Ilarin syntymäpäivä

Meidän pikku otus täytti 11.12. 2 vuotta. Meidän elo ei aina ole ollut maailman helpointa, pikku poitsulla on ollut paljon ongelmia vatsan ja syömisen kanssa, mutta kaikista noista on selvitty! Ilari on hyvin persoonallinen koira, jollaista en ole ennen nähnytkään. Ilari on hyvin tarkkaavainen, haluaa olla ihmisten lähellä ja seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Viime vuoden tapaan, kerron Ilarista hauskojakin faktoja.

Ilari on todellinen äidin pikkupoika, Ilari ei edelleenkään päästä minua esimerkiksi vessaan ilman häntä. Jos Ilari on ollut yksin kotona ja palaamme avopuolisoni kanssa kotiin, ryntää Ilari aina ensimmäisenä moikkaamaan minua. 

Ilari on supernirso ruokansa kanssa. Alle vuoden ikäisenä Ilari hotki ruokaansa niin, että siitä epäiltiin johtuneen myös suolitukoksen. Äitini ostikin silloin Ilarille ahmimisen esto ruokakupin. Nyt saan houkutella Ilaria syömään, eikä siitä silti meinaa tulla mitään. 

Ilari on alkanut räyhäämään vastaan tuleville koirille. Ei välttämättä kaikille, yleensä Ilari on aivan hiljaa, mutta jos koira lähestyy Ilaria, alkaa Ilari yleensä äristä ja haukkua. Ilari selvästi pelkää, varsinkin isoja koiria, mutten yhtään tiedä mistä pelko voisi olla peräisin, mitään ikäviä kohtaamisia kun ei ole ollut. 

Vielä palatakseni syömiseen, Ilarilla on hauska tapa syödä (silloin kun hän haluaa syödä) hän ottaa naksun tai lihapalan kupista, laskee sen yleensä lattialle tai matolle ja syö sitten sen vasta. 

Iltsu inhoaa vaatteiden käyttöä ja kun näkeekin, että otan kaapista villapaidan tai paksumman talviloimen, luikkii se heti pakoon ruokapöydän tai sohvapöydän alle. 

Ilarilla on ollut ongelmia kutiavan ihon ja kutiavien korvien kanssa, jota on hoidettu ruokavaliolla sekä korvia korvahuuhteella, josta olikin apua. Huuhteen laittaminen ei vain ollut mitään yksinkertaista, jouduin loppupeleissä kietomaan Iltsun pyyhkeeseen, jotta sain huuhteen laitettua. Ja senkin jälkeen, olivat minulla kädet ja jalat verillä. 

Ilari tykkää lenkkeillä, mutta sen pienet tassut jäätyvät helposti pakkasilla. Vielä en ole löytänyt sopivia töppösiä sille ja kerran jos toisenkin olen kesken lenkin joutunut Ilarin ottamaan takin sisälle lämmittelemään. Onneksi Ilari on niin pieni, että tämäkin onnistuu!

Julian ylppäreissä oli 1-vuotias serkun tyttö, jonka kanssa Iltsu otti pientä nyrkkiottelua. Pikku tyttönen heilutteli käsiään Ilaria kohti ja Ilari teki samoin tytölle, ei tietenkään osunut tai sattunut mitään. Tämän jälkeen Ilari oli hyvin skeptinen tyttöä kohtaan. :D Loppupeleissä Iltsu antoi hyvin jopa silittää itseään. 

Vuosi taas takana, toivottavasti monia ihania vuosia edessä!

Ilari 1 v.

Tänään meidän pikkuisella riiviöllä on 1 vuotis syntymäpäivä! Tässä muutamia faktoja Ilarista:

Ilarilla on valtava ego (mikä nyt ei ole mikään yllätys, chihuahua huoh), se pompottaa esimerkiksi Assia ihan mielin määrin. Myös äitiä tulee komennettua hyvin usein! 

"Osaan tanssia!"

Ilarin mielestä parasta huvia on varastaa pyykkikopasta äidin alusvaatteita ja kuljetella niitä pitkin asuntoa. Toinen lempipuuha on roskisten räjäyttäminen ja roskien syöminen. 

