Alkaa helpottaa(kö?)

Noniin, nyt ollaan päästy takaisin arkeen, maha (ehkä) kunnossa. Hirveämpää mahatautia ei olekaan vähään aikaan ollut, onneksi nyt jo menossa pois päin. Sairaslomaa ei kestänyt kuin kolme päivää, enkä oikeestaan sinä aikana saanut mitään aikaseksi. (Paitsi katsoin Criminal Mindsin 5. tuotantokauden, hihi :3) Toki sain edettyä huomattavasti virkkausprojektissani josta tulossa oma postauksensa kun sen saan valmiiksi :)

Voi miten aika todellakin kuluu siivillä, kohta on jo maaliskuu. Olen kyllä ollut laiska blogin kanssa, en sinänsä, kuulumisiä tulee tasasen tappavaan tahtiin, mutta mitään erikoisempaa en ole saanut aikaiseksi julkaista. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja keskittyä kunnolla blogin pitämiseen :) Tätähän hienoisesti hankaloittaa se ettei minulla ole omaa tietokonetta, vaan satunnaisesti saan käyttää siskoni tai iskän konetta, muuten kirjoitan melkein kaikki postaukset kännykällä (ei oo mitään hehkeetä). Tällä hetkellä ei ole varaa omaan tietokoneeseen, ehkä kuitenkin saan säästettyä sellaisen summan (niin varmaan, ehkä 50 vuodessa).

Viime aikainen ruokavalio koostunut oikeastaan pelkistä pikapuuroista :D Sekä satunnaisista herkuista, hups.

Ompa sekava postaus, en ole enää hetkeen pysynyt itsekkään kärryillä :D Perheenlisäys asiaa myöskin tulossa, kunhan tulee asioihin vähän selkeyttä (älkää huoliko, en ole raskaana). 

Life is like bicycle. To keep your balance, you must keep moving..

Paljon, paljon kuulumisia sekalaisten kuvien kanssa. Ärsyttääkö teitä tämä postausten määrä tai tahti? Löysin kerrankin kipinän tähän blogin kirjoittamiseen ja sen kyllä huomaa :D Ideoita tursuaa korvista, ja postauksia tuleekin pari päivässä. No tämä on varmasti ohi menevää.

No mitäs sinulle kuuluu? Helkutin hyvää. Elämä on voittamassa taas (ehkä) :D Seuraavassa postauksessa varmaan taas valittelen kuinka masentunut olen. Tälläiset jaksot kuuluvat masennukseen, välillä on pirteä kuin peipponen ja toisinaan maassa kuin maanmatonen. Täytyy nauttia hyvästä kaudesta, kun sitä vielä kestää.



Naama, naama, naama, hirvittävästi naamakuvia :D

Tein erittäin hienon löydön tee-kupin pohjalta :D

Taas kaunista ruokaa, nyt alkanut tiukempi ja seuratumpi ruokavalio :)

Tallille lähdössä, näytän ihan Eminemiltä :D

Tein ehkä maailman ihaninta ruokaa, espanjalaista munakasta :) Kasvisruoka kunniaan!

Ja sitten suht terveellinen vaihtoehto jälkkäri. Vadelma rahkaa, kuivattuja marjoja, pakastekuivattuja mansikoita ja YKSI pipari :)

Tälläinen naama tällä kertaa :D Vaatteet vaihtuu, naama pysyy yhtä tyhmän näköisenä. Vessa kuvailusta mulle on tullut ihan selkeästi traditio.

Espanjalaista munakasta ja raejuustoa, I'm in heaven!

Pitkästä aikaa sokerimassa näperrystä, hermo lepäs.

Nassu

Ostin itselleni syntymäpäivälahjan, nimittäin Agrimarketin alennusmyynneistä Horzen ratsastushupparin 19,95€
On kyllä ihan tajuttoman hyvä ja lämmin, pidin päällä jo viime tunnilla.

Käytiin perjantaina kiinalaisessa (taas) syömässä ja oli jälleen kerran ihan tajuttoman hyvää. Nam nam, friteerattuja jättikatkarapuja!

Arminin maalailua.

Assi yritti vähintäänkin tappaa mut, rupes rimpuilee sylissä jolloin raapas mua kaulaan :(

Synttäriaamu, lahjaksi sain keittiövaa'an sekä näillä näppäimillä ilmestyvän Emma Iivanaisen leipomiskirjan :)

Oli tylsää ja rakenneltiin Assille lahjapaperista viitta :D

Lemppariaamupala, juuri synttäriaamuna! Kaurapuuroa voi silmällä, maitotilkalla ja ripauksella sokeria. Parempaa ei voi olla!

