Miksi oikeasti pitää olla näitä päiviä viikkoja kuukausia millon ei vain mikään, ei mikään onnistu tai toimi. Siihen päälle tolkuton väsymys, huono olo ja voimattomuus tekevät kauppareissustakin selviytymistä. Saatika työpäivästä tai viikonlopusta. Jokainen päivä on selviytymistä, tekisinkin mitä vaan että saisin jäädä vaikka viikoksi kotiin ainoastaan nukkumaan. Tuskin sekään helpottaisi tätä väsymystä. Kotonakaan ei rauhallista hetkeä näe, olemme koko ajan avokin kanssa tukkanuottasilla. Suutun helposti ja olen hyvin pitkävihainen. Myös avokilla on näitä piirteitä, mutta hän leppyy huomattavasti helpommin ja nopeammin. Yritän aina kun riita on kärjistymässä sulkea korvani ja olla kuuntelematta niitä kaikkia välillä jopa ilkeitä sanoja. Mutta en voi itselleni mitään, kun saan jostain kimmokkeen, on se silloin menoa. Ainaiset riidat, kinastelut ja sanaharkat ovat, taas kerran, vaikuttaneet mielialaani ja jaksamiseeni. Haluaisin, että koti on sellainen paikka johon voi tulla rauhassa rankan päivän jälkeen, eikä tarvitse kuunnella koko ajan kinastelua ja huutamista.
No se ei ole ainut asia mikä johti tähän ketutukseen. Nimittäin autoni hajosi eilen tai no hajosi ja hajosi, kyllä sillä pystyy vielä omalla vastuulla ajamaan. Olin Itiksen liikennevaloissa vaihde vapaalla kun moottori alkoi ensin nostaa kierroksia ja seuraavaksi laskien niitä niin että kone meinasi sammua. Ajattelin, että ompas outoa. Pääsin kotiin ja soitin avokille. Pian hänkin tuli ihmettelemään. Selvisi, että kone vuosi jäähdytysnestettä(?) ilmeisesti, oli katkassut jonkun poistoilmaputken, vuosi kannesta öljyä ja kaikkea muutakin kivaa. Ajaessa auto ei meinaa jaksaa kulkea edes pienimillä vaihteilla normaalisti. Tiesin, että auto on jo vanha ja sillä on ikäisekseen ajettu todella paljon (liki 400 000km) ja että jonain päivänä olisi auton vaihto. Mutta millä rahalla? Jos minulla ei syksystä ole enää mitään tuloja, miten voisin edes harkita lainan ottamista johonkin autoon? Taloudellisesti se on aivan mahdoton ajatus. Auton pitäisi sitä paitsi olla aika nuori, että sillä olisi ajovuosia monta edessä. Eikä tietenkään minulle kelpaa mikä tahansa auto. Ja nämä autot, mitä havittelen, ovat yleensä kalliita, hyvin herkästi hajoavia ja kuluttavat paljon bensaa. Toisaalta, ei julkisilla kulkeminenkaan oikein innosta. En olisi ikinä uskonut, että minulla olisi jonain päivänä rahahuolia. Koska ei niitä ole ollut! Aina olen pärjännyt rahallisesti, melkein aina omillani. Nyt kuitenkin näyttää synkältä. Tietenkin vaihtoehtoina olisi extratyö, mutta miten siitä selviäisin kun yhdenkin työn kanssa tuottaa vaikeuksia. Purra hammasta yhteen ja ajateltava ainoastaan rahaa? Niinkö se menee?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti