sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluhaaste 2017


Ihana jouluaatto on täällä! Rakastan joulua todella paljon ja tämä joulu onkin varmasti erilainen kuin muut joulut. Onhan tämä viimeinen joulu kun meitä on kaksi (plus Ilari). Ensi jouluna mukana häärääkin noin 8 kuukauden ikäinen poika! On se vaan niin ihana ajatus, mikä saa väkisinkin hymyn korviin saakka.

Jouluhaasteen olen kerran toteuttanut vuonna 2014 postaukseen pääset tästä. Tykkään vaan tosi paljon näistä haasteista joten tehdään taas - tosin hivenen eri kysymyksillä ja tietenkin onhan varmasti vastauksetkin muuttuneet tässä vuosien varrella!

1. Lemppari jouluherkkusi?

Rakastan jouluruokaa, oikeastaan kaikkea sitä, joten vastaan että jouluruoka! Raskaus rajoittaa hieman sitä mitä saa syödä, esimerkiksi rakastan graavilohta, mutta tänä vuonna sen joutuu jättämään lautaselta pois. En ole oikeastaan koskaan ollut jouluna mitenkään hirveästi makean perään, joulusuklaatkin jää yleensä syömättä. Saa nähdä onko tänä vuonna toisin, raskauden mukana on tullut ajoittainen himo suklaaseen ja on jo yksi konvehtirasia tuhottu vauvan kanssa kahteen pekkaan. 

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi? 

Tämä on kyllä vaikea, läheiset ovat kyselleet aivan samaa ja olen vastannut, että vauvalle sitä ja vauvalle tätä. En oikein toivo mitään, toivon, että joulu on ihana ja rauhallinen ja jos (jos on hyvä!) lahjoja saan toivon, että ne olisivat käytännöllisiä ja ajatuksella hankittuja. Ja vauvalle jotain kivaa! 

3. Jouluperinne, jonka toteutat joka vuosi?

Meillä on tosi perinteinen joulu, joka on ihan mahtavaa! Ei mitään ylimääräistä härdelliä, ei spontaaneja juttuja vaan kaikki menee tietyn aikataulun mukaisesti. Olemme avopuolison kanssa sopineet että aaton vietämme omien läheistemme kanssa, joulupäivänä hänen perheensä kanssa ja Tapaninpäivänä minun. Ja tämä on toiminut todella hyvin monen vuoden ajan. Olisi kurjaa jos toinen ei saisi nähdä aattona perhettään sen takia, että pitäisi olla toisen puolison perheen luona. Saa nähdä miten joulua vietetään ensi vuonna! Mutta niin, aamusta ollaan muutaman vuoden ajan käyty joulukarkit hakemassa avopuolison kanssa ja sen jälkeen olen suunnannut Ilarin kanssa Mäntsälään. Siellä katsellaan joulupukin kuumaalinjaa, lumiukkoa ja muita ohjelmia sekä touhuillaan viimeisiä joulujuttuja, esimerkiksi viime vuonna koristelimmekin kuusen vasta aatto aamuna! Käymme joulusaunassa ja vähän laittaudutaan, jonka jälkeen lähdemme haudoille. Ruoka on haudoilla käynnin jälkeen ja sen jälkeen jaamme lahjat. Joskus yöllä lähdetään Ilarin kanssa ajelemaan kotiin. 

4. Kenen kanssa vietät joulun?

Kuten ylempänä mainitsin, vietän aaton vanhempieni ja sisareni kanssa, sekä tietenkin Ilarin ja Assin ja tänä vuonna vielä masuasukin <3 


5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

Joka jouluaatto on ollut unelmieni jouluaatto (paitsi tietenkin vuoden 2004 jouluaatto, jolloin mummoni nukkui pois). Rauha, perhe, hyvä ruoka, hämyinen ja mystinen tunnelma. Yhdessä vietetty aika. Ja olisi kivaa jos edes vähäsen olisi lunta! 

