Baby Showerit

Aika pian plussaamisen ja raskaudesta kertomisen jälkeen heitin äidilleni ja siskolleni, että haluan kyllä sitten baby showerit! Itse en ole ikinä sellaisilla ollut, eivätkä olleet äiti tai siskokaan, joten alkuun oli vähän pimennossa, mitä baby showereilla tehdään? Itse olen lukenut muutamista showereista ja heittelin järjestäjille ideoita. Kokonaan en antanut heidän keskenään järjestellä, vaan yritin tunkea nokkaani mukaan soppaan. Ja kakun sainkin ideoida ja tehdä itse.

Oli kyllä aivan mahtava päivä, showerit oli juuri sellaiset kuin halusinkin, oli ohjelmanumeroita sekä rentoa yhdessäoloa, parhaat vieraat, herkullisia tarjottavia ja saatiin me beben kanssa aivan mahtavia lahjojakin! Ohjelmanumeroina meillä oli "vauvaveikkaus", "Tunnista vauvakuvat" ja piltin maistelua. Vauvaveikkauksessa vieraat saivat lotota sukupuolta, vauvan syntymäpäivää, painoa, pituutta ja nimeä, sekä kirjoittaa terveisensä äidille. Vauvakuvien tunnistamisessa vieraat toivat mukanaan omat vauvakuvansa ja minun tehtävänäni oli tunnistaa heidät! Eikä ollut kyllä todellakaan niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Viimeiset kaksi menivät väärin päin, muuten arvasin kaikki oikein. Piltin maistelussa oli kuusi makua, jotka piti tunnistaa. Ja yksi vieraista saikin kaikki oikein, itse sain vain kolme :D

Herkkuja meillä oli eri makuisia pieniä piirakoita (tomaatti-mozarella, kinkku, sieni ja tonnikala), kana wrappejä, "höttösiä" eli kinkkukierteitä voitaikinasta, kakku (makuina valkosuklaa ja mustikka), bebe-leivoksia, mokkapaloja, suklaalla kuorrutettuja mansikoita ja ananaksia sekä iso kasa dippailtavia vihanneksia ja sipsejä.

Aivan ihana vaippakakku! ♥

Saan kyllä olla todella onnellinen kuinka ihania ihmisiä minulla on ympärillä, ensinnäkin oma perhe. Tiedän, että he välittävät ja ovat aina valmiita tukemaan. Välillä iskee epätoivo, miten me oikein meinataan pärjätä, mutta tiedän, että aina voin turvautua perheeseeni, jos en jaksa tai pysty. Vieraat saivat ennen showereitten päättymistä kirjoittaa "vieraskirjaan" terveisiään ja tuli kyllä niin ihania tekstejä, että itku kurkussa niitä lueskelin. Jokainen oli valmis tukemaan ja tiedän, etteivät ne ole pelkästään sanoja. Aivan mahtavaa! Kiitos järjestäjille, eli äidille ja siskolle, sekä mahtaville vieraille aivan erityisestä päivästä, jonka tulen muistamaan aina! ♥

Vuonna 2016...

Koko vuosi on ollut blogille todella huono, tähän mennessä postauksia on ollut vain 25 tänä vuonna! Vuosi on ollut vaikea, olen ollut toistamiseen työttömänä, ja toisaalta tehnyt kuukausi tolkulla töitä iltoja ja viikonloppuja myöten. Ollut kotona todella paljon, mutta taas toisaalta reissannut ja ollut siellä sun täällä. Ollut masentunut ja erittäin huolissaan rahatilanteesta ja elämisestä, mutta osannut kuitenkin heittäytyä tilanteeseen ja olla stressaamasta huomisesta. Ja pitää hauskaa, nähdä ystäviä ja hankkia sellaisia. Jättää masennusta hieman varjoon. Vaikka tiedän ja tunnen, että siellä se on, mutta on myös sellaisia päiviä, milloin huomaan, etten ole jaksanut miettiä edes koko asiaa. Olen ollut täysin hakoteilla ja etsinyt sitä oikeaa, minulle sopivaa tietä. Sitä edelleenkään löytämättä. Mutta etsintä jatkuu ja ennen kaikkea elämä jatkuu. Nyt palataan tuttuun tapaan vuoteen 2016.

