Mitä meille kuuluu?

Kolme viikkoa työssäoppimista takana, huhhuh. Olen nauttinut harjoittelusta todella paljon, mutta harjoittelun tuoma tehtävälista tuo harmaita hiuksia allekirjoittaneelle. Näyttösuunnitelma, havainnointitehtävä, tavoitteet jne. Lisäksi rästissä on vielä muutama muu tehtävä, ää. Työharjoittelu on ollut suhteellisen rankka, ei vaan sen takia, että työ on fyysistä, vaan myös henkisesti. Olen nyt nähnyt jo yhden kuoleman harjoittelun aikana, sekä työ muistisairaiden kanssa on henkisesti käsittämättömän rankkaa. Mutta, silti todella palkitsevaa ja todella mukavaa.

 Vaikka suurin osa ajasta on mennyt työharjoitteluun tai muihin koulujuttuihin, olen yrittänyt vapaa-ajasta ottaa kaiken irti. Vietimme mukavaa iltaa tuossa pariviikkoa takaperin ystävä pariskuntamme kanssa, jonne teinkin yllä olevia muffinseja vietäviksi. Kävimme toissaviikonloppuna perheeni kanssa Heurekassa viihtymässä, katsomassa rottakoripalloa ja pelaamassa kivoja pelejä, viime viikonloppu menikin mökillä, sitä kuntoon laittaessa ja vanhoja tavaroita hävittäessä. Paljon on siis ollut mukavaa tekemistä, mutta aikaa on ollut blogille todella vähän. Monta kertaa olen avannut blogin, alkanut kirjoittaa kuulumisia, mutta jostain syystä kirjoittaminen on aina tökähtänyt.

Mitä meille siis kuuluu? Ihan hyvää, koulu vie aikaa tällä hetkellä todella paljon, eritoten tehtäviä tehdessä. Noh, toivottavasti ennen joulua saisi vähän hengähtää. Yritän saada blogin enemmän mukaan elämääni, ideoita olisi todella paljon, saisinko lisää aikaa päiviin, kiitos!

Synttäreitä, kuulumisia ja kaikkea muuta

Viime viikonloppuna juhlittiin siskoni 18 vuotis synttäreitä. Olin koko edellisen viikon ollut kipeänä, joten yskimällä lähdettiin starttailemaan juhlia. Tein juhliin mansikka-sitruuna mousse kakun, joka maullisesti onnistuikin aika täydellisesti. Ulkomuotoon en oikein ollut tyytyväinen, tuntui, että minulla oli ihan liikaa ideoita yhden kakun toteuttamiseen. Noh, maku se on joka ratkaisee. Muuten juhlat menivät todella mukavasti ja nopeasti! Ja tietenkin kun kyseessä oli täysi-ikäisyyden juhliminen, illan päätteeksi lähdimme tytsyjen kanssa paikalliseen kapakkaan tanssimaan.

Muutenkin, viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, josta onkin pitänyt tulla kirjoittamaan moneen otteeseen. Muunmuassa työsuhteeni, joka on kestänyt yli kaksi vuotta, päättyi, osaksi siitä syystä, että aloitan työharjoittelun vanhusten parissa maanantaina! Tämän harjoittelun perään sainkin todella hyvin sumplittua seuraavan harjoitteluni, joka onkin sitten yhdistettynä kuntoutus ja lapset! Kävin myös maanantaina ja tiistaina ensiapukurssi kakkosen, onneksi sekin on nyt pois alta suoritettu.

