Ilari 1 v.

Tänään meidän pikkuisella riiviöllä on 1 vuotis syntymäpäivä! Tässä muutamia faktoja Ilarista:

Ilarilla on valtava ego (mikä nyt ei ole mikään yllätys, chihuahua huoh), se pompottaa esimerkiksi Assia ihan mielin määrin. Myös äitiä tulee komennettua hyvin usein! 

"Osaan tanssia!"

Ilarin mielestä parasta huvia on varastaa pyykkikopasta äidin alusvaatteita ja kuljetella niitä pitkin asuntoa. Toinen lempipuuha on roskisten räjäyttäminen ja roskien syöminen. 

Ilarin ison egon takana piilee todellinen pelkuri. Ilari arastelee uusia koiria, uusia ihmisiä ja näyttää tämän tärisemällä ja jos vastaan tulee oikein pelottava olento, saattaa Ilari sanoa muutaman valitun sanan. 

Iltsu haluaa aina tulla kanssani suihkuun, mutta suuttuu mulle kun se kastuu. Todella fiksu koira! 

Ilari rakastaa makoilua ja sohvalla köllimistä. Sitä on aamuisin jopa vaikea saada ylös, Ilarin mielestä olisi mukavampi jäädä vain nukkumaan, peiton alle. 

Kävimme lokakuussa ensimmäisissä näyttelyissämme, saimme ihan hyvän arvostelun, EH:n (erittäin hyvä), toiselle kierrokselle emme päässeet todennäköisesti sen takia, kun Ilarilla oli vielä kaikki maitohammas kulmikset. Nyt ne on jo eläinlääkärissä poistettu!

Ilari painoi viime punnituksessa 2,7 kg, nyt varmaan jo vähän enemmän. 

Ilari ei oikeastaan hauku ollenkaan, tai no hyvin harvoin. Jos se kuulee esimerkiksi rapussa ääniä, saattaa se alkaa pitää sellaista syötävän suloista murinaa, ärrrr. Ilari itkee myös suhteellisen helposti, esim. jos sängystä tippuu unilelu maahan (jonka Ilari siis tahallaan tiputtaa, monta kertaa), alkaa Iltsu itkemään. Sama jos menen suihkuun ilman sitä, kuuluu oven takana raapiminen ja itku. Pienenä kun Iltsu muksahteli vähän väliä, alkoi pienestä kolahduksestakin aivan tajuton itkeminen, ainoa joka lohdutti, oli että äiti otti syliin ja lohdutteli. <3

Jos annan Ilarille luun, lähtee se automaattisesti piilottamaan sitä. Tätä se on tehnyt jo pienestä pitäen. Sohvan välissä about 10 luuta! 

Ilari on suloinen, rasittava, sydäntenmurskaaja, joka kyllä tietää mistä naruista vetää ja saada kaikki pahat teot anteeksi. On siitä vaan tullut niin rakas, en edes osaisi kuvitella elämää ilman Ilaria! 

Estetunti, pitkästä aikaa

Jotain heppa-aiheista taas pitkästä aikaa! Olimme muutama viikko sitten estetunnilla, tai no estekorkeuden puolesta puomitunnilla, josta nyt videomatskua. Olin jotenkin suunnattoman poikki tuona päivänä, joten en oikein keskittynyt täysillä hyppäämiseen, sekä asiaan saattoi vaikuttaa, että aikaisemmalla tunnilla ennen hyppäämistä tappelin pappaponin kanssa, joka todella söi kaiken energiani. Jännitin myös suunnattomasti hyppäämistä, vaikka hyppäsinkin kaikkein tutuimmalla estehepalla, jolla on tullut todella monta tuntia ratsastettua, mutta ennen kaikkea hypättyä. Nappulat olivat aluksi todella hukassa (tai no myös lopuksi, huoh), mutta ihan hyvin se meni. Meillä oli aika teknisiä tehtäviä, kaaria, askelten laskemista, ravilähestymisiä, missä oikeastaan kaikissa tarvitsisin paljon harjoitusta! Vaikka esteratsastus ei mitään ominta lajia itselleni olekkaan, on silti kivaa mielenvirkistystä päästä säännöllisesti pomppimaan! (Seuraava estetunti onkin jo 19. päivä, iik!).

Nanski <3

Jotain mukavaa

Heippa kaikki! Viime kerrasta on taas vierähtänyt jokunen aika ja vaikka kovasti uhosin, en ole oikeastaan ajatustakaan jaksanut uhrata blogille. Aika on kotona kulunut nopeasti, olen kutonut ja katsonut telkkaria enemmän kuin ikinä, mutta vihdoin alkaa tuntua siltä että on taas elävien kirjoissa. Vaikka mieliala on heitellyt laidasta laitaan eikä kotona muutenkaan ole kauhean helppoa ollut, on olo piristymään päin. Tähän vaikuttaa tietenkin lähestyvä joulu! Olen aina ollut jouluihminen, olen se jota ei haittaa kauppoissa soitettavat joululaulut, tai joka itsekkin ripustaa jo lokakuussa jouluvaloja. Joulumieltä kohottaa se, että itselläni tosiaan on ollut aikaa kutoa läheisille kaikkea mukavaa pientä. Arvostan itse todella paljon itse tehtyjä lahjoja, ja siksi niitä on myös mukava antaa! Muuten joulun valmistelu on aika kesken, en ole vielä ostanut mitään joululahjoja, kotona täytyisi vielä tehdä suursiivous jne. Mutta joulukortit sain tehtyä, tietysti DIY:nä! Aikeissa oli myös joulukuun alussa tehdä blogin puolelle joulukalenteria, mutta se nyt jäi ensi jouluun, ehkä ihan hyvä niin, koska ideat ovat olleet todella vähissä!

Vietimme viime sunnuntaina ihanaa itsenäisyyspäivää vanhemmillani, söimme hyvin, katsoimme linnanjuhlia ja itse askartelin samalla noita joulukortteja. Vaikka puvut eivät mielestäni mitään hirvittävän loistokkaita ollut, oli kättelyä kuitenkin ihan mukava katsoa. Muistui elävästi mieleen 2008 vuoden itsenäisyyspäivä, jonka vietimme Hyvinkään sairaalassa. Olin päivää aikaisemmin murtanut ulkona kompuroidessani jalkani, lääkäriin menin vasta seuraavana päivänä, josta meidät lähetettiin suoraan sairaalaan. Siellä kipsausta odotellessamme katselimme telkkarista linnanjuhlia. Ajatella, siitäkin on jo 7 vuotta! Niin se aika lentää. 

Yritän taas aktivoitua blogin pariin hieman useammin, siihen saakka, se on moi!