Sotkunen huone :D Just lähössä bilettää.

Ja minä tänään, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :3

Julkaisen tämän nyt täältä peiton pohjalta, kävi nimittäin niin että eilen kotiin päästyäni aloin vain oksentaa ja koko ilta menikin koomaillessa. Ei oikein pysty mitään syömään, joten nyt katellaan telkkaria ja virkataan :D johan nyt jokainen helkkarin tauti tarttuu mulle,  en edes muista milloin viimeksi olisi ollut vastaava tauti.

"This is what it feels like"-kakku

Armin Van Buuren-teema jatkuu sitten toisessa synttärikakussakin. Tämä kakku onnistuikin kaikilta osin todella hienosti, pohja oli hyvä, samoin mousset eikä sokerimassakaan ratkeillut paljoa. Ulkonäkö on hieman kömpelö, muttei tarkoitus ollutkaan tehdä mitään hienostelu-kakkua. Tässä täytteinä vaaleassa sokerikakkupohjassa ovat valkosuklaa- sekä limemousse. Maku oli kyllä todella hyvä, tosin limeä olisi moussessa voinut olla hippusen enemmän :)

Armin Van Buuren ♥ Helsingin messukeskus, 22.2.2014

APUA, vieläkin ihan Armin-fiiliksissä! Miten tästä arjesta oikein selviää kun koko ajan on tajuton tanssifiilis? No kyllä se tästä :)



Meitsin kädet! 



Oltiin siis lauantaina poikaystävän kanssa katsomassa Armin Van Buurenia. Liput hän oli ostanut mulle synttärilahjaksi :3 Se tunne kun tajuaa olevansa keskellä shortseissa ja pikkutopeissa keikkaloivia teinejä, voi huhhuh. Pienoinen paniikki tietenkin iski. En ole ikinä ollut vastaavilla keikoilla, tai ylipäänsä millään keikoilla, joten totta kai jännitti. Sisään päästyämme menimme aivan lavan viereen oikealle, joka olikin varmaan parhain paikka. 1 ½ tunnin intron jälkeen näkyi jo itse artistikin, tässä meinasi itsellä mennä hermot, kun en ole mikään itse kärsivällisyys. Lisäksi olo oli (ehkä jännityksestä?) todella kipeä, kurkkua kuristi ja oli tajuttoman kylmä. Vannotin että minähän en tanssi, arvatkaapas miten kävi? Koko kuuden tunnin keikan ajan, ainoastaan tanssin!

Mutta oli se sen väärti, meno oli mahtavaa, oli epäilyksistä huolimatta todella kivaa ja parhainta oli kuintenkin se että "This is what it feels like":n laulaja Trevor Guthriekin oli siellä! ♥ Ja lauloi vielä ihan meidän edessä aww.



Trevor ♥



No eipä tietenkään ikävyyksiltäkään vältytty. Nimittäin oltiin jonossa tiskille kun kaksimetrinen, reilusti humalainen mies lähti rynnimään koko jonon ohi. Tämä kiukutti suunnattomasti ja estinkin hänen kulkunsa eteenpäin. Mies saikin päähän piston alkaa tanssimaan jonossa, kun me kaikki muut oltiin kuin sillit purkissa. Joku hyvä biisi ilmeisesti soi, koska mies kääntyi ja lapion kokoisella kädellään täräytti mua suoraan nenään. Kyllä alkoi ketuttaa! Haha mutta parhaat naurut kun mies vihdoin pääsi tiskille, pyysi hän kaljaa ja myyjä sanoi että sitä saa anniskelualueelta jonne oli vielä kahta kauheammat jonot, kyllä nauratti! :D

Mutta loppujen lopuksi ilta oli mahtava, eikä se vielä siihen jäänyt. Nimittäin meitä videoitiin ja kuvattiin aika paljon (kun oltiin eturivissä, hah). Ja löysinkin (tai oikeestaan poikaystävä löysi) Upciderin instagramista kuvan itsestäni :D Haha tämä kuva oli sellainen että sanoin itsekkin jo että en tuo ole minä, joku muu on voinut tehdä käsillään ihan samalla lailla. Mutta alettiin sitten miettimään, seistiin juuri tuolla, takanamme oli kaveri kameran kanssa ja kun kuvaa alkaa katsomaan tarkemmin, näkee keskipitkät kynnet sekä oikeassa kädessä punnari. Ja yritimme poikaystävän kanssa ottaa samanlaista kuvaa siinä onnistumatta, onneksi sinä ihana, joka tämän kuvan otit, siinä onnistuit! kuva on ensimmäinen kuva :)  

