Vuonna 2017..

Perinteet ovat ihania, siksi perinteiseen tapaan julkaisen poimittuja tapahtumia vuodelta 2017. Vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa (kuten nyt arvata saattaa, esikoisen odotus on once in a lifetime). Ennen raskautta oli jo tapahtunut vaikka ja mitä, olin alkuvuodesta työttömänä, mutta huhtikuusta tehnyt töitä aina tähänkin päivään saakka. Ollaan tehty ja menty vaikka mitä ja missä, toisaalta viihtynyt hyvin kotona ja taas toisaalta ollut siellä ja täällä ja mäen päällä. Blogin kannalta vuosi on ollut pohjanoteeraus, muutamia postauksia siellä täällä. Älkääkä väittäkö etten yrittänyt, näkisittepä kuinka monta kymmentä postausta olen luonnoksiin kirjoittanut, mutta syystä tai toisesta jättänyt julkaisematta. Blogin pitäminen ei vaan kiinnostanut, ennen plussaamista. Niin ison asian edessä tuli tarve kirjoittaa tapahtumia ja ajatuksia muistiin. Joten siitä se taas lähti, yritän jaksaa kirjoittaa vähän useammin, kunhan ensin päästäisiin edes ajantasalle postauksissa! Mutta nyt itse asiaan, takaisin vuoteen 2017:

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2017, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2018.

1. Tieto raskaudesta ja koko raskausaika

En olisi mitään muuta tapahtumaa voinut nostaa esille ensimmäisenä. Elämäni suurin, hienoin, ihanin asia. Ja vieläkin on niin epätodellinen olo, vaikka pieni potkiikin jo alvariinsa ja ilmoittelee olemassaolostaan. En vain kerta kaikkiaan keksi mitään hienompaa ihmisen elämässä kuin lapsen saanti. Kivut, säryt, pahat olot, pelot, epätietoisuudet ja monet muut asiat ovat yrittäneet lannistaa sitä iloa ja onnea jota tunnen sisälläni, mutta eivät ole onnistuneet. Pelkään tosi paljon (kaikkea), mutta uskon kuitenkin, että asiat menevät niinkuin niiden on tarkoituskin mennä, omalla painollaan. Ja ennen kaikkea odotan malttamattomana pientä vauvaani saapuvaksi!

2. Ei masennuksen-vuosi

Olen joka vuonna nostanut masennuksen esiin tässä koostepostauksessa ja niin nostan nytkin, mutta päinvastaisessa tarkoituksessa. Vuosi on ollut todella hyvä ja mieliala on ollut tasainen, eikä masennus ole jyrännyt edellisten vuosien tapaan. Olen luottavainen ja toivon, ettei masennus nyt raskausaikana saatika synnytyksen jälkeen nostaisi päätään. Tietysti historiani takia saa masennus tosi paljon huomiota neuvolassa, mikä on hyvä vain. Ensimmäistä kertaa sairaus kiinnostaa ja puhututtaa, eikä vastauksena ole vain "voi voi, ota nappeja". Mutta, positiivisella asenteella mennään ja selvitään, päivä kerrallaan.

3. Rockfest ja Rammstein!

Käytiin ystävien kanssa kesän alussa Rockfesteillä, jotka olivat itselleni vasta toiset festarit ikinä. Oli kyllä tosi hienot festarit, ilma oli kuin morsian ja nähtiin monen monta bändiä, tietenkin illan huipensi Rammstein! Vaikka ilta päättyikin kamalaan migreenikohtaukseen, oli silti tosi mukava päivä!

4. Bimmerpartyt!

Mulle nämä olivat kolmannet partyt ja oli kyllä parhaimmat tähän mennessä! Meillä oli tosi hyvä mökkiporukka, josta ei naurua puuttunut. Onneksi se viikonloppu oli ilmojenkin osalta oikein loistava ja aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Pidettiin hauskaa ja otettiin iisisti, syötiin ja juotiin hyvin. Olisin kyllä ensi vuonnakin mielelläni lähtenyt mukaan, mutta jään viettämään omia partyja pienen poikasen kanssa.

5. Rallit!

Ollaan monena vuonna, itseasiassa vuodesta 2013 käyty katsomassa ralleja Jyväskylässä ja niin myös tänäkin vuonna. Ja tänä vuonna pääsi Ilarikin katsomaan, vähän sitä hirvittivät kovaa menevät autot ja isot väkijoukot, mutta hyvin selvittiin ja oli tosi kivaa!

6. Oikeastaan koko kesä!

Kesä oli tosi mukava, vaikka säät olivatkin aika hirveitä välillä eikä hyviä kelejä osunut kauhean montaa kohdalle. Kerettiin tehdä vaikka mitä ja nauttia kesästä. Vaunulla en valitettavasti ehtinyt olemaan kuin yhden yön, olisin mielelläni viihtynyt siellä kauemminkin. Mutta koska mulla ei tänä kesänä ollut paria vapaapäivää lukuunottamatta yhtään vapaata, ei vaan aikaa jäänyt vaunuiluun. Onneksi oli paljon muuta tekemistä, nähtiin kavereita ja pidettiin hauskaa! Oli hyvä kesä ja ensi kesä on varmasti aivan erilainen!

7. Latvian matka.

Käytiin avopuolison ja avopuolison serkun ja hänen miesystävänsä kanssa syyskuussa autolla Virossa ja Latviassa. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka mukana kulkikin meripahoinvoinnin lisäksi alkuraskauden pahoinvointi. En ole ennen käynyt Latviassa ja oli se kyllä aikamoinen paikka. Kävimmekin vain juuri ja juuri Latvian puolella, Ainazi nimisessä kaupungissa. Jotenkin todella maalaisromanttinen ja hieman seisahtunut paikka. Ranta siellä oli aivan mielettömän hieno, sinne olisin voinut jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa. Oli kyllä hyvä reissu, vaikka kestikin vain yhden päivän. Joskus voisi mennä ihan vaikka viikonlopuksi sinne ja nähdä Latviaa vähän enemmän!

8. Aivan uusi minä.

Raskauden myötä olen ajatellut enemmän sitä millainen minä olen. Olen usein ollut hukassa omasta identiteetistäni, enkä ole ollut sellainen kuin ehkä haluaisin olla. Pikkuhiljaa olen löytänyt itseni ja saanut tempperamenttia muutettua, niin etten kilahda ihan joka asiasta, vaan osaisin ensin laskea kymmeneen sataan tuhanteen. Olla ihan vaan normaali ihminen. Tiedän jo etukäteen, että lapsen kasvatus tarvitsee lehmän hermoja, yritän muistaa ja opetella sitä jo nyt. Vaikka se onkin välillä näiden hormoonimyrskyjen kanssa vaikeaa, olen mielestäni onnistunut ihan hyvin! Tykkään paljon enemmän uudestä minusta!

