Vuonna 2017..

Perinteet ovat ihania, siksi perinteiseen tapaan julkaisen poimittuja tapahtumia vuodelta 2017. Vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa (kuten nyt arvata saattaa, esikoisen odotus on once in a lifetime). Ennen raskautta oli jo tapahtunut vaikka ja mitä, olin alkuvuodesta työttömänä, mutta huhtikuusta tehnyt töitä aina tähänkin päivään saakka. Ollaan tehty ja menty vaikka mitä ja missä, toisaalta viihtynyt hyvin kotona ja taas toisaalta ollut siellä ja täällä ja mäen päällä. Blogin kannalta vuosi on ollut pohjanoteeraus, muutamia postauksia siellä täällä. Älkääkä väittäkö etten yrittänyt, näkisittepä kuinka monta kymmentä postausta olen luonnoksiin kirjoittanut, mutta syystä tai toisesta jättänyt julkaisematta. Blogin pitäminen ei vaan kiinnostanut, ennen plussaamista. Niin ison asian edessä tuli tarve kirjoittaa tapahtumia ja ajatuksia muistiin. Joten siitä se taas lähti, yritän jaksaa kirjoittaa vähän useammin, kunhan ensin päästäisiin edes ajantasalle postauksissa! Mutta nyt itse asiaan, takaisin vuoteen 2017:

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2017, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2018.

1. Tieto raskaudesta ja koko raskausaika

En olisi mitään muuta tapahtumaa voinut nostaa esille ensimmäisenä. Elämäni suurin, hienoin, ihanin asia. Ja vieläkin on niin epätodellinen olo, vaikka pieni potkiikin jo alvariinsa ja ilmoittelee olemassaolostaan. En vain kerta kaikkiaan keksi mitään hienompaa ihmisen elämässä kuin lapsen saanti. Kivut, säryt, pahat olot, pelot, epätietoisuudet ja monet muut asiat ovat yrittäneet lannistaa sitä iloa ja onnea jota tunnen sisälläni, mutta eivät ole onnistuneet. Pelkään tosi paljon (kaikkea), mutta uskon kuitenkin, että asiat menevät niinkuin niiden on tarkoituskin mennä, omalla painollaan. Ja ennen kaikkea odotan malttamattomana pientä vauvaani saapuvaksi!

2. Ei masennuksen-vuosi

Olen joka vuonna nostanut masennuksen esiin tässä koostepostauksessa ja niin nostan nytkin, mutta päinvastaisessa tarkoituksessa. Vuosi on ollut todella hyvä ja mieliala on ollut tasainen, eikä masennus ole jyrännyt edellisten vuosien tapaan. Olen luottavainen ja toivon, ettei masennus nyt raskausaikana saatika synnytyksen jälkeen nostaisi päätään. Tietysti historiani takia saa masennus tosi paljon huomiota neuvolassa, mikä on hyvä vain. Ensimmäistä kertaa sairaus kiinnostaa ja puhututtaa, eikä vastauksena ole vain "voi voi, ota nappeja". Mutta, positiivisella asenteella mennään ja selvitään, päivä kerrallaan.

3. Rockfest ja Rammstein!

Käytiin ystävien kanssa kesän alussa Rockfesteillä, jotka olivat itselleni vasta toiset festarit ikinä. Oli kyllä tosi hienot festarit, ilma oli kuin morsian ja nähtiin monen monta bändiä, tietenkin illan huipensi Rammstein! Vaikka ilta päättyikin kamalaan migreenikohtaukseen, oli silti tosi mukava päivä!

4. Bimmerpartyt!

Mulle nämä olivat kolmannet partyt ja oli kyllä parhaimmat tähän mennessä! Meillä oli tosi hyvä mökkiporukka, josta ei naurua puuttunut. Onneksi se viikonloppu oli ilmojenkin osalta oikein loistava ja aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Pidettiin hauskaa ja otettiin iisisti, syötiin ja juotiin hyvin. Olisin kyllä ensi vuonnakin mielelläni lähtenyt mukaan, mutta jään viettämään omia partyja pienen poikasen kanssa.

