Sama nainen

Luvattu on paljon, 

rikottu enemmän. 

Vierelläsi valvon, 

ja kauniina sut nään. 

Sä oot se jonka, 

löydän aina uudelleen. 

Taas tässä oon ja valmis, 

uuteen kierrokseen. 

Mut mussa ei oo mitään, 

mussa ei oo mitään uutta. 

Oon vielä samanlainen, 

sama mieli, 

sama sydän, 

sama nainen. 

 

Kuuntelen biisin sanoja. Mussa ei oo mitään uutta. Olenko samanlainen? Se sama nainen. Se joka kerran sairastui ja tulee sairastamaan koko lopun elämäänsä. Se sama, joka ei osaa heittäytyä tilanteisiin ja nauttia elämästä. Joka mielummin kyyhöttää yksin kotona, kun voisi olla jossain pitämässä hauskaa. Se joka dramatisoi, epäilee ja pelkää jokaista asiaa. Voivatko ihmiset noin vain muuttua? Parempaan suuntaan? Mikä on se mittari, että nyt olet parempi ihminen, parempi nainen? Jokainenhan on sellainen mikä on, voiko koskaan olla niin huono, että täytyisi muuttua?  

 

Kyllä, ihmiset voivat muuttua. Ennen olin seurapiiri kaunotar, joka oli aina paikalla, siellä missä menoa ja meinikiä riitti. Se joka spontaanisti lähti ajattelematta seurauksia. Se joka otti riskejä, senkin kustannuksella, että kaikki olisivat voineet mennä ja menivätkin mönkään. Se, joka todella nautti elämästä ja sen tuomista haasteista. Ei pelännyt yksin heräämistä tai yksin jäämistä. Osasi ottaa ilon irti ja olla välittämättä muiden tunteista. Osasi ajatella itseään.

Ja mitä nyt..

 

Jäljellä on lähinnä haalistunut, mustavalkoinen kuva naisesta, jota vuodet eivät ole kohdelleet hyvin. Joka pelkää kaikkea. Joka ei halua tarttua tilaisuuteen päästä pois harmaasta, joka mielummin uppoaa kokonaan siihen suohon, joka hänet on jo kerran melkein vienyt mukanaan. 

 

Ihmiset muuttuvat, jotkut parempaan, toiset huonompaan suuntaan. Muutos on aina lähdettävä sinusta itsestäsi, kukaan ei voi muuttaa sinua tai muuttua puolestasi.

Minunkin on muututtava!