9. Joulu 2017

Taas aivan ihana joulu, vaikka olinkin (ja olen edelleen) flunssaisena. Perinteistä ei poikettu tänä vuonnakaan ja kaikki menikin pitkälti saman kaavan mukaan kuin aina. Koristeltiin aattona kuusi, ihanalla Suomi 100 teemalla. Syötiin joulupuuroa ja sain toivemantelin! Käytiin joulusaunassa ja haudoilla. Syötiin ihan valtavan hyvää jouluruokaa. Ja taas, ollaan beben kanssa oltu tosi kilttejä kun tuli niin valtavasti ihania lahjoja tälle äipälle ja vauvakin sai osansa ♥ Oli kyllä aivan mahtava joulu, tosin tämä flunssa varjostikin tosi ikävästi. Joulupäivän aamuna kurkku oli niin kipeä, ettei puhumisesta muutamaan tuntiin tullut yhtään mitään. Onneksi ei kuitenkaan kuumetta nostanut tai muuta, päästiin moikkaamaan avopuolison mummoa ja vaaria ja Tapaninpäivänä minun vanhempiani ja käytiin kavereillakin poikkeamassa. Pitempi olisi joululoma saanut olla, jotenkin meni tosi hujauksessa, eikä aikaa rentoon oleskeluun jäänyt ollenkaan. Joulun alla alkoi myös todella kova stressi, siivoamiset, lahjojen hankinta ja pakkaaminen jäivät todella viime tinkaan ja meinasi paniikki iskeä. Ensi vuonna otan lupaukseksi, että aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin, enkä jätä lahjojen hankintaa noin myöhäiseksi kuin tänä vuonna. 

10. Vuosi 2018

Odotan uutta vuotta innolla, tuleehan se olemaan aivan ainutlaatuinen. Edessä oleva synnytys jännittää ja pelottaa, sekä tietysti vauva-arki. Ilmassa on pelkkiä kysymysmerkkejä, miten kaikki menee, miten me pärjätään, osataanko olla hyvät vanhemmat lapsellemme? Miten oma aika, menot, ehditäänkö enää tehdä mitään, nähdä kavereita vai meneekö kaikki aika ja jaksaminen pienen pojan hoitamiseen? Sen näkee sitten, miten elämä lähtee rullaamaan ja onhan tuonne huhtikuullekkin vielä kuukausia aikaa.

Vuosi 2017 oli pitkästä, pitkästä aikaa todella hyvä, moneen vuoteen ensimmäistä kertaa sellainen, jota muistelen kaihoisasti. Masennus on isona osana elämässäni pyörinyt viimeisten seitsemän vuoden aikana, mutta vuonna 2017 tuntuu kuin sen ote olisi hiljalleen hiipumassa. Se ei ole enää se asia joka pyörittää joka päiväistä arkeani. Se pilkistää aina silloin tällöin, muttei jää päälle, kuten ennen. Enkä haluaisikaan kokonaan sen poistuvan, se on yksi niistä asioista, jotka saavat minut tuntemaan olevani elossa. Onnellisesti elossa!

Vuonna 2016...

Koko vuosi on ollut blogille todella huono, tähän mennessä postauksia on ollut vain 25 tänä vuonna! Vuosi on ollut vaikea, olen ollut toistamiseen työttömänä, ja toisaalta tehnyt kuukausi tolkulla töitä iltoja ja viikonloppuja myöten. Ollut kotona todella paljon, mutta taas toisaalta reissannut ja ollut siellä sun täällä. Ollut masentunut ja erittäin huolissaan rahatilanteesta ja elämisestä, mutta osannut kuitenkin heittäytyä tilanteeseen ja olla stressaamasta huomisesta. Ja pitää hauskaa, nähdä ystäviä ja hankkia sellaisia. Jättää masennusta hieman varjoon. Vaikka tiedän ja tunnen, että siellä se on, mutta on myös sellaisia päiviä, milloin huomaan, etten ole jaksanut miettiä edes koko asiaa. Olen ollut täysin hakoteilla ja etsinyt sitä oikeaa, minulle sopivaa tietä. Sitä edelleenkään löytämättä. Mutta etsintä jatkuu ja ennen kaikkea elämä jatkuu. Nyt palataan tuttuun tapaan vuoteen 2016.

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2016, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2017.( Eivät ole paremmuusjärjestyksessä.)

1. Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin. 
Sain joululahjaksi lahjakortin tatuointiliikkeeseen, jossa avopuolisoni kaveri oli harjoittelijana. Olen haaveillut tatuoinnista vuosia, mutta koskaan ei ole uskallus tai rahat riittäneet sen hankkimiseen. Olen aina rakastanut lävistyksiä, sekä tatuointeja, mutta lävisten ottaminen on ollut suunnattomasti helpompaa ja nopeampaa. Tatuoinnin ottaminen oli yksi vuoden kohokohdista ja olen yllättynyt, miten olen saanut pidettyä itseni kurissa, etten ole tähän mennessä ottanut vielä toista. :D Ehkä ensi vuonna!

2. Muutimme uuteen kotiin. 
Pääsimme helmikuussa muuttamaan uuteen kotiin Sipoon Söderkullaan juuri valmistuneeseen kerrostalo yksiöön. Kokonsa puolesta kämppä on kylläkin kaksio, mutta papereissa yksiö, koska asunnossa on alkovi. Uutta kotia lähdimme etsimään vanhassa kodissa alkavan putkiremontin myötä. Helsingissä, yllätys, vuokrat ovat senkun kallistuneet, eikä meillä siis sieltä ollut varaa etsiä kaksiota tai kolmiota, yksiöidenkin hinnat olivat suunnattoman huimat. Lähdimme siis etsiskelemään laajemmalta alueelta. Kaveripariskuntamme oli juuri vähän aikaa sitten muuttanut myös Sipooseen asumaan ja lähdimme pohtimaan tätä vaihtoehtoa - täältä kun ei kuitenkaan suunnattoman pitkä matka ole esimerkiksi Helsinkiin. Ja niin, haimme tätä asuntoa, kävimme näytössä ja pam - pian olikin muutto edessä. Olen viihtynyt täällä "maalla" suunnattoman paljon paremmin kuin Helsingissä, jossa vähän väliä tunsin itseni ahdistuneeksi.

3. Kamppailin todella paljon masennuksen kanssa. 
Tämän nostin edellisten vuosien tavoin tähän listaan. Koska se on ollut suuri osa elämääni jo pitkään ja niin se tulee olemaankin. En ole pelkästään ottanut matsia masennuksen kanssa, vaan osannut myös purkaa sitä ja ajatuksiani ja ehkä löytänyt siitä jotain hyvääkin. Tai ehkei hyvää, mutta olen pystynyt kertomaan siitä ja osannut valaista miksi käyttäydyn näin tai miksi ajattelen ja teen näin. Eräs ihana bloggaaja sanoikin, että olen antanut kasvot masennukselle. Olin haljeta ylpeydestä, koska en ole oikeastaan ikinä hävennyt masennusta. Toki vuosia pidin sen omana tietonani, vain lähimmät ystäväni ja perheeni tiesivät siitä. Aluksi blogissa yritin olla käsittelemättä koko asiaa, mutta pian olin haljeta ja ainut keino purkaa tunteitani ja ajatuksiani, oli tämä blogi. Vaikka kamppailu jatkuu, ja huonoina päivinä ei meinaa näkyä valoa tunnelin päässä, yritän silti löytää asioita ja keinoja jatkaa matkaa eteenpäin - kohti uutta tulevaisuutta.

4. Kesä!
Tein keväästä elokuuhun asti töitä kokoaikaisesti, pitäen kuitenkin viikon loman ja muutaman vapaapäivän. Vietimme juhannusta ystävien ja perheen kanssa rentoutuen. Kävimme myös avopuolisoni ja kavereiden kanssa Kalajoella bimmerpartyissä, jotka olivat itselleni toiset partyt. Lomaviikon vietin siellä sun täällä, ensin suuntasimme Turkuun, tarkemmin saaristoon, sieltä Äänekoskelle, josta kodin kautta ajelin Joensuuhun ja sieltä Kiihtelysvaaraan. Paljon, paljon ajamista edestakaisin, mutta se ei haitannut. En tiedä mitään niin ihanaa, kuin musiikki täysillä ja edessä monta kilometriä ajettavaa. Ralleja unohtamatta!