5. Rallit!

Ollaan monena vuonna, itseasiassa vuodesta 2013 käyty katsomassa ralleja Jyväskylässä ja niin myös tänäkin vuonna. Ja tänä vuonna pääsi Ilarikin katsomaan, vähän sitä hirvittivät kovaa menevät autot ja isot väkijoukot, mutta hyvin selvittiin ja oli tosi kivaa!

6. Oikeastaan koko kesä!

Kesä oli tosi mukava, vaikka säät olivatkin aika hirveitä välillä eikä hyviä kelejä osunut kauhean montaa kohdalle. Kerettiin tehdä vaikka mitä ja nauttia kesästä. Vaunulla en valitettavasti ehtinyt olemaan kuin yhden yön, olisin mielelläni viihtynyt siellä kauemminkin. Mutta koska mulla ei tänä kesänä ollut paria vapaapäivää lukuunottamatta yhtään vapaata, ei vaan aikaa jäänyt vaunuiluun. Onneksi oli paljon muuta tekemistä, nähtiin kavereita ja pidettiin hauskaa! Oli hyvä kesä ja ensi kesä on varmasti aivan erilainen!

7. Latvian matka.

Käytiin avopuolison ja avopuolison serkun ja hänen miesystävänsä kanssa syyskuussa autolla Virossa ja Latviassa. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka mukana kulkikin meripahoinvoinnin lisäksi alkuraskauden pahoinvointi. En ole ennen käynyt Latviassa ja oli se kyllä aikamoinen paikka. Kävimmekin vain juuri ja juuri Latvian puolella, Ainazi nimisessä kaupungissa. Jotenkin todella maalaisromanttinen ja hieman seisahtunut paikka. Ranta siellä oli aivan mielettömän hieno, sinne olisin voinut jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa. Oli kyllä hyvä reissu, vaikka kestikin vain yhden päivän. Joskus voisi mennä ihan vaikka viikonlopuksi sinne ja nähdä Latviaa vähän enemmän!

8. Aivan uusi minä.

Raskauden myötä olen ajatellut enemmän sitä millainen minä olen. Olen usein ollut hukassa omasta identiteetistäni, enkä ole ollut sellainen kuin ehkä haluaisin olla. Pikkuhiljaa olen löytänyt itseni ja saanut tempperamenttia muutettua, niin etten kilahda ihan joka asiasta, vaan osaisin ensin laskea kymmeneen sataan tuhanteen. Olla ihan vaan normaali ihminen. Tiedän jo etukäteen, että lapsen kasvatus tarvitsee lehmän hermoja, yritän muistaa ja opetella sitä jo nyt. Vaikka se onkin välillä näiden hormoonimyrskyjen kanssa vaikeaa, olen mielestäni onnistunut ihan hyvin! Tykkään paljon enemmän uudestä minusta!

9. Joulu 2017

Taas aivan ihana joulu, vaikka olinkin (ja olen edelleen) flunssaisena. Perinteistä ei poikettu tänä vuonnakaan ja kaikki menikin pitkälti saman kaavan mukaan kuin aina. Koristeltiin aattona kuusi, ihanalla Suomi 100 teemalla. Syötiin joulupuuroa ja sain toivemantelin! Käytiin joulusaunassa ja haudoilla. Syötiin ihan valtavan hyvää jouluruokaa. Ja taas, ollaan beben kanssa oltu tosi kilttejä kun tuli niin valtavasti ihania lahjoja tälle äipälle ja vauvakin sai osansa ♥ Oli kyllä aivan mahtava joulu, tosin tämä flunssa varjostikin tosi ikävästi. Joulupäivän aamuna kurkku oli niin kipeä, ettei puhumisesta muutamaan tuntiin tullut yhtään mitään. Onneksi ei kuitenkaan kuumetta nostanut tai muuta, päästiin moikkaamaan avopuolison mummoa ja vaaria ja Tapaninpäivänä minun vanhempiani ja käytiin kavereillakin poikkeamassa. Pitempi olisi joululoma saanut olla, jotenkin meni tosi hujauksessa, eikä aikaa rentoon oleskeluun jäänyt ollenkaan. Joulun alla alkoi myös todella kova stressi, siivoamiset, lahjojen hankinta ja pakkaaminen jäivät todella viime tinkaan ja meinasi paniikki iskeä. Ensi vuonna otan lupaukseksi, että aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin, enkä jätä lahjojen hankintaa noin myöhäiseksi kuin tänä vuonna. 