6. Voisitko viettää joulun lämpimässä, vai pitäisikö jouluna olla lunta? 

En voisi kuvitellakkaan, että jouluksi lähtisin minnekkään koti Suomesta, ei se tuntuisi joululta. Matkustaa voi ympäri vuoden, mutta joulu ei ole joulu missään Thaimaassa. En usko, että haluaisin jouluksi lähteä edes minnekkään pohjoiseen Rukalle tai muualle, haluan kuitenkin toivottaa hyvät joulut myös edesmenneille läheisille ja käydä sytyttämässä heille kynttilän haudalle. 

7. Paras jouluelokuva? 

Ehdottomasti joulupukki ja noitarumpu, edelleen, se vaan on aivan paras joululeffa! Sekä myös Frozen on aika hyvä ;)

8. Lempi joululaulusi?

Olen tänä vuonna saanut uuden lemppari joululaulun, joka on "Tonttu", ehdottomasti raskasta joulua J-P Leppäluodon esittämänä. Olen ensimmäistä kertaa ikinä kuunnellut jo muutaman viikon nimenomaan raskasta joulua albumeita, en ennen jotenkin yhtään lämmennyt sille. Nyt huomaan, etten jaksa kuunnella "perusversioita" vaan mielummin raskaampaa! Ari Koivusen esittämä "Sylvian joululaulu" on toinen lemppari! 

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten? 

Meillä on niin pieni kämppä, ettei sinne kuusta mahdu. Vanhemmilleni tulee kuusi ja katsotaan, ehdinkö mukaan koristelemaan. Teemana Suomi100 ja kuuseen pääsee valkoiset ja siniset koristeet!

10. Jouluaskarteluvinkki? 

Oi, rakastan askarrella ja tehdä käsitöitä, joka vuotiseen tapaan tein tänäkin vuonna joulukortit itse. Vinkkejä en oikein keksi, muuta kuin, että kannattaa varata paljon aikaa! Nimimerkillä joululahjasukatkin jäi osasta paketeista ajanpuutteen takia pois. 

Aivan ihanaa joulua kaikille lukijoille! ♥ 

tiistai 19. joulukuuta 2017

Rakenneultra 19+2

Teksti kirjoitettu 27.11.!

Ja niin koitti se päivä, kun meillä oli rakenneultra. Tätä on jännitetty ja odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt pääsi vihdoin ja viimein lapsen isäkin mukaan katsomaan! Meillä oli ultra 8:00 ja ultran suorittikin se ihana kätilö, joka ultrasi ihan sillä ekallakkin kerralla. Ultran alkaessa pieni oli ihan unessa (niinkuin vanhemmatkin), mutta pikkuhiljaa alkoi venyttelemään ja potkikin ihan mukavasti. Ainut vaan, etten potkuja tuolloin vielä tuntenut. Mulla kun on toi istukka edessä, se vaimentaa niin paljon potkuja.

Kätilö ei kerennyt ultraamaan kovinkaan kauaa, kun hän kysyi, että mites sukupuoli, halutaanko tietää. Katsoin avokkia ja molemmat nyökyttelimme, että kyllä me halutaan. Ja ihan varmasti oltaisi itsekkin se huomattu kuvista, siellä pikku pippeli näkyi vallan selvästi ♥  Meille on siis tulossa ihana kevät prinssi! 



Ja voitte vain kuvitella kun tää hormonihuuruinen mamma alkoi silloinkin pillittää (ihan kun jossain ultrassa en muka olisi alkanut, nyyh). Käytiin rakenteet läpi, kaikki näytti hyvältä PAITSI - vauvan pitkät luut jäivät vähän lyhyemmiksi kuin vastaavilla viikoilla muilla vauvoilla. Ja minä heikkohermoinen sain taas kunnon paniikin päälle, vaikka kätilökin yritti vakuutella, että ei varmasti olisi syytä huoleen. Mittaaminen ei onnistu millin tarkasti jne. Mutta kaikki muu näytti vallan hyvältä, pieni sai painoarvioksi 277g ja vastasi viikkoja 19+2 (tai 3 jos ymmärsin ihan oikein kätilön puheista). 
Pieni esittelee hauislihaksiaan! ♥