Olo on hiukan sekava, tuntuu vähän niinkuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Olen ollut samassa työpaikassa nyt yli kaksi vuotta  ja sitä ennen useampia lyhyempiä työsuhteita, ainakin viitenä vuonna. Nyt minut on tyrkätty täysin tuntemattomaan pimeään huoneeseen, ilman mitään valoa ja minulle sitä tärkeintä, eli tietoa tulevaisuudesta. Olen ennenkin ollut "työttömänä", mutta aina olen pärjännyt ja pystynyt elättämään itseni. Tällä hetkellä en ole yhtään varma, miten nämä asiat oikein onnistuvat, varsinkin kun työharjoitteluja kestää tuonne jouluun asti, sekä tammikuusta melkein alku kesään. Noh, asia jää nähtäväksi, mutta todella toivon, että asiat järjestyvät. Olen nimittäin todella musertunut jos eivät.

Elikkäs, pää pystyssä kohti uutta tuntematonta ja pettymyksiä, yritän, toivon ja odotan, että jaksaisin harjoittelujen aikanakin tulla teille tänne höpöttelemään, muutamia ideoita onkin taskussa postausten varalle. Nyt menen takaisin tekemään loppuja koulutehtäviä ja valmistautumaan harjoitteluun ja sen tuomiin haasteisiin.

Keuhkoputken tulehdus, Blockfest ja Ahvenisto

Jo viikko sitten puhkesi ärsyttävä ja voimia vievä yskä, joka ei vieläkään ole ottanut laantuakseen. Lisäksi tätä onkin siivittänyt pieni kuume pitkin viikkoa, en tykkää! Keskiviikosta jäinkin sairaslomalle, sekä töistä, että koulusta, joka tosiaan jatkui jo. Lauantaina kuitenkin uhmasin lääkärin määräyksiä ja lähdimme kohti Tamperetta ja Blockfestejä. Meno oli todella jees, jota kuitenkin varjosti se, että olin vielä täysin toipilas. Sain pitkin päivää yskäkohtauksia, jotka meinasivat viedä jalat alta. Vaikka yskä ja kuume verottivatkin fiilistä, oli se silti mahtava kokemus!

Teflon Brothers 

En olekkaan ennen käynyt Blockfesteillä tai oikeastaan muillakaan festareilla. Innostuin todella kun luin artistilistaa, Paperi-T, Teflon Brothers, Nikke Ankara, Cheek.. Ei tarvinnut kaksi kertaa miettiä, lähdetäänkö. Lauantaina aamusta suuntasimmekin avokin kanssa kohti Tamperetta, vaikka olo olikin todella kurja. Perille päästyämme suuntasimme katsomaan Tefloneita, matkalla katsoimme muutaman biisin Stepaakin, jota myös kuuntelen aika paljon. Tefloneita kuuntelen myös erittäin paljon, enemmän kuitenkin Pyhimyksen omia biisejä, joita olen jo vuosia kuunnellut. Tefloneitten jälkeen suuntasimme katsomaan Spektiä, joka melkein oli show:na kaikkein paras (ei tosin lyönyt vertoja Cheekille, heh.) Spektin jälkeen lähdimme katsomaan Uniikkia. Uniikista en niin perusta, mutta olihan sekin mukava nähdä. Astetta ja Nikke Ankaraa odotin ehkä eniten - ja he todellakin antoivat odotuttaa itseään, yli viisitoista minuuttia! Tykkään kovasti Nikke Ankarasta, olen tykännyt oikeastaan hänen koko uransa ajan. Paperi T:tä myös odotin todella paljon ja vaikka show olikin vähän outo, oli se samalla erittäin hyvä. Paperi-T:n jälkeen odottelimme Cheekkiä, joka olikin aivan omaa luokkaansa, taas kerran. Tämä olikin jo kolmas kerta kun Cheekkiä ollaan käyty katsomassa! Blockfestit olivat todella onnistuneet, kaikki oli järjestetty todella hyvin! Nautin kovasti!

