa vaikka muille jakaa. Olin sille jo vähän pitkä, mutta sain mennä ruunalla monet, monet kerrat. Kalle oli ja on unelmaponi, sisukas ja paljon omaa tahtoa! Karsinassakin käyttäytyi varsin mallikkaasti. Tykästyin poniin ihan hirveästi. Hetken kuluttua minulle vihjattiin, että olisin kasvanut poneista yli, tästä suutahtaneena yritin joka tunnilla päästä vielä menemään poneilla. Hetken kuluttua Mäntsälään tulikin mahtavin hevonen ikinä:




Kuvassa siskoni ja "Kinkku"

Kuvassa siskoni ja "Kinkku"

Nimi: Kingston "Kinkku"
rotu: tuntematon (puoliverinen)
väri: ruunikko
sk: -
sukupuoli: ruuna
syntynyt: arvio. 2000
isä: tuntematon ori
emä: tuntematon tamma

Kinkku oli valtavan osaava ja omasi erinomaisen kapasiteetin esteillä ja koulussa. Rakastuin Kinkkuun ihan totaalisesti, se on ollut ja on edelleen ensimmäinen unelmahevonen, joka on kohdalleni osunut. Se osasi kaiken, sillä oli kuin ihmisenmieli, tuntui että se ymmärsi kaiken mitä sille selitin. Samanlaista hevosta ei ole toista kohdalle osunut. Olimme serkkuni kanssa leirilläkin Mäntsälässä ja sain leirihoitsuksi, yllätys yllätys, Kinkun! Enää en haikaillut ponien perään, kun sain mennä näin ylivoimaisesti mahtavimmalla hevosella ikinä. Voitimmekin nuo leirikisat (jotka olivat ihan todentuntuiset estekisat) ihan heittämällä. Pääsin melkein jokaisella estetunnilla hyppäämään Kinkulla mikä tietysti oli unelmien täyttymys, kunnes Kinkku myytiin. Surunmurtamana lopetin automaattisesti Mäntsälässä ratsastamisen ja keskityin pelkästään Kumpumäessä ratsastukseen.

Olin jo kauan haaveillut Kumpumäessä valmentautumisesta, kunnes eteeni tuli mahdollisuus. Nimittäin opettajani kysyi haluaisinko alkaa valmentautumaan vanhalla suomenhevostammalla. Silloin se ei kuulostanut noin epäilyttävältä kui nyt, vaan tietenkin suostuin!

Nimi: Peikon Pörri "Pörri"

rotu: Suomenhevonen

väri: tummanrautias (merkit: sekakarvoja, siima, kapea tähti, jänispilkku ja kirjokaviot)
sk: 155 cm
sukupuoli: tamma

syntynyt: 28.5.1989

kuollut: 2013
isä: Sariman
emä: Tähden-Peikko

Pörri oli ollut aina meidän tunneilla, moni oli sillä oppinut ratsastamaan, mukaanlukien itseni. Pörri ei antanut mitään ilmaiseksi, jokaisen onnistumisen takana oli tunteja ja taas tunteja töitä. Pörri oli laiska ja melko lihaksiton tamma, joka pääosin pyöri talutusratsastuksissa. Valmentajani pisti jauhot suuhun ja komensi meitä usein aika kovinkin sanoin. Itkin melkein aina valmennuksen jälkeen. Kävimme seuran koulukisoissakin, huonolla menestyksellä. Pörristä tuli haluton, laukka ei noussut yhdessä ohjelmassa ollenkaan. Menetin itsekkin mielenkiinnon koko hommaan. Jatkoin sisukkaasti valmennusta ja onnistumisiakin tuli. Kunnes n. puolen vuoden jälkeen opettaja sanoi Pörrin joutuvan varhaiseläkkeelle ja valmentautuminen täytyisi lopettaa. Sain kuitenkin osallistua viimeisiin kisoihimme. Sanoin Pörrille, että nämä olisivat viimeiset kisamme, tehdään niistä ikimuistoiset. Ja niimpä tamma pisti parastaan, tällä kertaa kyyneleet olivat onnenkyyneleitä. Sijotuimme nimittäin toisiksi! Viime syksynä tamma meni pahimpaan kuntoon missä ikinä oli ollut ja järkevin ratkaisu oli päästää tamma ikiaikaiseen lepoon. Me kaikki, jotka pääsimme tällä uskomattomalla tammalla menemään, saamme olla siitä ikuisesti kiitollisia. Pörri ei opettanut ainoastaan ratsastamaan, vaan selviytymään. Joka asian, oli se sitten mitä tahansa, piti tehdä ja antaa kaikkensa.  Lepää rauhassa rakkain! Pörrin muistopostaukseen pääset Täältä.

Näiden tapahtumien jälkeen olen ratsastanut monilla, monilla kymmenillä hevosilla ja poneilla, eikä enää ole tullut mitään ns. lempihevosta, vaan kaikki hevoset ovat suosikkejani! Vielä ei ole kohdalle osunut niin ikävää hevosta, jolla en enää suostuisi menemään. Tallimme tuli kuitenkin kansainvälinen tähti, josta siten on tullut yksi varsin miellyttävä vaihtoehto:

Nimi: Tonacija "Pilkku"

rotu: tuntematon

väri: Punaruunikon tiikerinkirjava (merkit: isopyrstötähti, oikean sieraimen vieressä kuonopilkun aihe, kaikissa jaloissa kirjokaviot)
sk: -
sukupuoli: tamma
syntynyt: arvio 2001
isä: tuntematon ori

emä: tuntematon tamma

Pilkun kanssa mikään ei ole ollut helppoa. Se on tyypillinen estehvonen, ei mieti mitä tekee kunhan on nopea. Pidän siitä että sen kanssa tekeminen ei ole ikinä tylsää. Se on tamma, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Pilkku on rauhoittunut kovasti tuosta ajasta kun se tallille tuli. Monta tuntia tamma vain kiikutti, kyselemättä sen enempää. Kerran jopa meinattiin kaatua, kun vauhtia oli liikaa. Todella mukava tuttavuus.