5. Onnistunut työharjoittelu. 
Aloitin syyskuussa työharjoittelun palvelukeskuksessa, jaksona kuntoutuksen tukeminen. Alku kankeuden jälkeen aloin muistaa ja ymmärtää miksi olen valinnut tämän alan. Nautin suunnattomasti työskentelystä vanhusten parissa, joka myös kasvatti itsetuntoani tehdä kyseistä työtä. Vaikka työharjoittelu veikin minut reiluksi kuukaudeksi mennessään, oli se kuitenkin sen väärti. Ja nyt on kaikki perusjakson harjoittelut suoritettu, enää jäljellä on erikoistuminen. Ehkä jonain päivänä minäkin valmistun!

6. Keikkailua, kavereita, leffailtaa jne. 
Kesän jälkeen melkein joka viikonloppu on ollut jotain mukavaa tekemistä. Oli se sitten hengailua kavereiden tai perheen kanssa, mökkeilyä, cheekin kasisali keikka, leffahetkiä niin kavereiden kuin avopuolisonkin kanssa, pokemon go hunttausta siskon ja siskon poikaystävän kanssa, elobileitä, synttäreitä jne. Eikä kaikki mukava tältä vuodelta ole vielä ohi, vaan edessä on vielä Above and Beyondin keikka perjantaina, lauantaina avopuolison serkun pikkujoulut sekä sunnuntaina (jos ehditään ja jaksetaan) vielä kauneimmat joululaulut.

7. Leipomista!
Ensin isäni 60-vuotis synttärit ja sen jälkeen siskoni ylioppilasjuhlat. Kakkuja on tullut väsättyä melkein kymmenkunta vähässä ajassa. Ja saavat kyllä riittääkkin vähäksi ajaksi. Kinuskikakkuja, vadelma-, suklaa-, sitruuna-, mustikka-, puolukka-, kinuskimousseja, mirror galzeä, sokerimassaa, kaakaokermaa, pursotuksia huhhuh!

8. Ihana viikonloppu ystävien kanssa!
Lähdimme ystäväporukalla risteilylle, juhlimaan ystäväni synttäreitä. Oli kyllä aivan mahdottoman mukava reissu, joka sisälsi paljon naurua, kaksimielistä huumoria, taivaallista ruokaa, paljon kävelyä, tanssimista, smurffailua ja shoppaamista. Ihan täydellistä! Tunnen olevani hyvin onnekas, kun olen saanut ympärilleni ihmisiä, joista tiedän, että he välittävät ja ovat aina valmiina auttamaan oli asia mikä tahansa.

9. Siskon ylioppilasjuhlat! 
Siskoni valmistui ylioppilaaksi joulukuun alussa, josta blogissakin kertoilin. Juhlia järjestettiin useita päiviä, valmisteltiin, leivottiin, siivottiin, shoppailtiin. Ja juhlat olivatkin aivan ihanat ja onnistuneet, vaikken kamalasti kerennyt sukulaisten ja muiden vieraiden kanssa vaihtamaan kuulumisia kaiken kiireen keskellä. Tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki menivät hyvin ja päivänsankarilla oli erityinen ja ikimuistoinen päivä.

10. Vuosi 2017. 
Odotan uudelta vuodelta paljon, paljon hyvää, asioiden hoitumista, rakkautta, perheen ja ystävien kanssa ajanviettoa ja kaikkea muuta mukavaa. Terveyttä, iloa ja onnea.

Vuonna 2015..

Onko liian myöhäistä palata heinäkuussa takaisin vuoteen 2015? Tajusin nimittäin, etten ole täällä tehnyt minkäänlaista vuosikatsausta joka itseasiassa on kyllä vielä tulossa :D tai muuta missä kävisin läpi viime vuotta. Kahden edellisen vuoden tapaan, päätän nyt toteuttaa myös tuon samaisen haasteen.

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2015, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2016.

1. Perheemme sai yhden uuden jäsenen.
Yksi ihanimmista asioista koko vuodessa, tai koko tähän astisessa elämässä. Ostin nimittäin pienen Chihuahua-pennun, Ilarin! Olimme vuoden verran suurinpiirtein katselleet koiraa, aluksi en millään olisi halunnut chihua, tiedättehän stereotypiat räksyttävästä, arvaamattomasta rotasta, jonka ego ei mahdu mihinkään kämppään. Mietimme aina ranskan bulldogeista kultasiinnoutajiin, terriereistä saksanpaimenkoiriin ja oikeastaan kävimme monta rotua mielessämme läpi. Pitäisi olla pieni, joka pärjää kerrostalossa, yksinkin, lapsiystävällinen ja no ihmisystävällinen, iloinen, reipas ja hyväkäytöksinen. Mieheni oli ihastunut chihuihin ja sai puhua minua ympäri monet tunnit ennen kuin suostuin edes katsomaan myytäviä chihupentuja. Hänen selkänsä takana haaveilin corgeista ja mäyräkoirista, sekä kaikista ylhäällä mainituista ja niiden variaatioista. Mutta kun näin kuvia pienistä voipalloista, jotka iloisella olemuksellaan valaisi koko huoneen - olin myyty. Pian tämän jälkeen aloin ottamaan yhteyttä moniin eri kasvattajiin, yksityisiin myyjiin ja no kaikkeen mahdolliseen. Olin jo vähällä heittää koirahaaveet jorpakkoon, kunnes törmäsin ilmoitukseen hieman vanhemmasta chihutytöstä, olisiko hänellä ollut ikää jokunen vuosi. Kiinnostuin heti! Vaihdoimme sähköposteja kasvattajan kanssa useita, kunnes häneltä tuli viesti - koira on myyty. Pian tämän jälkeen kasvattaja laittoikin uudestaan viestiä, hänellä olisi tarjota meille "Ilari"-työnimellä kantavaa pientä poika pentua. Lähdimme samana iltana katsomaan. Ja tiesimme heti, että siinä olisi meidän tuleva perheenjäsen!
Tästä, ja tästä näet Ilarin ensihetkiä meidän luona!

2. Ihana Rukan reissu
Odotin kuin kuuta nousevaa tämän vuotista Rukan reissua. Olemme siis vuodesta 2006-2007(?) melkein joka vuosi käyty tuossa keväästä jossain päin pohjoista, ensin Ylläksellä, sitten muutamana vuonna Rukalla, vaihteeksi Pyhällä ja taas Rukalla. Ruka on osoittautunut kaikkein ihanimmaksi paikaksi, vaikka Ylläkseltä kaipaan ihania hiihtoreittejä! Rukalla on todella hyvät laskettelurinteet, keskusta on pieni, mutta kaikki tarvittava löytyy! Viime vuosina olemme vuokranneet mökin Pulkkajärven rannasta, jonka on noin 7 km päässä Rukan keskustasta. Mökki on iso, alhaalla on kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa, sauna ja suihkutila, keittiö ja olkkari yhdistettynä. Ylhäällä parvella on vielä sängyt muistaakseni neljälle. Tilaa siis on! Tällöin lähdimme sellaisella kokoonpanolla kuin, minä ja siskoni, äiti ja isä sekä Assi ja uusin tulokas Ilari! Iltsu pärjäsi koko automatkan edes takaisin todella hyvin ja perilläkin nautti kovasti siitä kun joku oli aina hänen kanssaan, eikä hänen tarvinnut jäädä yksin! Viimeisinä päivinä yllätykseksi avopuolisoni veljensä kanssa ajoi myös Rukalle ja pääsimme koko köörin kanssa (tosin äiti jäi mökille) kelkkailemaan! Kerrassaan ihana reissu!
Tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä löydät Ruka postaukset.

