Millaisenä nään itseni?

Tälläinen haaste on kierrellyt pitkin ja poikin, tartuin siihen Millan blogista. Eli tarkoituksena oli siis kertoa miten näkee itsensä omilla silmillään. Tästä aiheesta olen kirjoittanutkin muutamia postauksia, koska se on aihe mikä on vaivannut minua murrosiästä lähtien. Tässä haasteessa yritän katsella itseäni positiivisesta näkökulmasta enkä keskity huonoihin piirteisiini, vaikka niistä saisi aikaiseksi ties kuinka monta postausta. Elikkäs aloitetaan vaikka tästä:



Silmät. Silmät ovat sielun peili, ja tämä pitää paikkaansa! Pidän silmistäni, koska ne todella usein kuvaavat juuri sitä mitä ajattelen. Mielestäni surulliset silmät ovat suunnattoman kauniit. Äitini sanoi kerran että näytän aivan kiinalaiselta kun silmäni ovat vähän vinot, en suinkaan tästä loukkaantunut, vaan olin onnellinen! Mitä erilaisemmat silmät ovat sitä kauniimmat. Paras ominaisuus itsessäni ovat nämä hiukan vinot silmät ;)

Poen huonoa omatuntoa sanoessani näin, mutta sanon kuitenkin. Olen ihan tyytyväinen kroppaani tällä hetkellä. Ja jos seuraavassa postauksessa valittelen painonnousua ja kaikkea muutakin läskipaskaa, saa minua lyödä litsarilla. Joo eli tosiaan, vaikka joka päivä peilin edessä voivottelen kroppaani, todellisuudessa olen siihen tilanteeseen nähden ihan tyytyväinen. Ennen pidin todella pahana, jos naisilla oli kurveja ja kunnon peppu, nyt kantani on todella muuttunut. En ihannoi enää luurangonlaihoja surullisia naisia, vaan kunnon itsetunnon omaavia kurvikkaita kaunottaria. Salilaiskuudesta huomaan, ettei lihaksia ole tullut juurikaan, mutta salitreenien tuoma kunnon peppu on pysynyt tallella. Vielä vähän aikaa sitten piilottelin tunikoiden ja pitkien paitojen alle peppuani, nyt uskallan sitä jo esitellä. Vaikka se ei muiden silmiin olisikaan mahdottoman iso, niin minulle se on! Ja tämän tarkoitin siis hyvässä! Ennen kun en vielä ollut kuullutkaan kahvakuulista, kyykkytreeneistä ja prässeistä, omistin hyvin lättänän pepun eikä se ollut mitenkään hyvänäköinen. Avopuolisokin tuossa yksipäivä tokaisi, että on sulla hyvännäköinen peppu ;) Damn, that white girl got some ass!



En ole ihan näin hyvässä kunnossa, mutta samanlaiseen olisi tarkoitus päästä ;)

Ja vielä mainittavan arvoinen positiivinen asia itsessäni on pituus! Vaikka en omasta mielestäni ole kovinkaa lyhyt (n.162cm) mutta koomisia tilanteita pituuteni on herättänyt. Esimerkiksi pikkusiskoni on minua päätä pidempi. Jossain vaiheessa tämä "lyhyys" haittasi minua kovastikin, halusin suunnatomat pitkät sääret ja näyttää ihan mallilta, mutta oikeastaan olen todella tyytyväinen pituuteeni. Vaikka lyhyillä muutaman kilon lihomiset näkyvät selvästikin, en tätä pituuttani vaihtaisi pois. Ja meitä lyhyitä varten onneksi on korkkarit keksitty ;)

Muutama sananen vielä pituuskasvustani. Elikkäs ennusteeksi muistaakseni minulle annettiin n.170-175cm. Ala-asteen jälkeen en kuitenkaan kasvanut kuin muutamia senttejä, jolloin terveydenhoitaja olisi halunnut ottaa minut pituuskontrolliin. Totta kai se oli vähän ikävää kun ei kasvanut enää paljoakaan, mutta olin vain tyytyväinen, pääsen pitempään ratsastamaan poneilla ;) Jossain vaiheessa pituuskäyräni pysähtyi täysin ja lähti jopa vähän alaspäin, tällöin jouduin kilpirauhasen vajaatoiminta-testeihin, eikä mitään löytyny. Veikkaisin, että hyvin aikasin alkaneella murrosiälläni olisi osuutta asiaan. Nimittäin minulla alkoi menkat jo 11 vuotiaana, ja kasvupyrähdyskin tapahtui aika aikaisessa vaiheessa. Mutta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen pituuteeni, anteeksi lyhyyteeni :)



"Pikkusiskon" kanssa :)

Että tälläinen postaus tällä kertaa, hieman enemmän myönteisyyttä kuin pitkiin aikoihin. Oman kehon tarkastelu positiivisella mielellä tuo uutta energiaa ja puhtia, eikä ole ollenkaan pahitteeksi. Tälläisiä omakehuhaisee-postauksia pitäisi siis harrastaa useamminkin, varsinkin silloin kun on huono päivä ;)