Spekti

Uniikki

Aste, Nikke Ankara ja Eveliina

Paperi-T

Cheek

Yöksi menimme vanhempieni luokse vaunulle Valkeakoskelle, josta aamupäivänä suuntasimme Ahveniston moottoriradalle katsomaan ja ihmettelemään bemarikuskeja hienoine rata-autoineen. Tässä vaiheessa aloin olla niin kipeä, että lähdimme Mäntsälän kautta kotiin. Maanantaina suuntasin uudestaan lääkäriin, kun sunnuntaina nousi uudestaan kuumetta. Ja siitä lähtien joka ilta on ollut kuumetta ja yskää. Olenkin nyt tällä viikolla ravannut lääkärissä enemmän kuin koko keväänä. Nyt diagnosoitiinkin ainakin keuhkoputken tulehdus, joka toivottavasti ei kehity keuhkokuumeeksi! Hyvin ei siis koulukaan alkanut, kun olen joutunut toista viikkoa olemaan poissa. No toivottavasti pikkuhiljaa alkaa helpottamaan! Nyt menen takaisin peiton alle ja parantelemaan itseäni, jotta olisin ainakin viikonloppuna kunnossa. Silloin on siskoni 18 vuotis synttärit, jonne pitäisi tehdä ainakin täytekakku. Ja olisihan se ihan kiva olla kunnossa, että saisi itsekkin vähän juhliakkin. Aika näyttää!

Kesä

Vaikka kesää on vielä jäljellä (vielä tulee kauniita päiviä..) ajattelin silti koota kesän tapahtumia yhteen. Kesä oli rankka, olin koko kesän töissä ja voimat meinasivat loppua todellisesti kesken. Lisäksi sairastelut ovat stressin ja paineen alla lisääntyneet. Nytkin allekirjoittanut kärsii hirveästä limayskästä! Kesä ei mikään erityisen mainittava ollut blogin puolella, vaikka kuinka yritin, mietin pääni puhki, en saanut blogin puolelle juuri mitään. No, pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä.

Ylioppilasjuhlat

Varsinainen kesä starttasi ihanilla ylioppilasjuhlilla, jonne itse pääsin tekemään kakut. Juhlat olivat ihanat, niinkuin valmistuneetkin, onnea vielä!

Tädin synttärit 

Kesän kakkusaldo jäi yllättävän lyhyeksi, mutta toisaalta se ei haittaa, koska kesällä oli kaikkea muuta mukavaa tekemistä. Vietimmekin tädin kivat synttärit, joissa autoimme enimmäkseen keittiön puolella. 

 Minilomat 

Kiertelimme viikonloppuisin ympäri Suomea, ensin Hirvensalmella, sitten Joensuuhun ja Tuuriin. Itselleni on todella tärkeää jaksamisen kannalta, että pääsee hetkeksi edes pois siitä rankasta arjesta.
Vaikka säät eivät suosineetkaan, oli se silti vaan niin mukavaa!

Esteratsastus

Olen ollut aikaisemmin todella arka esteillä, mutta viime vuosina rohkaistunut osallistumaan estetunneille. Tänä vuonna osallistuimme neljän päivän estekurssille ja vaikka se olikin äärimmäisen rankka, oli se myös todella antoisaa! Ja vaikka luulin osaavani hypätä ihan hyvin, löytyy aina jotain korjattavaa ja jossa voisi olla parempi! 

Hautajaiset

Mummoni nukkui pois jo kesäkuussa, mutta hautajaiset olivat heinäkuussa - juuri sinä viikonloppuna kun minun piti olla Kalajoella Bimmerpartyissä kavereiden kanssa pitämässä hauskaa. Elämä heittelee ja toisinaan suunnitelmat menevät ihan uusiksi, nyt on onneksi mummo saatettu ikuiseen lepoon, haikein mielin tietenkin.

Neste oil Rallyt

Viime vuoden sekä sitä edellisen tapaan, tänäkin vuonna lähdimme käymään Jyväskylän ralleissa ystäväpariskunnan kanssa. Naurua todenteolla riitti ja aika meni muutenkin aivan siivillä! Onneksi kelitkin tällä kertaa suosivat ja naamansa polttanut kiittää ja kuittaa!

