Tupla Uunot

Haha, en olisi parempaa otsikkoa voinut keksiä :D Kyseessä siis nämä kaksi uunoa, eli minä ja Tupla. Tippumiseni jälkeen on tallille meno enemmän tai vähemmän jännittänyt. Tai pelottanut. Olen usein keksinyt tekosyitä, joista onkin tullut sanomista. Tästä toteutankin erilisin, kiusaamisesta kertovan postauksen. Kun oikeasti pelottaa tai jännittää niin, että mahaan sattuu, niin mielellään sitä yrittää päästä sieltä mistä aita on matalin, eli ilmottamalla "tänään en pääse", "oon vähä flunssanen", "töissä venyy". Onneksi tallilla käy ihmisiä, jotka lyhyelläkin varoitusajalla pääsevät tuuraamaan.

Noniin, eli siis tippumiseni jälkeen seuraavana tiistaina otin siskoni mukaan tallille. En halunnut, pystynyt, uskaltanut nousta selkään vaan päätimme juoksuttaa Tuplaa, ja katsoa miten se ylipäänsä liikkuu liinassa. Ja sehän meni todella hyvin. Mutta itselle nousi kuitenkin kysymys, Haluanko maksaa, ajaa Helsingistä Mäntsälään, hevosen takia, jota en uskalla muuta kuin juoksuttaa?

Seuraavalla kerralla päätin nousta selkään. Lähdimme maastoon käpsyttelemään, ja se vasta olikin tahtojen taistelua. Juttelimme äidin kanssa koko matkan siitä, kuinka pelkään (en aina, mutta välillä) ratsastaa Tuplalla, ja että emme sopisi yhteen. Joskus vain törmää hevoseen, joka olisi vaikka kuinka ihana ja kiva, mutta jonka kanssa ei kemiat kohtaa. Pääsimme takaisin tallille, ja siellä oli juuri valmennus päättynyt. Menin kävelemään kentälle, mukamas loppukäyntejä. Tallin omistaja jäi valmennuksen jälkeen hevosensa kanssa myös kävelemään kentälle. Äiti vitsillä heitti omistajalle, että jos hän joskus voisi ratsastaa Tuplaa läpi, kun se on nyt ollut niin huono ratsastettavuudeltaan. Omistaja tarttui tuumasta toimeen ja sanoi kahden hevosen ratsastuksen jälkeen meneehän se kolmaskin. Ja pim, Tupla oli kuin eri hevonen. Se totteli, oli herkkä pohkeelle ja ohjalle, ei kyttäillyt, se näytti jopa eri hevoselta. Kulki muodossa, korvat tiukasti kuuntelemassa ratsastajan apuja. Omistaja kertoi tarkkaan mitä Tuplan kanssa teki ja siinä menikin reippaat puolisen tuntia. Ja sitten oli minun vuoroni.



Mun vuoro



Omistaja jäi ohjastamaan minua, kävimme kaikissa askellajeissa tarkasti läpi miten Tuplaa ratsastetaan, kehutaan, saadaan toimimaan ja rentoutumaan. Ja naks, kun osasin itse olla hiljaa, käyttää pohjetta oikein ja ennen kaikkea rauhoittaa kädet, Tupla toimi. Myös minulla! Kiittelin omistajaa koko sydämestäni. Jäimme kahdestaan Tuplan kanssa vielä ravailemaan. Olin todella iloinen tästä.

Seuraavalla kerralla Tupla toimi ihan ok:sti, mutta itseäni alkoi taas vaivaamaan puutuva käteni. Vaikka pidin taukoja, käden puutuminen oli täysin sietämätöntä, eikä sitä olekkaan ilmennut moneen viikkoon. Luulen hermopinteen taas kiristyneen ja ärtyneen. Jos tavarat alkavat käsistä putoilla, täytyy ottaa taas yhteyttä lääkäriin.

Eilen olin taas ratsastamassa Tuplaa. Vettä satoi, olin vielä flunssainen ja selkä kipeänä, päätimme tehdä tänään helpon treenin, taivutella, venytellä ja saada Tupla mukavaksi ja myötäämään kaulasta. Ja se menikin oikein mallikkaasti. Loppua kohden aina vain paremmin. Mutta heräsi taas kysymys, onko se sittenkään minua varten?