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2016, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2017.( Eivät ole paremmuusjärjestyksessä.)

1. Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin. 
Sain joululahjaksi lahjakortin tatuointiliikkeeseen, jossa avopuolisoni kaveri oli harjoittelijana. Olen haaveillut tatuoinnista vuosia, mutta koskaan ei ole uskallus tai rahat riittäneet sen hankkimiseen. Olen aina rakastanut lävistyksiä, sekä tatuointeja, mutta lävisten ottaminen on ollut suunnattomasti helpompaa ja nopeampaa. Tatuoinnin ottaminen oli yksi vuoden kohokohdista ja olen yllättynyt, miten olen saanut pidettyä itseni kurissa, etten ole tähän mennessä ottanut vielä toista. :D Ehkä ensi vuonna!

2. Muutimme uuteen kotiin. 
Pääsimme helmikuussa muuttamaan uuteen kotiin Sipoon Söderkullaan juuri valmistuneeseen kerrostalo yksiöön. Kokonsa puolesta kämppä on kylläkin kaksio, mutta papereissa yksiö, koska asunnossa on alkovi. Uutta kotia lähdimme etsimään vanhassa kodissa alkavan putkiremontin myötä. Helsingissä, yllätys, vuokrat ovat senkun kallistuneet, eikä meillä siis sieltä ollut varaa etsiä kaksiota tai kolmiota, yksiöidenkin hinnat olivat suunnattoman huimat. Lähdimme siis etsiskelemään laajemmalta alueelta. Kaveripariskuntamme oli juuri vähän aikaa sitten muuttanut myös Sipooseen asumaan ja lähdimme pohtimaan tätä vaihtoehtoa - täältä kun ei kuitenkaan suunnattoman pitkä matka ole esimerkiksi Helsinkiin. Ja niin, haimme tätä asuntoa, kävimme näytössä ja pam - pian olikin muutto edessä. Olen viihtynyt täällä "maalla" suunnattoman paljon paremmin kuin Helsingissä, jossa vähän väliä tunsin itseni ahdistuneeksi.

3. Kamppailin todella paljon masennuksen kanssa. 
Tämän nostin edellisten vuosien tavoin tähän listaan. Koska se on ollut suuri osa elämääni jo pitkään ja niin se tulee olemaankin. En ole pelkästään ottanut matsia masennuksen kanssa, vaan osannut myös purkaa sitä ja ajatuksiani ja ehkä löytänyt siitä jotain hyvääkin. Tai ehkei hyvää, mutta olen pystynyt kertomaan siitä ja osannut valaista miksi käyttäydyn näin tai miksi ajattelen ja teen näin. Eräs ihana bloggaaja sanoikin, että olen antanut kasvot masennukselle. Olin haljeta ylpeydestä, koska en ole oikeastaan ikinä hävennyt masennusta. Toki vuosia pidin sen omana tietonani, vain lähimmät ystäväni ja perheeni tiesivät siitä. Aluksi blogissa yritin olla käsittelemättä koko asiaa, mutta pian olin haljeta ja ainut keino purkaa tunteitani ja ajatuksiani, oli tämä blogi. Vaikka kamppailu jatkuu, ja huonoina päivinä ei meinaa näkyä valoa tunnelin päässä, yritän silti löytää asioita ja keinoja jatkaa matkaa eteenpäin - kohti uutta tulevaisuutta.

4. Kesä!
Tein keväästä elokuuhun asti töitä kokoaikaisesti, pitäen kuitenkin viikon loman ja muutaman vapaapäivän. Vietimme juhannusta ystävien ja perheen kanssa rentoutuen. Kävimme myös avopuolisoni ja kavereiden kanssa Kalajoella bimmerpartyissä, jotka olivat itselleni toiset partyt. Lomaviikon vietin siellä sun täällä, ensin suuntasimme Turkuun, tarkemmin saaristoon, sieltä Äänekoskelle, josta kodin kautta ajelin Joensuuhun ja sieltä Kiihtelysvaaraan. Paljon, paljon ajamista edestakaisin, mutta se ei haitannut. En tiedä mitään niin ihanaa, kuin musiikki täysillä ja edessä monta kilometriä ajettavaa. Ralleja unohtamatta!