Tubecon 2015 

Tubeconissa vierailimme viime lauantaina katsomassa Läppävian jätkiä, joista postasinkin viime postauksessa. Oli kyllä ehdottomasti yksi koko vuoden kohokohdista!

Kavereita ja kaikkea muuta kivaa! 

Viime kesä ja edellinen menivät oikeastaan masistellessa ja yksin kotona olemisessa. tänä vuonna olikin toisin. Olen todella huono ystävystymään, mutta tänä kesänä on tullut monta uutta tuttavuutta, joiden kanssa valehtelematta on ollut aivan huisin hauskaa! Mm. lintsillä, syömässä, katsomassa standup:ia, ajelemassa, juhannuksena, amerikkalaisia autoja katsomassa. On ollut todella kivaa!

Kesä ei todellakaan ole vielä ohi ja edessä on kaikkea kivaa, mm. blockfestit ja siskoni 18v. synttärit. Ratsastus myös jatkui, joka tuokin iloa ja energiaa tulevaan syksyyn. 

Tubecon 2015

Se tunne, kun seisoo ihmisen vieressä, jota suunnattomasti ihailee. Se tunne, kun tämä samainen ihminen hymyilee ja sanoo "Niin tekin olette ihania!". Se tunne on jotain mahtavaa!

 

Olen seurannut Läppävikaa aina sen perustamisesta lähtien ja sitä ennen Rauskia Raumooglena. En itse pelaa paljoa ollenkaan, mutta seuraan muutamia pelaajia Youtubessa, kuten juuri Läppävikaa, Ulttista, Mrjallua101, Herbalistia jne. Mutta eniten olen aina pitänyt Rauskista!

Varasimme jo hyvissä ajoin siskoni kanssa liput Tubeconiin, vaikka silloin näyttikin siltä, ettei Läppävika sinne tulekkaan. Kuitenkin sinne oli tulossa niin monta pelaajaa, jotka halusimme nähdä. Itse en seuraa ainuttakaan vlogaajaa, joten tuonnekkin menin vain pelaajien takia. Kun selvisi, että Läppävika on myös tulossa, olin haljeta riemusta.

 

Suunnittelimmekin aikataulumme oikeastaa Läppävian ympärille, siinä sivussa näimme myös muutamia muitakin, joita olen halunnut nähdä. Ensin kävimme kurkkaamassa päälavalla, josta rynnistimme xboxin peliluolaan, missä Rauski ja Fisu pelaisivat. Täältä lähdimme jonottamaan Läppävian Meet & greet:tiin, kunnes huomasimme olevamme väärässä jonossa ja jonottaneet Deatan M&G:tä jo hyvän tovin. Lähdimme siitä kurkkaamaan Ulttista, josta myös pidän.

 

Läppävian M&G:täkin saatiin hyvä tovi jonotella, mutta olihan se sen arvoista! Pitkästä aikaa oikeasti, tuli todella iloinen ja onnellinen fiilis ja tuosta kuvasta varmasti saa voimaa ja energiaa jatkaa tätä rankkaa syksyn alkua! Tärinöissä ja onnellisina lähdimme vielä kurkkaamaan Papananaamaa, josta sitten hipsimme junalle ja itse lähdin Tervakoskelle caravan alueelle ja Juuli Lahteen. Olisi ollut kiva jäädä vielä hetkeksi katselemaan ja kuuntelemaan, mutta oltiin tosiaan sovittu muuta menoa. Tärkeintä kuitenkin oli, että saatiin nähdä Rauski ja Fisu, päästiin samaan kuvaan ja vaihdettiin muutama sana!

 

Olen sopivasti onnellinen!

 

 

Kesäkuu

Huomasin kauhukseni, että en ollut ollenkaan julkaissut kesäkuun blogikuukautta, joten tässä tämä tulee.