3. Ilarin sairastuminen
Ilari ei meillä kauhean kauaa ehtinyt olemaan, kun heräsin yöllä kakomiseen. Ilari oksensi, menin siivoomaan, ja seuraava ja seuraava oksennus tuli. Pikku raukka oksensi aina aamu viiteen asti, jolloin nukahti. Soitin heti kun lähellä oleva eläinlääkäri aukesi. Saimme ajan klo 11. Siinä torkuimme molemmat ja lähdimme pikkuhiljaa ajelemaan Herttoniemeen päin. Jouduimme odottelemaan vuoroamme, ennen kuin mukava eläinlääkäri otti meidät vastaan. Kerroin Ilarin oksenteluista ja lääkäri alkoi tutkia sitä. Eläinlääkäri tunsi pullistuneen suolen ja epäili sen olevan tukossa. Koska lääkärissä ei ollut röntgeniä, emme päässeet sitä toteamaan. Ilari sai ihonalle nestettä ja vitamiinia, koska oli jo kuivunut. Lisäksi oksennuksenestolääkettä. Meidät käskettiin kotiin katsomaan tilannetta, ruokaa sai antaa keitettyä kanaa ja riisiä, sekä juottaa kanankeittolientä. Ilari joi hyvin, kanankeittolientä, muttei oikein syönyt. Riisistä ei tykännyt ollenkaan, eikä tykkää edelleenkään. Kakkaa, eikä no oksennustakaan kuulunut, joten varasin seuraavalle päivälle ajan Mäntsälän animagiin klo 14:20. Siellä aivan ihana nuori eläinlääkäri otti meidät vastaan. Hän tunnusteli myös ja laittoi Ilarin heti röntgeniin. Sieltä löytyi suuri kaasukertymä, joka oli venyttänyt suolen äärirajoille äärirajoille, sua varten, aah. Hän ehdotti nesteytystä ja jos se ei helpota, olisi aamulla vuorossa leikkaus. Jätimme Iltsun 16:00 nesteytykseen ja haimme sen 20:00. Iltsu sai vielä nestettä ihon alle ja lähdimme kotiin. Valvoin kahteentoista ja toivoin, että Iltsu tekisi kakan, koska se todistaisi, että nesteytys olisi saanut suolen "tukoksen" liikkumaan. Ja kun kello loi kaksitoista, teki Iltsu kakan! Olin niin onnellinen. Aamulla soittelin eläinlääkärille ja hän oli todella mielissään, että nesteytys auttoi. Hän ehdotti vielä löysään vatsaan ripulilääkettä, mutta onneksi Ilarin vatsa rauhottui nopeasti. Selvisimme siis melkein säikähdyksellä, pahemminkin olisi voinut käydä! Tämän jälkeen Ilarilla on ollut useammankin kerran ongelmia löysän vatsan ja oksentelun kanssa, kerran ollaan jouduttu tapahtuman jälkeen käydä lääkärissä, ripulointi kävi niin kovasti pienen voimille, että saimme 10 vrk lääkekuurin.
Tästä ja tästä löydät Ilarin sairauteen liittyvät postaukset.

4. Mummon poismeno
Olin jo pakkaamassa kamoja, tarkoituksena lähteä tänäkin vuonna Kalajoelle bimmerpartyihin. Äitini soitti, jotenkin arvasin, että kyseessä olisi jotain ikävää. Mummoni oli nukkunut pitkän taistelun uuvuttamana pois. Ja hautajaiset olivat juuri silloin kun minun piti olla viettämässä kavereiden kanssa hauska viikonloppu Kalajoella. Aluksi en voinut millään uskoa asiaa. Viime vuodet olivat erkaannuttaneet meitä mummon kanssa toisistamme, mutta silti koin vahvaa yhteenkuuluvuutta. Kun olin nuori, olivat isovanhempani jo suhteellisen iäkkäitä, eivätkä mitenkään suunnattoman läheisiä. Ukkini kuoli juuri ennen kuin synnyin, joten häntä en ehtinyt koskaan nähdä, eikä hän minua. Isovanhempien iäkkyys tarkoitti sitä, ettei minulla tai siskollani ja minulla ollut sellaisia isovanhempia, joita toivon, että minun lapsillani on. Jotka haluavat tehdä lastenlasten kanssa asioita, ottaa yökylään, osallistua ja olla läsnä. Mummini oli koko sen ajan kun muistan palvelukodissa, jossa häntä viikottain kävimme katsomassa. Mummo ja pappa asuivat sinnikkäästi omassa kodissa siihen asti kunnes pappa sairastui ja joutui sairaalaan. Pappa kuoli 2009 ja mummo joutui palvelukotiin. Siellä hän vietti viimeiset elinvuotensa.
Tästä ja tästä löydät aiheeseen liittyvät postaukset.

5. Estekurssi
Kesällä olimme siskoni kanssa neljä päivää kestäneellä estekurssilla. Emme suinkaan olleet näillä kursseilla ensimmäistä kertaa, vaan kahdentoista vuoden aikana, jolloin olemme tuolla Kumpumäellä ratsastaneet, olemme olleet useilla kursseilla. Rakastan niitä, olen henkisesti ja fyysisesti ohittanut täysin ratsastusleirit, joilla käytiin vuodesta 2004-2009 joka vuosi, mutta nämä tälläiset, ei koko päivää kestävät kurssit on niin mun juttu! Varsinkin kun itsevarmuutta esteille tarvitaan vielä hurjasti. Harmi, ettei tänä vuonna tajuttu osallistua, no täytyy syksyksi ottaa taas estetunteja. Kurssin teemana oli hyvä, perus esteratsastus. Olen tätä ennen ollut pitkään esteryhmässä ja osallistunut moniin esteleireihin, mutta jossain vaiheessa taukoa hyppäämiseen tuli todella paljon.
Ensimmäisinä päivinä mulla oli alla mun lemppari estehevonen Nanski, jonka kanssa on hypätty lukemattomia kertoja. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta meillä synkkasi taas todella hyvin. Tykkään todella paljon Nanskin tyylistä hypätä, se on rehellinen ja kertoo kyllä milloin teen jotain väärin. Kuten videoillakin näkyy heh. Se on sellainen hevonen, joka vain sopii minulle. Toisena ja kolmantena päivänä alla oli nyt jo edesmennyt Kippula, jolla ratsastin vasta toista kertaa! Ja vielä erikoisesteitä, minä jonka kokemukset erikoisesteistä ulottuva tasan yhteen maastoestetuntiin joka sekin meni aivan penkin alle! Onneksi Kippula oli varma, vaikka ratsastajalla oli nappulat hiukan hukassa!
Tästä, tästä, tästä, ja tästä löydät kaikki neljän päivän estekurssin videopostaukset!

6. Tubecon!
Yksi loppukesän siisteimmistä jutuista. Katson youtubesta oikeastaan pelkästään pelivideoita, eniten Laeppavian, Lakon, Herbalistin ja Ulttiksen videoita. Mutta ehdoton ykkönen on Laeppavika! Jokaista videota odotan innolla, vähän väliä tulee twitchistä katsottua joko Rauski olisi streamaamassa. Ne on vaan parhautta! Samat videot on katsottu kerta toisensa jälkeen, samoille vitseille naurettu aina uudelleen ja uudelleen vedet silmissä. Parasta oli kyllä seistä ihmisen vieressä, joka on kaiken tämän takana. Muutaman sanankin pääsin paniikin, ilon ja onnen seasta vaihtamaan Rauskin kanssa, en voi sitä vieläkään uskoa todeksi. Rauski on vaan paras!
Tästä pääset Tubecon postauksen pariin!

7. Ensimmäiset festarit
En ole mikään festarityyppi, minua kammostuttaa ajatus teltassa nukkumisesta, bajamajoista, ihmismassasta, liian kovasta bassosta ja kuumuudesta. Hyvä pehmeä lasku festarielämään oli Tampereella järjestettävä Blockfest. Se oli keskellä kaupunkia, hyvin suunniteltu ja järjestetty, täynnä sellaisia esiintyjiä, joista pidän. Eikä porukkaakaan ollut edes niin paljoa kuin kuvittelin! Paperi-t:täkin pääsimme seuraamaan melkein eturivistä (!!!). Lisäksi, ei tarvinnut yöpyä missään teltassa, vaan viimeisen keikan jälkeen köröttelimme läheiselle leirintäalueelle, jossa vanhempani olivat Ilarin kanssa. Muuten festareista jäi oikein positiivinen kuva, lukuunottamatta kauheaa keuhkoputken tulehdustani, jonka ansioista minun olisi pitänyt olla pedissä, ei laulamassa yleisössä mm. spektin, asteen, nikke ankaran ja cheekin biisejä.
Tästä pääset näkemään fiiliksiäni Blockfesteistä!

8. Masennus (vaikea syksy)
Koko vuosi 2015 oli yhtä vuoristorataa tunteiden parissa, välistä olin maailman iloisin ihminen kunnes taas seuraavassa hetkessä vaipunut täysin synkkyyteen. Silloin myös blogin kirjoittaminen kärsii. Kun minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa, jätän usein kirjoittamatta. Esimerkiksi syyskuussa postauksia tuli vain 2, lokakuussa 1, marras- ja joulukuussa 3. Meillä oli juuri tuohon aikaan paljon ongelmia parisuhteessa, minulla oli rankka harjoittelujakso vanhainkodissa ja nopeasti uupumus. Jäin pitkäksi pätkäksi työttömäksi ja päiviä ei oikein rytmittänyt mikään. Aamulla heräsin kun avopuolisoni lähti töihin, käytin Ilarin ulkona ja monesti menin takaisin nukkumaan. Ylös pääsin vasta puolenpäivän aikoihin. Olen ihminen, joka tarvitsee todella paljon omaa aikaa, juuri sitä, että saa olla täysin yksikseen, mutta tuolloin ahdistuin siitä vain enemmän. Ei minulla ollut silloin muuta kuin omaa aikaa. Päivät menivät itsesäälissä, joskus sain innostuttua tekemään joululahjoja läheisille, toisinaan katsoin koko päivän netflixiä. Siitä suosta oli vaikeaa nousta ylös, tuntui kuin olisi vain luovuttanut. Pikkuhiljaa sain kehiteltyä päivälleni rytmin, aamulla 7 aikoihin ylös, Ilarin kanssa pitkälle aamulenkille, sen jälkeen sain avata telkkarin ja samalla tiskata astiat, sen jälkeen otin noin tunnin mittaisen zumba/jumppa session, jonka jälkeen suihkuun. Suihkun jälkeen monesti lähdin käymään kaupassa ja aloin tekemään ruokaa. Elämästä tuli kertaheitolla helpompaa, kun ei vaan jäänyt makaamaan!
Tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä,ja tästä näet masennukseen liittyviä postauksia.

9. Ratsastusjuttuja päätyi blogiin yllättävän paljon!
Pitkästä aikaa ratsastus sujui ihan hyvin, pääsimme paljon hyppäämään ja homma meni niinkuin piti. Sain myös paljon kuvamatskua, niin Siniltä kuin äitiltäni ja Eetulta, jotka kuvaavat meille jokaisen tunnin videolle. Siskoni on taitava muokkaamaan videoita ja kaikki blogissa julkaisemani videot ovatkin hänen käsialaansa, kiitos! Olen viimeaikoina ollut armollisempi itselleni ratsastajana, minä en voi osata kaikkea, en jokaisella hevosella, minäkin teen virheitä. Olen siitä asti kun ratsastuksen olen aloittanut, ollut sitä mieltä, että minun tulee olla paras. Tai aina pystyn parempaan ja haastanut itseäni lukemattomia kertoja. Pyytänyt niitä tallin vaikeimpia hevosia ja halunnut näyttää että osaan! Onhan se mahtavaa saada hyvää palautetta, mutta jokaisella hevosella ei voi osata ratsastaa, tai jos osaa niin varmasti on yli-ihminen, mutta allekirjoittanut ei osaa. Olen pikkuhiljaa oppinut nauttimaan ns. höntsäilystä, en verenmaku suussa puurtamisesta. Joskus on kiva pakertaa sileällä tunnin viimeiseen minuuttiin asti täysillä, joskus on aivan ihanaa päästä menemään tallin vauvaponilla ja kokeilla miten päin sitä mennään. Välillä on ihanaa mennä vain puomeja ja pitää hauskaa pelletunneilla, toisinaan mahtavan tunteen tuo pitkät esteradat ja isot esteet. You name it! Ihanan monipuolista hommaa jokatapauksessa, allekirjoittaneella on hirveä heppailukuume näin ratsastuskoulun ollessa kesälomalla.
Tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, ja tästä näet edellisvuoden heppailupostaukset.

10. Taas yksi mahtava Joulu
Tämän postauksen tosin julkaisin vasta tammikuussa, mutta tapahtumat itsessään tapahtui vuonna 2015. Blogista jokainen on varmasti huomannut, että rakastan joulua. Rakastan sen mystiikkaa, rauhallista olemista, iloa ja onnea, sekä ennen kaikkea perheen kanssa vietettyä aikaa. Näin vanhemmiten olen oppinut nauttimaan todella paljon perheeni kanssa olemisesta, harmittaa vähän kun teininä tärkeintä olivat vain ja ainoastaan kaverit, eikä silloin perheelle jäänyt elämässäni tilaa. No onneksi se on nyt tullut takaisin! Olen löytänyt siskoni taas uudestaan ja oikein palavasti haluan viettää heidän kanssaan aikaa. Siksi joulu on taas astetta ihanampi tapahtuma! Meidän joulu on todella perinteinen, ennen juoksimme viemässä lahjoja sukulaisille ympäri Mäntsälää, alkuillasta lähdimme mummoni ja vaarin luokse, jonne tädit ja sedät perheineen kokoontui. Kävimme haudoilla ja palasimme takaisin mummolaan syömään, jonka jälkeen sormet syyhyten odottelimme joulupukin saapumista! Lahjat jaettuamme, avasimme ne ja esittelimme ylpeinä kaikkea mitä saimme, konvehtirasioista käveleviin robottihevosiin ja villasukista mummon tekemistä tietenkin aina vaatteisiin ja pehmoleluihin. Illasta kotiuduimme, jossa odotti vielä kasa lahjoja! Meidän perheessä lahjoja ei koskaan ole ollut liian vähän, vaan jokainen innostuu joulusta ja lahjojen ostamisesta todella paljon. Itse tykkään eritoten tehdä lahjat itse. Perheeni arvostaa todella paljon itsetehtyjä lahjoja, joka on itselleni lahjantekijänä todella tärkeää.
Tästä näät vuoden 2015 Joulu postauksen.

Vuosi 2015 oli vaikea, täynnä surua ja murhetta, negatiivisia tunteita ja paljon vastoinkäymisiä. Mutta vaikeuksien kautta voittoon ja onneksi mukaan mahtui paljon paljon, hyvää ja kaunista!