5. Onnistunut työharjoittelu. 
Aloitin syyskuussa työharjoittelun palvelukeskuksessa, jaksona kuntoutuksen tukeminen. Alku kankeuden jälkeen aloin muistaa ja ymmärtää miksi olen valinnut tämän alan. Nautin suunnattomasti työskentelystä vanhusten parissa, joka myös kasvatti itsetuntoani tehdä kyseistä työtä. Vaikka työharjoittelu veikin minut reiluksi kuukaudeksi mennessään, oli se kuitenkin sen väärti. Ja nyt on kaikki perusjakson harjoittelut suoritettu, enää jäljellä on erikoistuminen. Ehkä jonain päivänä minäkin valmistun!

6. Keikkailua, kavereita, leffailtaa jne. 
Kesän jälkeen melkein joka viikonloppu on ollut jotain mukavaa tekemistä. Oli se sitten hengailua kavereiden tai perheen kanssa, mökkeilyä, cheekin kasisali keikka, leffahetkiä niin kavereiden kuin avopuolisonkin kanssa, pokemon go hunttausta siskon ja siskon poikaystävän kanssa, elobileitä, synttäreitä jne. Eikä kaikki mukava tältä vuodelta ole vielä ohi, vaan edessä on vielä Above and Beyondin keikka perjantaina, lauantaina avopuolison serkun pikkujoulut sekä sunnuntaina (jos ehditään ja jaksetaan) vielä kauneimmat joululaulut.

7. Leipomista!
Ensin isäni 60-vuotis synttärit ja sen jälkeen siskoni ylioppilasjuhlat. Kakkuja on tullut väsättyä melkein kymmenkunta vähässä ajassa. Ja saavat kyllä riittääkkin vähäksi ajaksi. Kinuskikakkuja, vadelma-, suklaa-, sitruuna-, mustikka-, puolukka-, kinuskimousseja, mirror galzeä, sokerimassaa, kaakaokermaa, pursotuksia huhhuh!

8. Ihana viikonloppu ystävien kanssa!
Lähdimme ystäväporukalla risteilylle, juhlimaan ystäväni synttäreitä. Oli kyllä aivan mahdottoman mukava reissu, joka sisälsi paljon naurua, kaksimielistä huumoria, taivaallista ruokaa, paljon kävelyä, tanssimista, smurffailua ja shoppaamista. Ihan täydellistä! Tunnen olevani hyvin onnekas, kun olen saanut ympärilleni ihmisiä, joista tiedän, että he välittävät ja ovat aina valmiina auttamaan oli asia mikä tahansa.

9. Siskon ylioppilasjuhlat! 
Siskoni valmistui ylioppilaaksi joulukuun alussa, josta blogissakin kertoilin. Juhlia järjestettiin useita päiviä, valmisteltiin, leivottiin, siivottiin, shoppailtiin. Ja juhlat olivatkin aivan ihanat ja onnistuneet, vaikken kamalasti kerennyt sukulaisten ja muiden vieraiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kaiken kiireen keskellä. Tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki menivät hyvin ja päivänsankarilla oli erityinen ja ikimuistoinen päivä.

10. Vuosi 2017. 
Odotan uudelta vuodelta paljon, paljon hyvää, asioiden hoitumista, rakkautta, perheen ja ystävien kanssa ajanviettoa ja kaikkea muuta mukavaa. Terveyttä, iloa ja onnea.