10. Vuosi 2018

Odotan uutta vuotta innolla, tuleehan se olemaan aivan ainutlaatuinen. Edessä oleva synnytys jännittää ja pelottaa, sekä tietysti vauva-arki. Ilmassa on pelkkiä kysymysmerkkejä, miten kaikki menee, miten me pärjätään, osataanko olla hyvät vanhemmat lapsellemme? Miten oma aika, menot, ehditäänkö enää tehdä mitään, nähdä kavereita vai meneekö kaikki aika ja jaksaminen pienen pojan hoitamiseen? Sen näkee sitten, miten elämä lähtee rullaamaan ja onhan tuonne huhtikuullekkin vielä kuukausia aikaa.

Vuosi 2017 oli pitkästä, pitkästä aikaa todella hyvä, moneen vuoteen ensimmäistä kertaa sellainen, jota muistelen kaihoisasti. Masennus on isona osana elämässäni pyörinyt viimeisten seitsemän vuoden aikana, mutta vuonna 2017 tuntuu kuin sen ote olisi hiljalleen hiipumassa. Se ei ole enää se asia joka pyörittää joka päiväistä arkeani. Se pilkistää aina silloin tällöin, muttei jää päälle, kuten ennen. Enkä haluaisikaan kokonaan sen poistuvan, se on yksi niistä asioista, jotka saavat minut tuntemaan olevani elossa. Onnellisesti elossa!

Jouluhaaste 2014

 

Joulu on jo ovella, mutta blogissa joulusta ei ole mainittu sanaakaan. Joulu tosiaan on yllättänyt taas kerran minut, enkä ole oikein henkisesti enkä fyysisesti valmistautunut jouluun lähes yhtään. Totta kai lahjat on hankittu ja tonttuillen pakattu, pipareita paistettu ja maistettu, sipisty ja supistu, siivottu ja viritelty jouluvaloja, kuusi on koristeltu, mutta jotain puuttuu. Missä on mun joulumieli? Vuosi on ollut raskas, enkä vieläkään ole pysähtynyt nauttimaan joulunajasta. Joulu on aina ollut minulle tärkeä, ei lahjojen takia, vaan sen rauhallisuuden, yhdessä olon, nauttimisen, SYÖMISEN takia. Tämän haasteen bongasin jostain, päätin herätellä joulumieltäni, jos se siitä vaikka aktivoituisi :)

Jouluhaaste 2014

 

Parasta joulussa?
 Joulussa on parasta ajattomuus. Saa olla tärkeiden ihmisten kanssa, muistaa heitä ja antaa lahjoja. Iloisuus ja onnellisuus. Mutta myös haikeus ja ikävä, nimittäin kymmenen vuotta sitten rakas mummini lähti jouluaattona enkeltenmaahan, siitä lähtien joulu on saanut aivan uuden merkityksen, se ei ole ainoastaan antamista ja saamista, vaan myös menetystä. Jouluna olen kiitollinen siitä, millaisia ihmisiä ympärilläni on ja todistan sen heille.


 Joulumusiikkisi?
 Meillä on äidin kanssa tapana jo about lokakuussa alkaa kuuntelemaan joululauluja, jouluna ne tulevat jo korvista ulos. Viime vuosina olemme löytäneet aivan mahtavan joululevyn, nimeä en kyllä nyt muista, jossa on ainakin biisit "Joulu omin päin", "Dead by Christmas" ja monia muita, ei niin kulutettuja joululauluja. Rakastan totta kai myös "Sylvian Joululaulua", "Varpunen jouluaamuna", "Kun joulu on", "Sydämeeni Joulun tein" jne. Monena vuonna olemme myös käyneet laulamassa Kauneimpia Joululauluja kirkossa, nyt se on muutamana vuonna jäänyt, tänä vuonna olen ollut niin kauheassa flunssassa nyt ennen joulua, joten laulamiset omalla kohdallani valitettavasti jääneet. Mutta joo, joululaulut ovat kyllä parhautta!