Vuosikatsaus

Päätin vielä tehdä tälläisen kuukausi kuukaudelta tapahtuvan vuosikatsauksen, kaikkien muiden vuosi-postausten lisäksi. Kuten kerroin, vuosi oli kaikin puolin vallan onnistunut, täynnä kaikkea hyvää, mutta joukkoon mahtui myös ahdistusta.

Tammikuu

Tammikuu ei alkanut mitenkään lupaavasti, menin valittamaan lääkäriin sydämestäni (jonka luulin olevan syypää kaikkiin niihin outoihin oireisiin) mutta syy löytyikin ihan toisaalta. Vasemmassa ranteessani oli hermopinne ja jouduin pitämään lastaa aina nukkuessani sekä välillä myös töissä. Käsi alkoi vaivaamaan koko ajan ja mainitsinkin blogissa joutuvani leikkaukseen kädestä. Lopetin käsitreenin salilla, sekä sain silloin määräaikaisen paikan töistä, joten puheet käden operoinnista saivat jäädä. Käsi ei vaivaa enää niin paljon kuin aikaisemmin, mutta esim. tiskatessa alkaa puutuilemaan ja särkemään. Pakko se on jossain vaiheessa hoitaa kondikseen, ettei vaan mene pahempaan suuntaan!

Tammikuussa punnitsin myös olotilaani . Aloin väsyä, söin huonosti ja en jaksanut oikeastaan innostua mistään. Puhuin myös ensimmäisen kerran avoimesti masennuksesta, sen syistä ja seuraamuksista. Silloin putosi valtava kivi sydämeltä ja se auttoi myös parantumisprosessissa. Tuntuu, että silloin ensimmäisen kerran, ihan ehdoitta, pystyin itselleni myöntämään asiat miten ne ovat ja mitkä asiat ovat johtaneet tähän tilaan. Opin ymmärtämään itseäni ja masennusta.

Aloitin myös postaus sarjan "Esittelyssä", joka kuitenkin jostain kumman syystä kuoli täysin pystyyn. Voisin taas jossain vaiheessa jatkaa sarjaa tai keksiä jonkun muun vastaavan (esim. kuukausikatsaukset). Ensimmäisessä osassa esittelin kuitenkin lävistyksiäni. Olen hulluna lävistyksiin ja koko ajan mietin, minkä lävärin voisin ottaa seuraavaksi. Aluksi otin ensimmäisiä läväreitä koska muillakin oli. Äiti ja isä eivät pitäneet ensimmäisestä "Madonna"-lävistyksestäni, eivätkä kyllä napakorustakaan. Eivätkä liiemmin tykänneet venytyksistäkään :D Muistan äidin ilmeen kun tulin heille venytyskoru korvassa (joku about 4mm). Äiti sai melkein sydänhalvauksen "Mikä ihme tuo on mikä on sun korvassa?!" Venytys :3

Ratsastelin ahkerasti Tuplalla ja otimme esteillä vähän jopa kehitystä. Tupla ei ollut niin vaikea ratsastaa kuin viimeisinä aikoina kun sillä ratsastelin.

Toteutin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeisen My Day postauksen.

Minulla oli todella korkeat tavoitteet uudelle vuodelle ja näitä yritinkin toteutella, mm. karkkilakon voimin. Kaikki tavoitteet kariutuivat kun aloin voimaan todella huonosti. Pidin ruokapäiväkirjaa, kirjoitin jokaisen kalorin, kävin tätä ennen salilla 3-5 kertaa viikossa repimässä ja olin todella väsynyt. Onneksi tajusin hidastaa tahtia ja ottaa ihan iisisti.

Teimme avopuolisoni kanssa myös todella mukavan matkan Kalajoelle, josta seikkailimme aina Syötteen kautta Rukalle ja Vuokattiin. Oli aivan ihanaa viettää aikaa rakkaan kanssa ja vaihteeksi ihan kahdestaan!

Pohdin loppukuukaudesta myös koulua ja sen tuomaa ahdistusta.

Helmikuu

Helmikuu lähti hieman ponnettomammin käyntiin kuin tammikuu, aloin olla todella väsynyt ja aika masentunut. Jaksaminen oli vähäistä myös blogin puolella. Kerroin päiväkirjastani ja hieman sen sisällöstä. Masennus otti taas itsestäni ison palasen. Ruokahermoilu jatkui ja kaikkien niiden harmaiden hiusten ja unettomien öiden kautta olin hoikimmassa kunnossa kun mitä blogin aikana olen ollut - mutta en terveellisellä kannalla. Painin monien isojen ajatusten, masennuksen, syömisen, itseinhon, kuntosalin ja muiden asioiden kanssa. Tässä postauksessa mietin juuri näitä asioita.

Saimme myös asunnon Helsingistä ja sinne muutimmekin todella nopealla temmolla. Vaikka olenkin asunut aikaisemminkin avopuolisoni kanssa, oli Helsinkiin muutto kuitenkin aikamoinen shokki, joka esiintyi taas väsymyksenä. Asunto-postaus oli 100. postaus bloggaaja urani aikana. Pitkästä aikaa olin onnellinen  ja tuntui, että vain hyviä asioita tapahtuu. Nautin paljon talvesta, raikkaasta, tosin todella vähälumisesta talvesta.

Kerroin suhteestani itseeni ja käsittelin asioita kuvien kanssa.

Täytin 20 vuotta ja koin todella vahvaa ikäkriisiä. Mietin elämäni tarkoitusta, haaveilin lapsista, naimisiin menosta, omakotitalosta jne. Aloin olla jo epätoivoinen vauvakuumeen kanssa, joka ahdisti taas entistä enemmän. Synttäreiden lähestyessä leivoin ja leivoin. Käytiin katsomassa Armin Van Buurenia  Helsingin messukeskuksessa, joka olikin yksi vuoden kohokohdista!

 Helmikuu oli kaikin puolin hyvin ristiriitainen kuukausi, koin paljon mielialojen vaihtelua, toisena päivänä olin onnellisin ihminen maailmassa, toisena taas väsynyt ja masentunut.  

Maaliskuu

Maaliskuu alkoi pettymyksellä, meille piti muuttaa suloinen kissa-poika asumaan, mutta kohtalo puuttui peliin. Edellisessä kodissamme lemmikkien pito oli kielletty, mutta muutettuamme uuteen asuntoomme saimme vuokranantajalta luvan ottaa eläimiä. Olin ehdottomasti koiraihminen, mutta avopuolisoni taas kissaihminen. Hän ehdotti, että käydään katsomassa kodittomia eläimiä, jos sellaiselle pystyisimme tarjoamaan turvallisen kodin. Ja siellähän oli kissoja vaikka millä mitalla! Ja olisin puolet niistä voinut adoptoida. Avokki ihastui tähän mustaan komistukseen ja päätimmekin adoptoida sen. Pääsimme pojan häkkiin ja hyvä, että henkeä sai kun tuli ulos. Niin, allergia. Olen ollut aika paljon tekemisissä kissojen kanssa (mm. tallilla työskennellessäni kanniskelin tallikissoja ympäriinsä), eikä ole tullut mitään oireita. Avokkini kissasta saan ihokutinaa, mutta ajattelin sen vain johtuvan siitä, että pitkät karvat kutittavat. Eli valitettavasti kisu jäi sinne, toivottavasti nyt jo on löytänyt turvallisen kodin!

Kun pettymyksestä selvittiin mietin blogia ja bloggaamista sekä omia motiivejani blogata. Aloitin myös huonosti menestyneen Dukan Dietin jonka tarkoituksena oli muutama kilo pudottaa. No, dietti loppui kesken ja sai minut oikeastaan vaan entistä kiukkuisemmaksi. Ei diettejä enää, kiitos!