Jouduinkin rakenneultran jälkeen lääkärin syyniin, taas, johtuen kystasta oikeassa munasarjassa. En tiedä mitä neuvolalääkäri oikein mittaili, hän sai viikkoa aikaisemmin mitaksi kystalle 8cm ja tämä lääkäri 6cm. Valitin, että se on välillä kipeä ja säteilee alavatsaan, mutta lääkäri kuittasi sen vaan, että kaikenlaiset kivut kuuluvat raskauteen. Aha. No en jaksanut alkaa vänkäämään, he sanoivat ettei sille tehdä mitään joten fine. Aikaisempi kätilö oli pyytänyt lääkäriä vielä mittaamaan uudestaan isot luut, lääkäri tosin taisi mittailla kaiken muunkin uudestaan. Hän sai luista vähän pidemmät mitat, mutta joudun seurantaultraan vielä 14.2. ystävänpäivänä. Toisaalta ihanaa, että saan nähdä vauvaa useammin, mutta tietenkin myös pelottaa, mitä jos kaikki ei olekkaan kunnossa? Synny terveenä äidin pieni poika, se on ainoa toiveeni ♥  

Rakkaudella, Jenna 




maanantai 18. joulukuuta 2017

Neuvolalääkäri rv 18+2

Kirjoitettu 20.11. 


20.11. oli mulle varattu neuvolalääkäri, jouduinkin mennä sinne yksin kun ei tuo avopuoliso päässyt mukaan. Lääkäri oli ihan mukava, vanhempi nainen ja juttu luisti ihan hyvin. Käytiin voinneista ja jaksamisesta keskutelua ja oikeastaan ihan kaikkea perusjuttuja. Otin tuossa pari viikkoa sitten yhteyttä kuntamme välinepalveluihmiselle ja kyselin onko heillä raskaana oleville selkätukia. Selkä on alkanut kiukutella ja ajattelin, että sellainen voisi auttaa. Sieltä löytyikin hyvä tukivyö ja kyllä se on vähän jeesannut. Tästä juuri puhuimme lääkärin kanssa ja hän (niinkuin minäkin) veikkasimme SI-niveliä.

Ultrauksessa pääsin taas kurkistamaan pikkuista, siellä taas jumpattiin ja touhuttiin ihan hirveästi. Mulla on istukka edessä, joten potkuja en oikeastaan vielä tunnekkaan. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kaikki näytti vallan hyvältä. Paitsi, lääkäriä huoletti tuo nesterakkula, kysta. Se oli lääkärin mukaan kasvanut jo 8cm kokoiseksi. Ja voi näin ollen olla syypää myös esimerkiksi noihin selkäkipuihin. Ja minä onneton hermoraunio googlettelin jo kaiken mahdollisen kystan puhkeamisesta tai poistosta. Itkuksihan sekin taas päättyi. Onneksi pääsen maanantaina ultraan ja lääkäriin Porvooseen, he ehkä osaavat sanoa, mitä sen suhteen tehdään. Tai ei tehdä.

Inhottava ottaa masukuvia kun kämpässä on vain ja ainoastaan yksi peili, ja sekin tuollainen puolimittainen :(

Otetaan tähän vielä äitiyskortista mittaukset:

Raskausviikko: 18+2
Painonlisäys raskauden alusta: +3,3kg
Verenpaine: 111/69

Tosiaan, maanantaina 27.11. meillä on rakenneultra! Niin se aika vaan lentää, justhan vasta plussasin. Ja ei mene kauaa kun ollaan puolivälissä. On se hurjaa. Rakenneultrassa, jos vain pystyy, haluaisin mielelläni nähdä, kumpi sieltä on tulossa. Minulla oli alussa todella vahva poikafiilis, joka pikkuhiljaa on hiipunut ja nyt jos pitäisi arvata, on sieltä tyttö tulossa. Sukupuolella ei ole mitään väliä, kunhan olisi terve! Tuota rakenneultraa varjostaa huoli tuosta rakkulasta, pelkään ettei sille tehdä mitään, eikä se lähde itsekseen pois, mutta pelkään myös mahdollisia operaatioita. Inhottavaa.