Ylioppilasjuhlat, itsenäisyyspäivä ja kaikkea muuta

Vaikka olen ollut nyt työttömänä, ei aikaa ole jäänyt pelkästään kotona makoiluun. Sen koommin ei ole blogillekaan löytynyt viime aikoina aikaa eikä koommin innostustakaan. Valehtelematta olen ainakin kymmenen postausta aloittanut, mutten mitään loppuun saanut tehtyä. Järjestimme viikon yhteensoittoon suurinpiirtein sisareni ylioppilasjuhlia. Askartelin kutsukortit, leivoimme, siivosimme plus hoidimme miljoona muuta asiaa. Ja todella onnistuneet juhlat olivatkin! Aikataulujen kanssa oli hivenen ongelmia, juhla koululla alkoi vasta 16 ja ensimmäiset vieraat saapuivat juhlapaikalle jo 18. Ensimmäinen juhlija olikin jo paikalla, ennenkuin minä ja äitini saavuimme koululta. Tohinaa riitti kun hirveä määrä ihmisiä tulivat yhdellä rysäyksellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Itselleni juhliminen loppuikin pian vieraiden lähdettyä kun sain pahimman migreenikohtauksen kuin koskaan.

Ylioppilaskakuksi tein samantyylisen kuin rakkaan serkkuni ylppäreihin (postauksen näet tästä) kesällä 2015. Makuna tässä kakussa ovat tummasuklaa- sekä vadelmamousse. Toinen kakku on blue velvet kakku, jonka päällinen on tehty mirror glaze tekniikalla. Kakkupohja on siis sininen, väri ja maku on mustikoista. Välissä kakussa on vanilijamousse. Päällä pensasmustikoita sekä persimonista tehtyjä kukkia. Näiden lisäksi pöydästä löytyi suolaisista perinteinen kinkku voileipäkakku, itsetehtyjä karjalanpiirakoita sekä munavoita, joulukinkku (!<3), kalakakku, lohitäytteiset tuulihatut, suoraan 90-luvulta "siili" eli lihapulla, juusto ja tomaatti tai viinirypäle cocktail-tikut. Makeista yllä mainittujen kakkujen lisäksi mansikkatäytteiset tuulihatut, ylioppilaskeksit, lusikkaleivät, cake popsit (joiden kanssa lensi yhdet jos toisetkin ärräpäät) sekä suklaa hyydykekakku.

Seuraavana päivänä itsenäisyyspäivä olikin rauhallinen ja oikein mukava. Kaikessa rauhassa katsoimme tuntematonta sotilasta, linnanjuhlia ja söimme karjalan paistia ja tietysti juhlilta jääneitä herkkuja (mitä jäikin paljon!). Nyt onkin aika keskittyä jouluun, joka on jo nurkan takana. Koti on vielä siivoomatta, osa lahjoista hankkimatta ja muutama muu miljoonaa asiaa.  Eiköhän kaiken ehdi vielä hoitaa. Ennen joulua on edessä vielä pikkujoulut, above and beyondin keikka ja paljon muuta mukavaa. En uskalla luvata enää teille aktivoituvani blogin pariin, mutta yritän ainakin!

Voisinpa luvata, sulla on voittajan arpa. 

Voisinpa luvata, lempeesti kohtelee maailma. 

Voisinpa osata, sun joka kysymykseen vastauksen. 

Voisinpa luvata, koskaan et valitse väärin. 

Voisitpa todeta, selvispä hyvin taas tääkin. 

Voisinpa luvata, nää jutut menevät näin, 

parhain päin. 

Ehkäpä lupaan, 

mä huijaan sua hiukan,

en pyydä anteekskaan. 

Kaikki on hyvin 

ja hyvin voi olla. 

Että onni suosii vaan, 

sua onni suosii vaan. 

Voisinpa luvata, aina mä olen sun luona,

etkä sä kadota itseäs tuulissa tuolla.

Ja ketä rakastat

ja mitä haluatkaan,

sen myös saat.

Ehkäpä lupaan, 

mä huijaan sua hiukan,

en pyydä anteekskaan. 

Kaikki on hyvin 

ja hyvin voi olla. 

Että onni suosii vaan, 

sua onni suosii vaan.

Emma Salokoski Ensemble - Voisinpa luvata