Olin edelleen todella väsynyt ja ärtynyt, enkä jaksanut oikein mihinkään asiaan keskittyä tai paneutua täysillä.

Assi vietti 4 v. synttäreitä ja hänelle omistin kuvapostauksen. Samalla painin oman koirakuumeen kanssa.

Vuoden ensimmäinen (ja viimeinen) putoaminen tapahtui Tuplalta myös maaliskuussa. Samalla pelästyin todella paljon. Uhkasin lopettaa Tuplan vuokraamisen, mutta loppupeleissä en kuitenkaan halunnut antaa pelolle valtaa.

Vaikka maaliskuu olikin masentava kuukausi kaikin puolin (paitsi Assin syndet), oli siellä muutama kivakin asia. Tässä postauksessa oli enimmäkseen niitä kivoja asioita, kuten uusi läppäri, cheekin keikka jne.

Huhtikuu

Huhtikuu alkoi todella mukavasti, lähdimme nimittäin taas Lappiin, tällä kertaa mukaan lähtivät vanhempani ja tietenkin Assi. Loma oli mitä mahtavin ja onnistunut, pidimme hauskaa, uskaltauduimme mäkeen, söimme hyvin, sekoiltiin jäällä, käytiin keilaamassa ja hiihtelemässä ja kaikkea tosi mukavaa! Odotan jo innolla tämän vuoden Lapin matkaa, joka sijoittuukin jo Maaliskuulle!

Loman jälkeen podettiin taas väsymystä, muutettiin blogin ilmettä ja mietin muutenkin blogin tarkoitusperiä ja syitäni blogata. Into alkoi vähän loppumaan ja pidinkin pieniä taukoja. Taukoilu teki ihan hyvää, vaikka edelleen nappulat ja ideat olivat hukassa blogin suhteen - en tiennyt yhtään mistä kirjoittaisin tai mikä kiinnostaa lukijoita. Mietin blogin poistamista, mutta se ajatus jäi taka-alalle.

Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa kangilla ratsastamista! Mikä olikin jännittävää ja uutta, mutta todella opettavaista. Toivon, että keväällä tulisi samanlainen mahdollisuus!

Blogin ohella mietin paljon elämääni ja miten saisin siitä mahdollisimman mielekästä ja elämisen arvoista. Oikeastaan koko kevään minulla oli kova kriisi elämäni suhteen, tuntui etten saa mitään aikaiseksi. Aloin turhautua itseeni ja ajatuksiini, halusin tilalle tekoja ja näyttämistä, että kyllä minäkin osaan.

Kirjoitin postauksen tasa-arvosta, joka suututti minua todella paljon. Huhtikuu oli kirjoittamisen kuukausi, kirjoitin enemmän kuin ikinä, myös tämän postauksen, jossa avaan asiaa kateudesta ja katkeruudesta, joka vaivasi ja vaivaa minua vieläkin. Henkisesti olin todella rasittunut.

Toukokuu

Toukokuu alkoi blogin täyttäessä 1 vuoden! Podin edelleen epätoivoa blogin tulevaisuuden kannalta. Pääsin taas kiinni esteratsastuksen saloihin ja aloin olla jännittämättä jokaista estetuntia. Tästä innostuneena kevät ja syksy oli suhteellisen estetäyteinen! Ihana Sini kuvasi meidän tunteja ja sain todella hyvän laatuisia kuvia ja paljon! Väsymys alkoi helpottaa pikkuhiljaa ja kesäfiilis valtasi mielen. Mökkeilimme avopuolisoni kanssa ja mietin muutenkin parisuhdettamme. Ostelin alennusmyynneistä kaikenlaista. Mietin blogin nimeä ja tulevaisuutta, vaikka toukokuu olikin positiivinen, niin siivilielämäni kuin bloginkin kannalta, oli ajatus lopettamisesta silti vahvasti läsnä. Tänä kuukautena kirjoitin paljon kevyttä hömppää, mutta sain aseteltya myös masennuksen mukaan. Pohdin paljon itseäni, yksin jäämistä ja kaikkea sitä, mitä masennus oli tuonut tullessaan. Tuplan kanssa jymähdettiin paikoilleen, en ollut ratsastanut paljoa tippumisen jälkeen ja arastelin todella paljon. Juoksutin Tuplaa ja käytiin käppäilemässä. Tallin omistaja piti mulle myös tunnin, josta sain todella paljon irti, enkä enää pelännyt Tuplalla ratsastamista niin paljon. Ratsastus alkoi taas sujua! Vierailimme äitini ja työkaverini kanssa Tampereella katsomassa "Ihan Tuuliajolla" musikaalia, joka oli aivan mahtava! Arastelin todella paljon lähtemistä sinne, mutta kyllä kannatti.
Tarkastelin myös itseäni positiivisellä asenteella ja osoitin pitkästä aikaa, että arvostan itseäni.


Kesäkuu 

Kesäkuussa mietin taas kouluttautumista, olin juuri hakenut kouluun ja ajatukseni olivat vielä sekaisin siitä mitä tuleman pitää. Pelkäsin jo hieman ennakkoon, etten kykenisi siihen tai että ylipäänsä en pääsisi kouluun. Pohdin taas blogia ja sitä miten se on muuttunut ja miten itse olen muuttunut blogin myötä. Tällä kertaa muutos oli positiivisempaan suuntaan. Ratsastus jäi kesätauolle, viimeiset tunnit todella mahtavia, pääsin taas hyppäämään ja nautin todella paljon ratsastamisesta. Otin teille muutamia kuvia kodistamme, jossa aloin pikku hiljaa viihtymään todella hyvin. Tuskailin koulun kanssa, kävin kolme tuntia kestävissä kokeissa sekä haastattelussa ja aloin menettää uskoani koko kouluun. Haastattelija suoraansanottuna kiusasi minua ja itku silmässä olin jo heittämässä toiveeni koulun suhteen. Vietin aikaa mökillä ja muutenkin nautin kesästä, vaikka kesälomaa minulla ei ollutkaan. Kärsin taas suunnattomasta vauvakuumeesta, joka ilmenikin sillä, että neuloin paljon vauvajuttuja. Turhauduin taas suunnattomasti ja monena yönä itkinkin tyhjää syliä. Avopuolisoni vei minut treffeille Alppiruusu-puistoon, joka oli häneltä todella yllättävä veto. Nautin todella paljon käsikädessä kävelystä kauniiden ruusujen ympärillä. Avopuoliso hemmottelikin minua kesäkuussa ja vei jo toisille treffeille, nimittäin leffaan. Parisuhde kukoisti ja kaikkien niiden vastoinkäymisten jälkeen, tuntui, että elämme hyviä aikoja. Elämä alkoi vihdoin olla elämisen arvoista ja kaikki tuntuivat menevän hyvin. En kaipaa mitään pumpulielämää, mutta kaikki vaikeudet alkoivat jo riittää.
Uskalsin vihdoin tehdä ulkonäölleni jotain ja värjäsinkin hiukset tuhkan värisiksi! Pidin näistä todella paljon, mutta valitettavasti hiukset vaalenivat todella nopeasti takaisin blondeiksi. Sain kirjeen kotiin, jossa minut valittiin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa. Olin todella iloinen ja onnellinen, mutta ajatus myös ahdisti kovastikin. Juhannus ei ollut onnistunein mahdollinen, vaan aika-ajoin myös ahdistava. Huomasin ahdistuvanni todella helposti, varsinkin muiden ihmisten seurassa, jolloin automaattisesti hakeuduin omaan rauhaan. Kirjoitin jännittämisestä, joka on vaivannut elämääni aina ala-asteesta asti. Jännittäminen on todella voimia vievä asia, josta olen yrittänyt parhaani mukaan päästä eroon. Tuplan kanssa alkoi pikkuhiljaa sujumaan, mutta sen epäpuhtaus synkisti taas mielen. Tätä ennen saatiin todella hyviä pätkiä ja treenejä, jotka jäivätkin parhaiksi hetkiksi Tuplan kanssa! <3