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
 En oikein pidä mistään valmiiksi nauretusta jenkkileffoista, joissa on aina samanlainen juoni. Mauri Kunnaksen kuvittamasta "Joulupukki ja noitarumpu" on lempi joululeffani, ilman sen katsomista ei vain joulu yksinkertaisesti voi alkaa. Myös jouluaattona täytyy ainakin pätkä nähdä "Lumiukosta", jonka olen joka vuosi katsonut ihan pienestä lapsesta lähtien. Ja joulupukin kuumalinja on ihan must! Ja kyllä, olen jymähtänyt viisi vuotiaan tasolle :D

Jouluherkkusi?
Haha, kaikki! :D En oikeastaan pidä kauheasti suklaasta, joten sitä en joulunakaan syö paljoa. Pidän kaikista suolaisista naposteltavista ja ruuista. Toki minuun uppoo piparit ja joulutortut, jälkiruoat ja kohtuudessa myös tuo suklaa.

Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?
 Ah, ruokaa. Rakastan kaikkea jouluruokaa, syön kaikkea mitä eteeni tuodaan. En osaa nimetä mitään yksittäistä jouluherkkua, koska pidän niistä kaikista :D Oikea suursyömäri. Kinkku on hyvää, kaikki laatikot (paitsi maksalaatikko, joka ei mielestäni edes kuulu jouluun!), rosolli, lohi, SILLI, mäti, herneet, kaikki on hyvää! Ja pitää olla myös jouluaterialla!

Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
 Meillä ei omassa kodissamme ole muuta kuin parvekkeella kahdet jouluvalot, sekä yksi pitkäpartainen tonttu-ukko, enkä tarkoita avopuolisoani :D Se heiluu siellä joka päivä! Vietän jouluaattoa vanhemmillani, ja viikonloppuna siellä jo koristeltiin ja laitettiin paikkoja :)

Joulu kotona vai jossain muualla?
 Kuten yllä mainitsin, vietän joulua lapsuuden kodissani äitini, isäni, siskoni ja koirani kanssa. Avopuolisoni viettää aaton hänen perheensä kanssa, illaksi tullaan omaan kotiin ja annetaan toisillemme lahjat. Joskus olen jäänyt aattoyöksi myös kotiin, mutta tänä vuonna toimimme näin. Joulupäivänä menemme avopuolisoni isovanhemmille syömään ja Tapaninpäivänä minun vanhemmilleni. Ihan toimiva käytäntö :)

Itsetehdyt vai valmiina ostetut lahjat?
Olen tänä vuonna tehnyt osan lahjoista itse, enemmänkin olisin halunnut tehdä, mutta aika loppui kesken. Arvostan todella paljon itsetehtyjä lahjoja, käsitöitä ja herkkuja, mutta ei kaupasta ostetuissakaan mitään vikaa ole :) Ensi joulun lahjoja aloitan tekemään jo tammikuussa!

Jouluvalot pimeyttä valaisemaan?
 Kyllä kyllä :)

Joulu perheen kesken vai isommassa porukassa?
 Lapsuuden jouluni vietimme usein isovanhemmillani, jossa mukana oli tätiä ja setää, serkkua ja jos jonkinmoista viipeltäjää. Pappani kuoltua ja mummon siirryttyä palvelukotiin, on tama perinne jäänyt. Toisinaan käymme setäni luona ja mummoa moikkaamassa palvelukodissa. Mutta muuten vietämme joulua vain perheen kesken.

Onko joululahjatoiveita?
 Mieleen ei tule yhtään mitään, olen varmasti pitkin vuotta sanonut että ton ja ton haluaisin ja/tai tarvitsisin jne. Arvostan paljon jos lahjaan on käytetty mielikuvitusta, vaikka olisin kaupasta ostettu, eikä mielellään mitään Juhlapöydän konvehtirasiaa.

 Paras saamasi joululahja?
 Olen saanut niin paljon lahjoja vuosien varrella, että mitään yksittäistä suosikkia ei ole. Kaikki lahjat ovat mieltäni ilostuttanut!

Kuvaile unelmiesi joulu?
 Jokainen joulu on unelmieni joulu. Vaikka jokainen joulu ei olekkaan ollut iloinen joulu, on niiden täytynyt olla sellaisia kuin ovat olleet. Viime jouluna takana oli paljon parisuhde ongelmia ja masennusta, vuosia sitten mummini kuoli jne. mutta jokaisella tapahtumalla on ollut tarkoituksensa, niiden on täytynyt mennä niin.

Ärsyttävin joululaulu?
 Hah, eiköhän jokainen joululaulu ala olemaan ärsyttävä jos sitä kuuntelee +100 kertaa :D Ei tule mieleen mikään erityisen ärsyttävä, mutta joidenkin esittäjien versioista en pidä, vaikka lauluista pitäisinkin.

Mitä jouluvalmisteluja olet tehnyt tälle vuodelle?
 Lahjojen tekeminen ja ostaminen sekä paketointi, joulukorttien tekeminen (jotka joka vuosi teemme itse!), joulusiivous joka on vielä pahasti kesken, kuusen koristelu, pipareiden tekeminen jne. Ja vielä on paljon hommaa edessä!
Paras joulujuoma?
 Glögistä pidän sekä kotikaljasta, jota meillä tarjoillaan jouluna. Viime vuonna teimme munatotia, joka oli ihan hyvää, vaikka rommia hulahtikin vähän turhan reippaasti :D

Kuusi? Oikea? Muovinen?
 Oikea kuusi ehdottomasti. Meillä ei omassa kodissamme ole tänä vuonna kuusta, koska tila on muutenkin ollut vähän kortilla. Lapsuudenkodissani on mahtava kuusi, jonka iskä ja setä hakivat itse mummolan metsästä!

Käykö teillä joulupukki?
 Kun olimme pieniä meillä kävi joulupukki aina. Nyt kun tässä ollaan pikkuhiljaa aikuistuttu, ei pukki ole meille enää eksynyt, vaikka olisi kyllä mahtava yllätys jos meille tulisi joulupukki :D T: Jenna 20 v ja Julia 17 v.

Paras joulumuistosi lapsuudesta?
 Hyörinä ja pyörinä, kiire oli sinne ja tänne, jouluruoka, jota isolla porukalla valmistettiin, joulusauna, tädit ja sedät, sekä joulupukin odottaminen! Se oli niin jännittävää, kihelmöivää ja voi sitä onnellisuuden määrää kun vihdoin pukki asteli sisälle. Vieläkin saan kylmiä väreitä kun mietin sitä lapsen innostusta ja odotusta, oih.

Aaton pukeutuminen, hienostellen vai hölläillen?
 Vaihtelevasti. Meillä ei mitään pukukoodeja ole koskaan ollut, mutta tykkään laittaa mekkoa päälle, meikata ja laittaa hiukset kivasti. Me käymme aattoaamuna joulusaunassa, jonka jälkeen on ihana saada laittautua ihan rauhassa!

Lempilaatikko?
 Porkkanalaatikko on suosikkini!

Paras joulusuklaa?
 Ää, en suklaasta niin kauheasti välitä, mutta sanotaan sitten kaikki fazerin suklaat. Oikeasti olen suklaamonsteri, jolla on  suu suklaassa ja joka vartioi jokaista palaa hengellään :D

Tortut vai piparit?
 Molemmat! Ehkä hitusen enemmän joulutortuista pidän, en tiedä mikä fiksaatio minulla on joulutorttuihin, voin syödä niitä koska vaan ja kuinka paljon vaan.

Oikein mukavaa joulua jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle! Blogi palailee joulu ja uuden vuoden postausten parissa mahdollisimman pian! :)

Mitä hevoseni tekee, kun..

Kuten kerroin jo aiemmin, luen paljon erilaisia blogeja. Hevosblogeista ehdoton suosikkini on Voitto kotiin, Tiian pitämä blogi, joka kertoo hänen ja hevosensa Voiton arjesta. Tiia on alkanut tehdä viikon blogihaasteita, jossa lukijat voivat omissa blogeissaan ottaa haasteita vastaan. Olen lukenut monia näistä ja pitänyt niistä, mutta jostain kumman syystä en ole ottanut osaa näihin. Ja kuten varmaan lukijat tietävät, ei minulla omaa hevosta ole, nämä ovat kuitenkin niin monipuolisia, että voi kirjoittaa vaikka hoitohevosesta tai vuokrahevosesta, tai vaikka kaverin hevosesta. Idea oli niin mahtava, että tässä tulee, versio vuokrahevosestani Tuplasta.

OHJEET: Nyt kerrotaan miten hevosemme reagoivat eri tilanteissa! Vastaa kysymyksiin omasta-, vuokra- tai vaikka hoitohevosestasi. Voit keksiä lisäksi myös omia kysymyksiä ja haastaa kaverisi vastaamaan niihin. Kopioi halutessasi yllä oleva banneri postaukseen ja linkitä tämä haastepostaus, josta ohjeet löytyvät. Haasteen voi tehdä kuka vain ja mukaan voi tulla silloin kun aihe on mieleinen. Linkitä sinun tekemä postaus tämän postauksen lopussa olevaan osioon, jonne kaikkien haasteeseen vastanneiden blogit tulevat. Sieltä minä ja muut voivat käydä sitten lukemassa sinun tekemän postauksen.

Mitä hevoseni tekee, kun..

Ratsastus

... nousen sen selkään? Tässä asiassa Tupla on erityisen hankala. En kerkeä kuin nostamaan jalkani jalustimelle kun Tupla lähtee jolkottelemaan ympäriinsä. Yleensä jään roikkumaan jalustimeen ja yritän siitä kammeta itseni selkään. Vaikka kuinka yritän totuttaa sitä pysymään aloillaa, niin ei vaan vanha koira opi uusia temppuja.

... kävelee pitkin ohjin alkukäyntejä? Jos Tupla saisi päättää, hän ei kävelisi, varsinkaan alkukäyntejä. Silloin on aikaa kyttäillä kaikkea mahdollista, kiemurrella, pyrähdellä ja jäädä tapittamaan kaikkea olematonta jos siltä tuntuu. Kun otan ohjat tuntumalle, muuttuu ääni kellossa. Hän tarvitsee ohjastuntuman osatakseen kävellä suorassa.

... se ei jaksa lähteä töihin? Tupla pysähtyy kentälle vievälle alamäelle, jää paikalleen eikä suostu liikkumaan. Yleensä kun heilautan vähän raippaa tai ohjia, lähtee ukko liikkeelle. Tätä samaa hän tekee myös lähdettäessä pois kentältä, ristiriitaista.

... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? En ole kokeillut laukanvaihtoja, varmaankin sen takia, että Tuplan laukka on jo entuudestaan niin huono, että sen työstäminen on hyvin vaikeaa.

... se pelkää jotain estettä? Hyvin pelokas katse, pysähtyminen tai pakoonlähteminen ja puhina. Jos este on todella pelottava, Tupla katsoo jo kaukaa estettä niin että valkuaiset näkyvät ja a.) kääntyy ympäri tai b.) lähtee pukkilaukkaa esteen ohi.

... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Ojilta ollaan vältytty, mutta esim. vesilammikko oli todella kammottava kokemus. Tupla astui jalallaan veteen ja lähti pukkilaukkaa karkuun. Tuleeko kenties Polle mieleen?

... tipahdan? Tuplaa ei kiinnosta jos minä muksahdan alas. Se sniikkaa äkkiä pois paikalta täysin muina miehinä. Onneksi ei ole läheiselle tielle lähtenyt, vaan yleensä suuntaan suoraan tallille.

... jos maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan? Onneksi ei ole tullut! Pari kertaa on normaali henkilöauto tullut vastaan ja Tuplalle on opetettu, että jos auto tulee vastaan hän pysähtyy. Kerrankin hevonen on fiksu!

... käytän raippaa? Se riippuu Tuplan fiiliksestä. Jos hän ei kulje yhtään eteenpäin, ei hän tee sitä myöskään raipan jälkeen. Jos käytän raippaa lähinnä muistuttaakseni, että hän nostelisi jalkojaan, voi sieltä tulla ihan mitä vaan. Laukassa yleisin on pukki-rodeo-hepuli.

Hoitotoimenpiteet

... puhdistan kaviot? Tupla antaa aina tietyn aika rajan kavioiden puhdistukseen. Esim. 10 sekunttia on hänen mielestään jo liikaa ja alkaa "kaatumaan" päälleni jos en laske hänen jalkaansa maahan. Välillä joudun nostamaan samaa jalkaa useita kertoja.

... pesen sitä? Tupla alkaa pakittaa tai kääntää itsensä aivan väärin päin. Välillä osaa olla nätisti, välillä yrittää hepuiloidessaan kaataa kaiken mitä lähelle tulee.

... laitan sille suitset? Tässä Tupla on ihan ok. Yleensä laskee päänsä melkein syliini ja antaa laittaa suitset vaivattomasti. Joskus on tehnyt niin, että on käyttänyt hyväksi lyhyyttäni ja nostanut päänsä taivaisiin, onneksi nykyään harvemmin tekee tätä.

... kiristän satulavyötä? Tupla ei ole moksiskaan. Ei yleensä heilauta korvaansakaan jos kiristän vyötä, kunhan teen sen niin että yksi pykälä kerrallaan, eikä kaikkea heti.

... suihkutan hyttysmyrkkyä? En ole joutunut käyttämään.

... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Tupla tulee poikkeuksetta portille notkumaan ja tuleekin ulos nätisti, jos olen muistanut laittaa sähkön pois. Jos sähkö on päällä juoksee ruuna portista kuin ohjus, ettei vaan koskisi sähköön. Taluttaessa sanoinkin että on kovasti vihreän perään. Allekirjoittaneelta on meinannut kerran jos toisenkin irrota sormet kun Tupla on päättänyt lykätä ratsastusta tsekkaamalla paikalliset nurmet.

Sekalaiset:

... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tupla menee paniikkiin, oli se sitten kentällä, tarhassa tai tallissa. Maastossa osaa ja kykenee kävellä yksikseen. Tälläisestä paniikkikohtauksesta seurasi jalalle tallaaminen, jonka luulin murtuneen. Kentällä sen on nähtävä koko ajan toinen hevonen, muuten alkaa rodeo show ja lähtö tallille.

... se karkaa? Minulta Tupla on vain kerran karannut ja juossut suoraan vihreiden perään. Antoi kyllä ottaa itsensä kiinni. Tupla yrittää melkein, joka kerta kun sitä taluttaa, lähteä vihreiden perään kiskomalla minua mukaansa. Yleensä saan sen pidettyä.

... se näkee uuden hevosen? Tupla pysähtyy ja puhisee. Voi alkaa peruttamaan tai olla kuin ei olisikaan nähnyt mitään. Ota nyt näistä hevosista selvää.

... se maistaa jotain pahan makuista? En ole nähnyt Tuplan maistavan mitään pahanmakuista.

... se kerjää ruokaa? Saattaa hörähtää ja katsoa koiranpentukatseella. Usein taivuttaa kaulansa kuin kirahvi ja penkoo käsiäni ja taskujani. Palkitsemme Tuplan leivällä yleensä jos on mennyt hyvin, mutta kuka voisi vastustaa tuollaista katsetta?

... se lastataan? En ole henkilökohtaisesti lastannut tai nähnyt Tuplaa lastattavana. Omistaja kerran sanoi, ettei Tuplaa ole pahemmin lastailtu, ja olivat kisoihin lähdössä varanneet paljon aikaa lastaukselle.

Mitä hevosesi tekee juuri nyt? Luulen sen olevan tarhassa, tai toisen vuokraajan ratsastettavana.

Millaisenä nään itseni?

Tälläinen haaste on kierrellyt pitkin ja poikin, tartuin siihen Millan blogista. Eli tarkoituksena oli siis kertoa miten näkee itsensä omilla silmillään. Tästä aiheesta olen kirjoittanutkin muutamia postauksia, koska se on aihe mikä on vaivannut minua murrosiästä lähtien. Tässä haasteessa yritän katsella itseäni positiivisesta näkökulmasta enkä keskity huonoihin piirteisiini, vaikka niistä saisi aikaiseksi ties kuinka monta postausta. Elikkäs aloitetaan vaikka tästä:



