Eteenpäin, me mennään eteenpäin..

Olen todella onnellinen, että olen löytänyt tälläisen harrastuksen kuin ratsastus. Ilman sitä olisin hermoheikko kotirotta, joka pohtisi päänsä puhki pienimmistäkin ongelmista. Ratsastaessa todellakin unohtuu huolet ja murheet, työkiireetkin jäävät helposti huomioimatta. Tästä saan kiittää tätä mahtavaa tammaa, Deniseä. Tämä poni on muuttanut todellisesti käsitykseni ratsastuksesta, iloineen ja suruineen. Olenkin mahtavan tyytyväinen saadessani ratsastaa tälläisellä aarteella.

Denisen kanssa ei kaikki aina ole helppoa. Varsinkaan alkuaikoina. Oma ratsastustyylini ei mätsännyt yhtään Denisen tyyliin, jolloin tunnit olivat pelkkää juoksemista, itkua ja hampaiden kiristystä. Käynnissäkin jouduin olemaan todella varautunut, koskaan ei voinut tietää milloin neiti keksi pusikosta hyökkäävän alien lauman. Tänä kesänä kaikki jotenkin loksahti. Pysyin itse rauhallisena, istuin ja ratsastin Denisen opettamalla tavalla. Tajusin, että kaikki nämä kerrat olen ratsastanut aivan väärin! Tänä kesänä olen oppinut ratsastamaan Denisellä, mutta ennen kaikkea, olen oppinut paljon ratsastuksesta. Kaikki viat eivät ole hevosessa, suurin osa ovat ratsastajan virheitä. Löysin kaikki äärimmäiset virheet, joita olen Denisen kanssa tehnyt, sekä yrittänyt korjata niitä parhaani mukaan, ja tässä tulos:

Denise on monena kertana ollut rento, äärimmäisen miellyttämishaluinen ja helppo ratsastaa. En olisi voinut vielä vuosi sitten olettaa, että sen hetkisestä, vaikeasta (hmm, minähän se vaikea olin, luulin vian olevan ponissa) ja kipeästä hevosesta ei tekemälläkään saisi helppoa ratsastettavaa. Ja taas, väärin. Denise on herkkä, äärimmäisen herkkä ja tarkka siitä miten sitä ratsastetaan. Ennen en osannut ollenkaan istua kyydissä, vaan lähdin könöttämään eteenpäin, tästäpä vasta Denise sai tuulta purjeisiin. Denise oli reipas, joten luulin pohkeiden irroittamisen auttavan menoa, väärin. Luulin, että kaikki, mikä ei toiminut, riippui vain Denisestä. Olen pahoillani, vika oli minussa.

Olen oikea onnenmyyrä, kun olen saanut ratsastaa tälläisellä ponilla, joka on opettanut minulle enemmän ratsastuksesta, kuin mitä olen 11 vuoden ratsastajaurani aikana oppinut ainoaltakaan opettajalta. Väärinymmärryksistä voi seurata ongelmia, onneksi ratkaisut keksimme yhdessä ♥

Päästiin jopa hyppäämään viime perjantaina! Alkukankeuden jälkeen homma lähti etenemään todella kiitettävästi! On se vaan paras!



Heppailua

Pitkästä aikaa heppailu kuulumisia. Nimittäin torstaina serkultani tuli viesti, olisiko mitään saumaa käydä ratsastelemassa Petellä ja Denisellä hänen ollessa kolme viikkoa täysliikuntakiellossa. Kesällä ratsastustunnit ovat perinteisesti tauolla leirien ja kurssien takia, mutta ratsastus itsessään ei ole pidemmäksi aikaa stoppaillut. Tuplalla olen käynyt muutamia kertoja nyt heinäkuussa, elokuusta en vielä tiedä, joudunko sen homman pätkäsemään ajan puutteen takia. No aika näyttää :)

Torstaina suunnattiin tallille. Oltiin taas tapamme mukaan puolisen tuntia myöhässä. Petellä oli takana viiden viikon sairasloma, ja sillä saikin nyt mennä ainoastaan kevyesti. Deniselläkin takana on ollut kevyempää, joten mitään hirmu-rääkki-tuska-hiki-treeniä ei olisi tiedossa. Kevyttä hömpsöttelyä.

Denise tuntui jo heti alkuun yhteistyökykyiseltä ja mukavalta. Deelle oli vaihettu kuolaimia ja näillä olikin todella hyvä työskennellä. Dee oli koko ajan reipas, reagoi nopeasti pohkeisiin ja käteen, teki mitä käskettiin ilman suurempia tappeluita. Muutaman kerran säikähti jotain olematonta, mutta muuten meni todella kivasti. Millakin kentän laidalta huuteli, että meno näytti ihan siedettävältä. Ja siltä se tuntui selässäkin. Laukka oli aluksi todella hassun tuntuista, mutta lisätyöstön jälkeen lähti liike irtoamaan paremmin. Tuli kyllä todella hyvä fiilis, olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka koko yön. Odottelenkin innolla tän päivän ratsastusta, toivottavasti menee yhtä hyvin kuin torstaina!

Kuvista kiitos Milla ♥

Kesäfiilistelyä

Pete ja kuski hellyydenkipeinä. 

Selailin vanhoja valokuvia ja löysin muutamia muistikortteja, joista en ole edes kuvia siirtänyt koneelle saatika näyttänyt niitä täällä blogissa. Kesä nyt käytännössä oli elämäni surkein - mutta löytyi sieltä muutamia valon pilkahduksia. Yksi näistä huippuhetkistä olikin ratsastelut - pääsin ratsastamaan serkkuni poneilla. Se oli mahtavaa, ja oikein harmittaa kun nyt ei ole kauhean aktiivisesti oltu yhteyksissä tai etten ole päässyt ratsastelemaan. Ehkä taas jossain vaiheessa! Mutta postauksen pointtina oli nämä ihanat kuvat!

Ihana Denise!

Kesää ja kärpäsiä odotellessa!