Mielipide kouluttautumisesta

Nykypäivänä kouluttautuminen on poikkeuksetta pakollista jos mielii saada töitä ja tulevaisuutta. Se ei kuitenkaan ole ehtona töihin, vaan joskus voi käydä sellainen mäihä, että ilman todistuksiakin pääsee töihin, vaikka loppuelämäkseen. Onko kouluja koko ikänsä opiskeleva, 5 ammattinimikettä omaava päivääkään töitä nähnyt ihminen parempi kuin todistukseton työnraskaan raataja? Mittaako todistus ainoastaan paremmuutta, vai onko sillä joku konkreettinenkin tehtävä?

Nyt taas mielipidettä kehiin. Ja vuorossa onkin koko kansaa puhuttava kouluttauminen ja koulutuksen tärkeys. Melkein joka päivä kuulee telkkarista tai radioista kuinka ilman todistusta ei pärjää. Tämä herättääkin useita mielipiteitä itsessäni. Ei pärjääkään, sehän nyt on selvä. No miten minä olen pärjännyt? Tuurilla kai. Totta kai opiskeleminen on tärkeää, sillä luodaan pohjaa sille ammatille, mitä töitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Mutta entä jos ala - mitä lähtee opiskelemaan, ei olekkaan se oma ala? Jos opiskelee turhaan 3-5 vuotta alaa, joka ei kiinnostakkaan? Siinähän heittää useiden vuosien opiskelut hukkaan. Tämän kokeneena voin sanoa sen olevan todella turhauttavaa. Jos olisin jatkanut alalla, jonka ensimmäisenä aloitin, olisin jo valmistunut. Mutta ala oli väärä. Itsellä meni useita vuosia sisäistää se ala, mikä oikeasti kiinnostaa. Välillä piti nähdä muutakin maailmaa, kokea muita työtehtäviä ja pohdiskella mikä elämässä on tärkeintä. Ja minulle, valitettavasti, koulutus ei todellakaan pääse edes kärkisijoille.

Itse - koulukammoisena - olen ollut todella onnekas päästessäni töihin ilman mitään todistuksia. Tästä olen todella kiitollinen. Vaikka joskus töissä tuntuu kurjalta, on kiire ja asiat uusia ja hankalia, voin sanoa että en kadu tätä työrupeamaa. Minulle onkin sanottu monta kertaa: Jossain vaiheessa pitää sunkin taipua opiskelun tielle ja koen että se aika on nyt. En voi loputtomiin venyttää koulujen aloittamista saati valmistumista. Jos mielin alkaa perhettä perustaa, täytyy minulla olla sellainen tilanne, että koulut ovat valmistumista vaille valmiit, tai jo parhaassa tapauksessa käytynä. Oma sekä kumppanin tilanne pitäisi olla otollinen perheenlisäyksille, ja se aika vaikka sitä kovasti haluaisinkin ei ole vielä. Koulut aloitettuani ja käytyäni, olen taas askeleen lähempänä tätä perhe-unelmaa.

Kiitos blogger, tästä mahtavast kuvanmuokkaamisesta -.-

Kuten sanoin, en oikein osaa päättää mitä mieltä olen kouluttautumisesta ja koulujen käynnistä. Nykypäivänä, vaikka kouluttautuisit lääkäriksi, voit joutua/haluta/päästä ihan muihin hommiin kuin alasi töihin. Toki todistus on aina todistus, oli se sitten hevosenhoitajan tai sairaanhoitajan. Mutta se, miten taitava joku voi olla ilman koulujen käyntiäkin, jätetään huomioimatta liian usein. Ammatteihin vaaditaan mielestäni sokeasti ylikoulutettuja lakimiehiä ja insinöörejä, vaikka tavalliset, vähemmän kouluttautuneetkin ihmiset pärjäisivät varmasti paremminkin. Ihmisiltä tuhlataan aikaa elämiseen ja töiden tekoon koulutuksilla ja painottamalla niiden tärkeyttä. Onko se hienoa, että opiskelet monia vuosia ellei kymmeniä vuosia turhaan ja päädyt loppuelämäksesi kaupan kassalle? Jossain menee raja ja se on tässä. Mielestäni, joo- koulutus on tärkeää- mutta ihmisenä oleminen on vielä tärkeämpää. Kaikki sokein silmin painottavat miten tärkeää koulut ovat, mutta unohtavat siinä sivussa myös muut tärkeät asiat. Perhe, terveys, rakkaus..? En aio koko elämääni ylikouluttautua ja tuhlata sitä aikaa elämisestä, lapsista, perheestä, omasta kodista.

Pidän kouluja siis tärkeänä, mutten tärkeimpänä. Jollain ihmisillä saattaa olla ihan toiset näkemykset asiasta, minun on tässä. Minulla perusarvoissa ei koulutus pääse kovinkaan korkealle, eikä varmasti tarvitse kysyä miksi :) Turha opiskelu on varmasti maailman turhinta. Päälle painostus, huono menestyminen, kaverittomuus, aiheuttavat liian monesti nuorten kouluttautumisen puutteen ja syrjäytymisen. Ymmärrän heitä paremmin kuin hyvin, sellainenhan minäkin olen! Ja elämässä ihan yhtä hyvin - ellen paremminkin - pärjännyt kuin muutkin. Olen elättänyt itseni täysin, hankkinut ihanan kodin, luonut elämälle pohjan mistä on valmista pyrähtää opiskelun tielle. Jos olisin nyt valmistunut, olisin yhtä hukassa kuin silloin opiskelut aloitettuani. Kun saa kypsytellä ajatusta omasta ammatistaan, saa ammatille varmuutta. Kun pohtii miljoonien ammattien välillä mitä haluaisi tehdä, ponnahtaa se ykkösajatus ensimmäisenä ilmoille. Ja sitä on ilo lähteä työstämään.

Kyllä elämä kouluttaa.