Postauksia tulossa paljon, kunhan saan tehtyä ja julkaistua. Nyt olen siis virallisesti kolmannella vuosikymmenellä, ajattelin tästäkin tehdä kuvapostauksen :) Lisäksi "Helmikuun esitellyssä"-osio on myös tulossa.



Tämän näköisenä olin liikenteessä :)


Oliko teistä kukaan Armin Van Buurenin keikalla? Mitä piditte jos olitte?

Tuskaista leipomista

Mikä voi olla ärsyttävämpää kuin kiireessä leipominen ja se että huomaa kaiken mitä tekee menevän pieleen? Olin kyllä eilen hermoromahduksen partaalla kun ei meinannut mikään onnistua. Synttäreiden "kunniaksi" tein töihin sekä kotiin kakut, ja töihin menevä kakku piti siis koristeita vaille saada eilen valmiiksi. No ainut yllätys oli se, että kerrankin pohjat onnistuivat! Seuraava haaste olikin sitten mousse. Tähän työkakkuun tein valkosuklaamoussen ja lakkahilloa (lakkahilloa en siis itse tehnyt), mikä on osoittautunut klassikoksi. Mousse ennen hyytymistä näytti parhaalta mahdolliselta, oli todella tasaista ja hyvää. Sitten ongelmat alkoivat.

Aloin täyttää kakkua ja laitoin reippaasti moussea, kun pieneen (18cm halkaisijalta) kakkuun tein vain yhden täytevälin. Mousse alkoi tursuamaan, mitä osasinkin olettaa. Puolet moussesta jonka laitoin kakun väliin, lensivät kuin leppäkerttu roskiin. Kelmutin kakun ja laitoin hyytymään. Hyytymisen jälkeen otin kakun sisälle ja kakun päällä ollut kippo (suojana) valahti tietysti kakun päälle ja näin ollen litisti kakun niin että kakusta tuli kalteva kuin pisantorni ja loputkin täytteet valuivat ulos. Ilmeisesti kuitenkin sain edes vähän valkosuklaata jäämään kakkuun.

Yritin parhaani mukaan lukuisten kirosanojen kanssa paikkailla tilannetta ja aloin levittämään sokerikreemiä kakun päälle. Totta kai kreemi tarrasi tursuneeseen täytteeseen eikä levittynyt tasaisesti ympäri kakkua. Näin ollen sokerimassan levityskään ei mennyt niinkuin Strömsössä. Ensinnäkin, massa oli todella tuore (jos näin voi massasta sanoa) ja tarvitsi todella paljon tomusokeria, ja siitä huolimatta kolme kertaa tarrasi kiinni alustaan. Neljä kertaa jouduin massan kaulitsemaan ja tottakai massa oli ottanut punaista väriä alustasta, jossa olin aikaisemmin punaiset ruusut tehnyt. Massan sain kuin sainkin kakun päälle ja tällä välin oli massa reunasta revennyt jo miljooniin osiin. Tässä vaiheessa voi sanoa että ei ollut mitään enää tehtävissä :D Repeilevää ja ruttuista reunaa yritin paikkailla, tuloksetta. Tässä vaiheessa olin jo valmis heittämään kakun seinään, mutta päätin vielä kokeilla yhtä juttua.

Nimittäin hopeasuihketta! Joka oli taas virhe. Suuri virhe. Tietenkään ei hopeasuihke levittynyt tasaisesti, teki repeämistä vielä kauheamman näköisiä ja suihke levisi joka paikkaan. Jopa kännykkäni, mikä oli toisella pöydällä, oli aivan hopeasuihkeessa. Kyllä siinä meinasi itku tulla.

Tänä aamuna heräsin ajoissa koristelemaan kakun. Päälliseen olen todella tyytyväinen, ruusut asettuivat kivasti, mutta reuna on jotain kammottavaa. No toivottavasti edes maistuu hyvälle, vaikka tuskin siellä on enää mitään valkosuklaamoussea jäljellä ;) Postaus tulossa toisesta kakusta, joka jää kotiin, kunhan saan sen tehtyä. Tälläistä tänään aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!

Kakskymppisen ikäkriisi..

"Kaksikymppisen kriisin tunnistaa siitä, ettei mikään enää selvästikkään riitä.."

Hah, voiko ihmisellä oikeasti olla kakskymppisen kriisi? No mulla joka tapauksessa on. 20 on vaan niin helkutin iso luku, ja tunnen itseni äärimmäisen vanhaksi. Kadulla kävelee nuoria tyttöjä vastaan, ja mua ihan hävettää kun oon näin vanha. Vaikka mulle sanotaan että näytän nuoremmalta kuin kakskymppiseltä, se nyt ei lohduta yhtään. Kohta elän jo kolmatta kymmenettä, huhhuh.

Synttärini ovat 2 päivän päästä, eli 22.2. Ahdistaa, itkettää, masentaa. Ja samalla naurattaa :D Toisaalta mietin ettei tuo ole vielä ikä eikä mikään, toisaalta mietin kuinka saamaton olen ollut. Toisilla on parikymppisenä jo koulut käyty, tutkinnot, omat kodit ja perheet, lapset jo hankittuina ja keskitytään arjen pyörittämiseen. Mulla taas ei ole kouluja käyty, jotka ovat vielä edessä, ei lapsia eikä oikeastaan sujuvaa arkea. Kun en vain tiedä mitä haluan.

Katsoin eilen "Jutan puolenvuoden superdietit" ja siinä oli nainen, joka oli 21 vuotias, jolla oli jo kaksi lasta! Turhauttaa, olen aina sanonut että lapset teen nuorena, mutta yhtäkkiä tunnenkin itseni jo nyt älyttömän vanhaksi. Tuntuu että koko elämä on jo mennyt menojaan ennen kuin on ehtinyt alkaakkaan.

Jos joku ei tiedä, niin olen hulluna lapsiin. Rakastan lapsia, niiden kanssa touhumista ja ihan oikeasti en ole vielä törmännyt lapseen joka ei olisi saanut minua hymyilemään. Kun oltiin reissussa päästiin seuraamaan suurperheen arkea, täytyy sanoa että se olisi kyllä unelma. Lapset ovat niin huolettomia, energisiä, kiukuttelijoita ja kertakaikkiaan suloisia. Odotan innolla kun oman pikkuisen saa joskus syliin :)

Ahdistaa jopa se että tarvitsee itsensä kunniaksi tehdä kakkuja. Ei vanhenemisessa ole mitään hienoa, en tajua miksi sitä pitäisi niin kovin juhlia. Toisaalta, rakastan kakkujen tekoa, ja kun pienikin aihe löytyy niin täytyyhän siihen tarttua :D Eli kakkupostauksia, synttäripostauksia, kuvapostauksia, kaikkia tulossa! Nyt oli vuorossa tälläinen "itken, valivali"-postaus. :)

 

Tupla-kuvia!

Tupla-kuulumisia ei ollakkaan vähään aikaan kerrottu, johtunee siitä että rästikertoja on tullut. Eilen pääsin taas äijällä menemään vaikka käsi huusikin hoosiannaa. Eikä paljoa mitään tehtykkään, ratsastin vaan askellajit läpi ja Tuplan rennoksi.

Kuvat ovat 4.2. jolloin istutin siskoni Tuplan selkään, koska itsellä oli käsi niin kipeä. Tupla oli pelottavan rauhallinen käsiteltäessä, yleensä se tietää että on rodeo tiedossa ratsastaessa. Pidin Juulille ja Tuplalle tunnin ja Tupla saatiikin mukavaksi ja eteenpäin pyrkiväksi. Tupla kun rakastaa esteitä ja puomeja otin ympyrälle puomin äijälle virikkeeksi. Ja virtaa löytyikin. Laukassa puomin hypättyään Tupla vetäsi ilopukit ja Juuli lennähti alaselkä edellä maahan. Juuli ei enää päässyt selkään kun oli selkä niin kipeä, joten päätin kädestä huolimatta antaa pojalle vähän kurinpalautusta. Ja sainkin Tuplan oikein kivaksi!

Tän kuvan jälkeen lennähti Juuli selästä. Hitsi kun en saanut siitä kuvia :'(



Äijä pörheenä!

 Eipä nyt tähän hätään muuta, yritän kertoilla myös Tuplasta vähän ahkerammin :)