Ilarin ison egon takana piilee todellinen pelkuri. Ilari arastelee uusia koiria, uusia ihmisiä ja näyttää tämän tärisemällä ja jos vastaan tulee oikein pelottava olento, saattaa Ilari sanoa muutaman valitun sanan. 

Iltsu haluaa aina tulla kanssani suihkuun, mutta suuttuu mulle kun se kastuu. Todella fiksu koira! 

Ilari rakastaa makoilua ja sohvalla köllimistä. Sitä on aamuisin jopa vaikea saada ylös, Ilarin mielestä olisi mukavampi jäädä vain nukkumaan, peiton alle. 

Kävimme lokakuussa ensimmäisissä näyttelyissämme, saimme ihan hyvän arvostelun, EH:n (erittäin hyvä), toiselle kierrokselle emme päässeet todennäköisesti sen takia, kun Ilarilla oli vielä kaikki maitohammas kulmikset. Nyt ne on jo eläinlääkärissä poistettu!

Ilari painoi viime punnituksessa 2,7 kg, nyt varmaan jo vähän enemmän. 

Ilari ei oikeastaan hauku ollenkaan, tai no hyvin harvoin. Jos se kuulee esimerkiksi rapussa ääniä, saattaa se alkaa pitää sellaista syötävän suloista murinaa, ärrrr. Ilari itkee myös suhteellisen helposti, esim. jos sängystä tippuu unilelu maahan (jonka Ilari siis tahallaan tiputtaa, monta kertaa), alkaa Iltsu itkemään. Sama jos menen suihkuun ilman sitä, kuuluu oven takana raapiminen ja itku. Pienenä kun Iltsu muksahteli vähän väliä, alkoi pienestä kolahduksestakin aivan tajuton itkeminen, ainoa joka lohdutti, oli että äiti otti syliin ja lohdutteli. <3

Jos annan Ilarille luun, lähtee se automaattisesti piilottamaan sitä. Tätä se on tehnyt jo pienestä pitäen. Sohvan välissä about 10 luuta! 

Ilari on suloinen, rasittava, sydäntenmurskaaja, joka kyllä tietää mistä naruista vetää ja saada kaikki pahat teot anteeksi. On siitä vaan tullut niin rakas, en edes osaisi kuvitella elämää ilman Ilaria! 

Mitä meille kuuluu?

Kolme viikkoa työssäoppimista takana, huhhuh. Olen nauttinut harjoittelusta todella paljon, mutta harjoittelun tuoma tehtävälista tuo harmaita hiuksia allekirjoittaneelle. Näyttösuunnitelma, havainnointitehtävä, tavoitteet jne. Lisäksi rästissä on vielä muutama muu tehtävä, ää. Työharjoittelu on ollut suhteellisen rankka, ei vaan sen takia, että työ on fyysistä, vaan myös henkisesti. Olen nyt nähnyt jo yhden kuoleman harjoittelun aikana, sekä työ muistisairaiden kanssa on henkisesti käsittämättömän rankkaa. Mutta, silti todella palkitsevaa ja todella mukavaa.

 Vaikka suurin osa ajasta on mennyt työharjoitteluun tai muihin koulujuttuihin, olen yrittänyt vapaa-ajasta ottaa kaiken irti. Vietimme mukavaa iltaa tuossa pariviikkoa takaperin ystävä pariskuntamme kanssa, jonne teinkin yllä olevia muffinseja vietäviksi. Kävimme toissaviikonloppuna perheeni kanssa Heurekassa viihtymässä, katsomassa rottakoripalloa ja pelaamassa kivoja pelejä, viime viikonloppu menikin mökillä, sitä kuntoon laittaessa ja vanhoja tavaroita hävittäessä. Paljon on siis ollut mukavaa tekemistä, mutta aikaa on ollut blogille todella vähän. Monta kertaa olen avannut blogin, alkanut kirjoittaa kuulumisia, mutta jostain syystä kirjoittaminen on aina tökähtänyt.

Mitä meille siis kuuluu? Ihan hyvää, koulu vie aikaa tällä hetkellä todella paljon, eritoten tehtäviä tehdessä. Noh, toivottavasti ennen joulua saisi vähän hengähtää. Yritän saada blogin enemmän mukaan elämääni, ideoita olisi todella paljon, saisinko lisää aikaa päiviin, kiitos!