Kohta ollaan jo ajantasalla! 

Rakkaudella, Jenna 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Neuvola rv 14+5

Teksti kirjoitettu 26.10.!

Pääsin ensimmäistä ja viimeistä kertaa omalle neuvolatädilleni torstaina 26.10. Viimeistä, koska hän jää joulukuusta itse äitiyslomalle. Olisi ollut mukavaa, jos koko raskauden olisi ollut sama neuvolatäti, mutta toisaalta, nämä joilla olen käynyt, ovat molemmat olleet äärimmäisen mukavia. Lapsen isäkin pääsi ensimmäistä kertaa neuvolaan mukaan! Tein ensimmäistä kertaa itsemittaukset, mikään muu ei jännittänyt paitsi pissan stixaus (sekä painonnousu, jota pelkäsin ihan hirveästi). Tässä mittauksia neuvolakortista:

Raskausviikko: 14+5
Painonlisäys raskauden alusta: +1,6 kg
Verenpaine: 121/76 ja parin minuutin päästä 116/74 (olin kävellyt portaat ennen mittausta, tosin myös istuskellut 10 min. Yleensä verenpaineeni on todella alhainen, niinkuin edellisellä käynnillä, jolloin oli 96/69)
Vauvan syke: 143-150

(+ stixauksesta, ph 7, gluk ja prot nega)

14+6, päivä neuvolan jälkeen. 
Juteltiin siinä kaiken näköistä ja juttu luisti niin hyvin, että puolitoista tuntia siellä oltiin. Ja sain vihdoin tietää oman veriryhmäni, joka on B+! Juteltiin voinnistani, parisuhteen sekä rahatilanteesta, kaikkea yleistä. Saimme kysellä kaikkea mitä mieleen tuli, juteltiin itse synnyttämisestäkin vaikka sinne onkin vielä aikaa. Itse olen voinut paremmin, kokoaikainen pahaolo on helpottanut hieman, mutta sen tilalle on riesaksi tullut närästys, selkäkivut, turvotus ja ummetus.

Olen miettinyt paljon masennustani ja sitä voiko se heijastaa vauvaan. Kaikki vauva-ajatukseni olen pitänyt positiivisina, silitellyt masua, jutellut ja laulanut hänelle ja hykerrellyt niin sisäisesti kuin ulkoisesti vauvalle. Vaikka masennuksen suhteen on ollut todella tasainen ja hyvä jakso, pelkään todella paljon raskausajan tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Tai pelkään etten rakastu lapseeni heti kun hänet nään. Vaikka tiedän, että rakastun. Rakastan häntä jo nyt aivan valtavasti.

Oma jaksaminen pelottaa myös. Sain töissä jatkoa ainakin tammikuun lopulle, silloin olen ollut yhtäjaksoisesti 10 kk töissä, ilman lomia. Alunperin toivoin vielä (tai no tällä hetkellä toivon edelleen, ehkä), jatkoa vielä maaliskuulle asti, jolloin saisin jäädä mammalomalle. Olla kuukauden lomalla jonka jälkeen alkaisi vauva-arki. Näin olisi fiksuinta, jos ajattelee vain rahan kannalta. Oman jaksamisen taas ei välttämättä (tai ei sitä tiedä kuinka hyvässä kunnossa sitä silloin on). No, näitä asioita kerkee jumpata edes takaisin, tuonne tammikuullekin on vielä pitkä aika. Pääasia on, että saan nauttia tästä kasvavasta pienestä pallerosta, tehdä vähän jo hankintoja ja ottaa kaikki ilo irti siitä, kun ei vauva vielä ole täällä. Mielummin kyllä ottaisin palleroisen syliin vaikka heti <3

Rakkaudella, Jenna