Heinäkuu 

Blogin kuukausi alkoi pohdiskelulla muodista ja millainen merkitys sillä on minulle. Tein kovasti töitä ja matkustelimme vanhempieni perässä ympäri Suomea. Aivan mahtava retki tehtiin Joensuun Kiihtelysvaaraan joka on eittämättä yksi lempipaikoistani maailmassa. Oikeastaan koko vuoden kestänyt väsymys oli taas herännyt ja olin hetkellisesti todella onneton. Painin taas ajatusten keskellä ja tunsin olevani todella yksinäinen. Vietin Lammilla aikaa useaan otteeseen ja nautin siitä suunnattoman paljon. Rakastan todella paljon caravaanailua ja minua oikein harmittaa, ettei kesälomia paljoa ole ollut, että olisi voinut nauttia tästä ihanuudesta. Olen aina ollut reissaaja ja mielelläni kiertäisin enemmänkin. Kesäflunssa yllätti ja mietin taas tulevaisuutta pelkoineen ja toiveineen, sängyn pohjassa maaten. Aloitimme poneilla ratsastelut, joka jatkuikin aina lokakuulle asti. Opin paljon Deniseltä ja aloimmekin edistyä jo jonkin verran. :) Värjäsin taas hiukset ja kärsin huonosta itsetunnosta. Sain kuulla todella paljon uusista hiuksistani, enimmäkseen huonoa kommenttia. Pidin itse todella paljon hiuksista, mutta negatiiviset kommentit iskivät todella syvään. 



Elokuu 

Elokuussa kesän reissaaminen alkoi vaatia verojaan ja aloin olla totaalisen uupunut. Nyt oli aika levätä hieman, hengittää syvään ja valmistautua syksyen koetukseen, mm. koulun alkuun. Postaustahti alkoi myös hiipua. Sain kuulla haukkuja ulkonäöstäni, mutta tällä kertaa en antanut sen lannistaa itseäni, minä olen millainen olen ja sillä siisti. Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat itsestäni, tärkeintä on että olen itse tyytyväinen ja sujut itseni kanssa. Kirjoitin postauksen uskonnosta ja siitä, mihin minä uskon. Elokuu oli muutenkin enemmän asiapostausten aikaa kuin kevyiden hömppien. Aloin pärjäämään paremmin Denisen kanssa ja opin tuntemaan sen. Hetkittäin tuli jopa oikein mukavia pätkiä. Päästiin pari kertaa jopa hyppäämäänkin! Kävimme elokuussa avopuolisoni kanssa myös  Neste oil Ralleissa ja vietimmekin oikein kunnolla parisuhdeaikaa!
Elokuussa sanottiin hyvästit myös Tuplalle haikein mielin, mutta ero olisi jossain vaiheessa kuitenkin tullut. Tuplan tilalle tulikin koulu, omine haasteineen.
Mukaan mahtui myös muita iloisia asioita, kuten vaikkapa Cheekin Olumpiastadion keikka, Lammilla lomailua, leipomista ja sukulaisten kanssa ajanviettoa.

Syyskuu

Syyskuu ei alkanut kauhean hyvissä merkeissä, jos koko kesän tunsin olevani väsynyt, nyt olin aivan finaalissa. Koulu alkoi räjähdysmäisesti vaatien koko aikaista keskittymistä sekä tehtäviin, että itse opiskeluun. Kiinnostukseni leipomiseen laantui kesän myötä ja taukoa tulikin ihan reilusti. Siskoni synttäreille minut laitettiin leipomaan ja kaikki mikä vaan voi mennä pieleen niin meni. Syyskuu meni todella nopeasti ja ihan ohi, olin apea ja surullinen koko kuukauden. Vietin paljon aikaa yksin, nukuin oikeastaan kaikkina niinä hetkinä kun vain oli mahdollista. Blogin kannalta myös kuukausi oli surkea. Syyskuu oli kokonaisuudessaan yksi masentavimmista kuukausista pitkään aikaan!


Lokakuu

Koulu vei aikaa entistä enemmän, laajemmat projektit ja ryhmätyöt. Lisäksi piti valmistautua tulevaan työssäoppimiseen, mikä alkaisi ihan niillä näppäimillä. Lokakuussa pyydetiin anteeksi hiljaisuutta, joka jatkui aina Joulukuuhun asti. Kirjoitin luomisen tuskasta, jota koin niin blogissa kuin koulutehtävienkin parissa - aloin kyseenalaistamaan kaiken kirjoittamani, jolloin aloinkin vähentää kirjoittamista blogissa. Näin jälkeenpäin katsottuna oikeasti harmittaa, miten vähälle huomiolle blogi jäi, toivottavasti näin vähälle ei tule enää jäämään. Avopuolsoni lähti viikoksi Rodokselle ja asuin viikon vanhemmillani. Koin epätoivoista eroahdistusta ja se viikko tuntui kestävän vuoden!


Marraskuu

Marraskuu oli koko blogin historian huonoin kuukausi, jolloin postauksia tuli vain yksi. "Onko vaikeaa? Ei susta huomaa" kertoi paljon fiiliksistäni. Juuri alkanut työssäoppiminen oli todella raskasta, vaikkakin opettavaista ja aivan mahtavaa aikaa. Siihen  päälle arvioinnit, tehtävät ja suunnitelmat veivät kaiken vapaan aikani. Koin, ettei minulla ole aikaa enää käsitellä ajatuksiani, siksi olinkin itkuisempi kuin ikinä. En osannut purkaa ajatuksiani mitenkään ja olin aivan solmussa. Halusin vaan käpertyä piiloon koko maailmalta. Pelkkää synkistelyä marraskuu ei sentään ollut, pääsin tutustumaan ihanaan Sindi-poniin, hyppelemään, nauttimaan hyvästä ruuasta ja ihanasta perheestäni, joka kompensoi sitä kaikkea pahaa oloa mitä kannoin sisälläni. Pääsin myös ihanan serkkuni kanssa tuulettumaan paikalliseen bilemestaan vuoden baaritauon jälkeen, teki kyllä todella hyvää viettää aikaa serkkuherkun kanssa!

Joulukuu 

Joulukuu koitti edelleen työssäoppimisessa lasten kanssa käydessä katsomassa joulunäytelmää ja syötiin joulupuuroa. Yritin herätellä joulumieltäni, mutta se ei yhtään meinannut heräillä. Koko vuoden neuloin pieniä joululahjoja lähimmäisilleni ja muutenkin joululahjoja hankin pitkin syksyä. Sain päiväkodista hyvät arvosanat, sekä aivan kauhean flunssan. Vietin viikon sängyssä ja vielä edelleenkään ei meinaa helpottaa. Jouduin jättämään ratsastuksenkin väliin, mutta onneksi estetuntiin mennessä pystyin jo ratsastamaan. Suvi olikin kuvaamassa meitä ja saatiin aivan ihania kuvia, kiitos! Joulunaika oli taas (varmasti joka vuosi) kiireistä, mutta Jouluaatto meni rauhallisesti nautiskellen. Joulun välipäivät menivät ihanasti loikoillen ja odotellen uutta vuotta. Vuosi kokonaisuudessaan oli todella monipuolinen, niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan paljon ihania, iloisia asioita!