Silmät. Silmät ovat sielun peili, ja tämä pitää paikkaansa! Pidän silmistäni, koska ne todella usein kuvaavat juuri sitä mitä ajattelen. Mielestäni surulliset silmät ovat suunnattoman kauniit. Äitini sanoi kerran että näytän aivan kiinalaiselta kun silmäni ovat vähän vinot, en suinkaan tästä loukkaantunut, vaan olin onnellinen! Mitä erilaisemmat silmät ovat sitä kauniimmat. Paras ominaisuus itsessäni ovat nämä hiukan vinot silmät ;)

Poen huonoa omatuntoa sanoessani näin, mutta sanon kuitenkin. Olen ihan tyytyväinen kroppaani tällä hetkellä. Ja jos seuraavassa postauksessa valittelen painonnousua ja kaikkea muutakin läskipaskaa, saa minua lyödä litsarilla. Joo eli tosiaan, vaikka joka päivä peilin edessä voivottelen kroppaani, todellisuudessa olen siihen tilanteeseen nähden ihan tyytyväinen. Ennen pidin todella pahana, jos naisilla oli kurveja ja kunnon peppu, nyt kantani on todella muuttunut. En ihannoi enää luurangonlaihoja surullisia naisia, vaan kunnon itsetunnon omaavia kurvikkaita kaunottaria. Salilaiskuudesta huomaan, ettei lihaksia ole tullut juurikaan, mutta salitreenien tuoma kunnon peppu on pysynyt tallella. Vielä vähän aikaa sitten piilottelin tunikoiden ja pitkien paitojen alle peppuani, nyt uskallan sitä jo esitellä. Vaikka se ei muiden silmiin olisikaan mahdottoman iso, niin minulle se on! Ja tämän tarkoitin siis hyvässä! Ennen kun en vielä ollut kuullutkaan kahvakuulista, kyykkytreeneistä ja prässeistä, omistin hyvin lättänän pepun eikä se ollut mitenkään hyvänäköinen. Avopuolisokin tuossa yksipäivä tokaisi, että on sulla hyvännäköinen peppu ;) Damn, that white girl got some ass!



En ole ihan näin hyvässä kunnossa, mutta samanlaiseen olisi tarkoitus päästä ;)

Ja vielä mainittavan arvoinen positiivinen asia itsessäni on pituus! Vaikka en omasta mielestäni ole kovinkaa lyhyt (n.162cm) mutta koomisia tilanteita pituuteni on herättänyt. Esimerkiksi pikkusiskoni on minua päätä pidempi. Jossain vaiheessa tämä "lyhyys" haittasi minua kovastikin, halusin suunnatomat pitkät sääret ja näyttää ihan mallilta, mutta oikeastaan olen todella tyytyväinen pituuteeni. Vaikka lyhyillä muutaman kilon lihomiset näkyvät selvästikin, en tätä pituuttani vaihtaisi pois. Ja meitä lyhyitä varten onneksi on korkkarit keksitty ;)

Muutama sananen vielä pituuskasvustani. Elikkäs ennusteeksi muistaakseni minulle annettiin n.170-175cm. Ala-asteen jälkeen en kuitenkaan kasvanut kuin muutamia senttejä, jolloin terveydenhoitaja olisi halunnut ottaa minut pituuskontrolliin. Totta kai se oli vähän ikävää kun ei kasvanut enää paljoakaan, mutta olin vain tyytyväinen, pääsen pitempään ratsastamaan poneilla ;) Jossain vaiheessa pituuskäyräni pysähtyi täysin ja lähti jopa vähän alaspäin, tällöin jouduin kilpirauhasen vajaatoiminta-testeihin, eikä mitään löytyny. Veikkaisin, että hyvin aikasin alkaneella murrosiälläni olisi osuutta asiaan. Nimittäin minulla alkoi menkat jo 11 vuotiaana, ja kasvupyrähdyskin tapahtui aika aikaisessa vaiheessa. Mutta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen pituuteeni, anteeksi lyhyyteeni :)



"Pikkusiskon" kanssa :)

Että tälläinen postaus tällä kertaa, hieman enemmän myönteisyyttä kuin pitkiin aikoihin. Oman kehon tarkastelu positiivisella mielellä tuo uutta energiaa ja puhtia, eikä ole ollenkaan pahitteeksi. Tälläisiä omakehuhaisee-postauksia pitäisi siis harrastaa useamminkin, varsinkin silloin kun on huono päivä ;)