Samoihin aikoihin v. 2012 aloitin työt Symphony Stable-nimisellä ratsastuskoululla tallityöntekijänä. Se oli unelmien täyttymys! Raskastahan homma oli kuin mikä, mutta nautin joka hetkestä. Työnkuvaani kuului: satunnaisesti aamutalli (hevosten aamuruokinta), hevosten loimitus ja ulosvienti, aamuheinien vienti tarhoihin, karsinoiden siivous ja turpeen lisäys, yleinen tallien siivous (lakaisu, wc:n yleissiivous, hoitajien huoneen siivous), hevosten sisälle otto ja loimet pois, satunnaisesti päiväheinien jako sekä loppu aika (jos sellaista jäi) oli vapaampaa tekemistä. Voitte vain kuvitella kuinka mukavaa oli jäädä "ylitöihin" ;) Usein ratsastin ja juoksutin jukuria shetlanninponi tammaa. Myös opettelimme nuoren ruuna-herran kanssa tallikäyttäytymistä sekä totuttelua satulaan ja suitsiin sekä juoksutusta. Pääsin ratsastamaan läpi myös useita muita tallin hevosia. Työ tuolla tallilla oli kehittävää ja jos olisi mahdollisuus, menisin viivana takaisin sinne hommiin.

Nimi: Lenita "Lentsu"
rotu: Shetlanninponi
väri: musta
sk: -
sukupuoli: tamma
syntynyt: 1995
isä: tuntematon ori
emä: tuntematon tamma

Lenita on aivan mahtava pakkaus! Yhdistettynä sisukkuus, hellyys sekä jästipäisyys! Lenita on sen verran isokokoinen shettis, että sain sillä vielä mennä. Lenita on yksinkertaisesti paras poni! Se on mahtavan kiltti käsitellä ja juoksuttaa, hiukan testaa pieniä tyttöjä, mutta muuten aivan täydellinen typykkä. (Kerran tosin kuljetti mua pitkin tallin pihaa, niin että makasin mahallani! Sekä tamma onnistui juuri silloin potkaisemaan mua reiteen ja sain myös aivotärähdyksen. Eikä ollut helppoa saada sitä kiinni ja talliin, Lenita päätti nauttia vapaudestaan täysin siemauksin.)

Kun työt etenivät sain myös alkaa ratsastaa tallin omistajan Espanjan tuonti oria. Tämä vasta olikin ihana mahdollisuus. Ori on jo melko vanha eikä jaksa mitään rääkkiä, mutta normaalin tunnin kyllä jaksaa painaa.

Kuva

Nimi: Rambo ""

rotu: Andalusialainen

väri: tummanruunikko (merkit: sekakarvoja otsassa)

sk: -

sukupuoli: ori

syntynyt: arvio 1989

isä: tuntematon ori

emä: tuntematon tamma

Rambo on aivan erilainen kokemus kuin ratsastuskoulun hevoset. Osaava vanha herra osaa vaikka mitä kuten espanjalainen käynti menee ihan vettä vaan. Herra on kiltti käsitellä oriksi, eikä muutenkaan hötkyile. Rakastuin aivan täysin tähän pienikokoiseen yritteliääseen oriin.

2013 aloin vuokraamaan suomenhevosta, joka ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Hikeä ja kyyneleitä joutuu herran kanssa vuodattamaan ihan urakalla, välillä ei meinaa yksinkertaisesti mikään onnistua.

nimi: Tupla-Hiski "Tupla"

rotu: Suomenhevonen

väri: punarautias 

sk: -

sukupuoli: ruuna

syntynyt: 1997

isä: Kihin Hiski

emä: Elvei

Tupla on hiukan yksinkertainen ja osaamaton jässikkä, jolla sydän on kuitenkin puhdasta kultaa. Esteistä poika nauttii kovasti, välillä vähän liikaakin. Kauaa ei olla vielä tunnettu, mutta tutustuminen on kovasti käynnissä. Ensi kesään tavoitteena on saada hepasta ja ratsastuksesta enemmän irti, sekä panostaa enemmän esteisiin, aika näyttää ;) Käsiteltäessä Tupla on aikamoinen sählä, ei meinaa jaksaa pysyä hetkeäkään paikallaan. Ratsastaessa kyttäilee kaikkea, ihan kaikkea, eikä tämän takia ratsastuksesta useimmiten meinaa tulla mitään. Kun pojalle lyö luun kurkkuun, alkaa ratsastuksestakin tulla jotain :)

Tämän jälkeen, kuten jo yläpuolella sanoin, olen ratsastanut monilla kymmenillä hevosilla, enkä vielä ole löytänyt sitä unelmien hevosta. Loppuun kuitenkin kuvia niistä tärkeistä, jotka ovat mieleeni jääneet tavalla tai toisella.

Fidelma "Hilma"



Agnes "Iines"

Missandra "Miisa"

Calista "Giltsi"



Nandro NLD "Nanski"



Titus-poni

Vimena ""

Vaarao II "Varkku"

Denise "" ja Pedester "Pete"



Pasja "Nasu"