Kesäkuu oli ja meni, säät eivät suosineet ja suurimman osan ajasta olikin todella syksyinen keli ja sai oikein vetää toppatakkia päälle. Kesäkuu alkoi kesäkuulumisilla, mitä siivitin kännykkäkuvilla. Halusin kovasti panostaa blogiin ja kirjoittaa, mutta aikaa ja ideoita oli todella vähän. Olin ja olen edelleen kovin väsynyt, en oikein saa kunnolla nukuttua ja monet asiat painavat mieltäni.

 

Ratsastus sai jäädä lomalle, tosin tällä viikolla olemme saaneet nauttia siskoni kanssa kunnon estehyppelyistä. Vaikka taukoa ratsastuksesta ei ole sinänsä hirveästi ollut, maanantaina oli kyllä alkuun nappulat hukassa. Toisaalta olisi todella mukava päästä näin kesäaikaan enemmän ratsastelemaan, mutta toisaalta olen ollut niin väsynyt, että kaipaan arjessa pientä hengähdyshetkeä. Tämänkin viikon aikana olen nukkunut niin huonosti ja olen koko ajan väsynyt. Lisäksi lihakset ovat kipeitä, mutta se nyt vain tekee hyvää, kun en ole oikein salillekkaan päässyt vaikka niin kovasti uhosin.

Kirjoitin myös masennuksesta ja masennus onkin näkynyt enemmän kesäkuussa. Olen todella ollut jumissa ajatusten ja mielialojen kanssa ja välillä tuntuukin, etten edes itse tiedä, mitä haluan elämältä. Toisena päivänä olen aivan varma, että tuo päätös on se oikea, toisena olen taas aivan eri mieltä. Kun mielialat vähän kohenevat, niinkuin nyt on käynyt, alan alitajuntaisesti houkutella masennusta takaisin. En halua olla masentunut, mutta siitä on niin vaikeaa päästä irti. Se on kuin huume, se ottaa paljon enemmän kuin antaa. Olenko oikeasti koukussa masennukseen?

 

Sain taas kakkuilla, sillä tein kakun Tätini 60 v. synttäreille. Kaikki sujuivat ongelmitta, vaikka ajanhallinta olikin hieman vaikeaa. Emme me olleet kuin puolitoista tuntia myöhässä sovitusta ajasta, mutta kerettiin silti hyvin ja saatiin kaikki loputkin hommat tehtyä!

 

 

Ilari täytti puoli vuotta ja kirjoitinkin siitä hieman pidemmän postauksen. Kerroin laajemmin Ilarin kehityksestä ja minkälainen tyyppi siitä on kuoriutunut. Tällä hetkellä eletään jotain varhaisteini aikaa, Ilari on viimeaikoina koetellut hermojani aika rankalla kädellä. Toivottavasti (ja varmasti onkin) ohi menevä vaihe, kun tuo hampaiden lähtökin jossain vaiheessa alkaa helpottaa.

 

 

 

Mummoni nukkui pois 23.6. ja kirjoitinkin luopumisen vaikeudesta. Hautajaiset ovat 18.7., niistä kirjoittelen sitten kun aika on lopullisesti sanoa hyvästit.

 

Vanhemmillani on loma ja suuntasinkin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa Hirvensalmelle. Vietimme todella kiva (liian lyhyen) viikonlopun vanhempieni kanssa. Tänä viikonloppuna lähdemme avopuolisoni kanssa Kiihtelysvaaraan Joensuuhun, johon olemme monena vuonna ajaneet. Tykkään todella paljon pitkistä ajomatkoista, kuunnellen radiota ja vaan jutellen. Juttelemme avopuolisoni kanssa todella vähän, joten on ihan hyvä laittaa meidät neljän seinän sisään moneksi tunniksi.

 

Tälläisiä tunnelmia oli kesäkuussa, yritän mahdollisimman pian kirjoitella myös heinäkuusta, joka sekin meni jo. Kuka voisi kellot seisauttaa, kun turhan nopeaan aika tänä yönä raksuttaa?