Kiihtelysvaara, check!

Vietimme muutama viikko sitten taas kivaa aikaa Joensuun Kiihtelysvaarassa, jossa olemme monena vuonna käyneet. Se on vain niin kiva paikka, että joka vuosi pitää päästä uudestaan. Vaikka ilmat eivät todellakaan suosineet (koko ajan oli superkylmä tai satoi vettä) nautimme kuitenkin todella paljon. Luulin, että otin vähän kuvia, mutta hirmuinen kuvaryöpsäys silti vain tähänkin postaukseen tuli. Lähdimme perjantaina neljän aikaa Helsingistä ajamaan ja parin pysähdyksen takia olimme noin kymmenen- puoli yhdentoista aikaa perillä. Siinä illalla hengailtiin, naposteltiin ja katsottiin telkkaria. Aamulla kävin suihkussa ja suuntasimme markkinoille, josta vielä kävimme Joensuun keskustassa. Siellä olikin menossa Lidlin grillimaisteri kiertue ja porukkaa oli todella paljon, suurinosa jonotti ilmaisia makkaroita :D Me käytiin läheisellä leirintäalueella, Jokiasemalla katselemassa ja kuvailemassa. Takaisin Hietajärvellä teimme ruokaa ja menimme käymään ihanassa savusaunassa. Ilta meni grillailessa, jutellessa ja nauraessa. 

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä käväisimme vielä läheisellä ranchilla katsomassa heposia. Vielä vanha mammakin jaksoi porskuttaa, jolla ollaan usein ratsastettu. Ikää sillä on varmasti jo kolmisen kymmentä. Ihana reissu taas oli ja pahoittelut, että postaus on aika myöhässä. 

Kesäisiä kännykkäkuvia

 

Kännykässä on paljon kesäisiä kuvia, jotka eivät ole päässeet oikeuksiinsa, varsinkin nyt kun olen yrittänyt enemmän kuvailla tuolla oikealla kamerallani. Yllä oleva kuva on otettu tätini synttäreiltä, mahduin vielä mekkoon johon olen mahtunut viisi vuotta sitten!

 

Sitten podettiinkin pahemmanlaista migreeniä. Olen muutamia kertoja saanut migreenikohtauksen, mutta en ikinä näin rajua. Kun yritin nousta vähänkin sängystä, meinasin oksentaa. Onneksi Ilari piti seuraa koko päivän kun makoilin laput silmillä ja kuuntelin telkkaria :D

 

 

Pääsimpäs taas viihteellekkin, nimittäin mentiin katsomaan työkavereideni kanssa lintsin Peacock teatteriin Uusi Iloinen Teatteri-esitystä, joka olikin todella kiva! Sen jälkeen meillä oli ruokailu, joka oli pienoinen pettymys.

 

 

Tein kotona ihan järkkyhyvää nuudelia, jonka päälle paistoin kananmunan :D Oli todella yksinkertaista, mutta hyvää :)

 

Juhannuksesta en täällä maininnutkaan pahemmin, vietimme siis juhannusta avopuolisoni ystävien luona. Itse olin kuskina, koska tunsin kuinka migreeni koputteli otsalohkoani ja tiedän, jos juon alkoholia, se voi vain entistä herkemmin laukaista kohtauksen. Söimme hyvin, nauroimme, pääsin tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin. Olen tainnutkin sanoa, että minun on todella vaikeaa lähteä esim. juuri tälläisiin tilaisuuksiin, joissa en tunne ketään. Pienoinen ahdistus yrittikin nostaa päätään, mutta suljin sitä koko ajan pois.

 

Hirvensalmelle saavuttaessa pääsin heti Assin ja Ilarin kanssa lenkille, on ne kyllä söpö pariskunta <3

 

Ja taas, älyttömän hyvää ruokaa!

 

 

 

Ilman meikkiä :3 Ihoni on mennyt vaihtelevasti todella huonoon suuntaan, nyt taas hitusen parempi. Olen myös uskaltanut enemmän ottaa kuvia myös ilman meikkiä, ajattelin sellaista postaustakin teille väsäillä!

 

Mikkelissä kahvilla!

 

Hieman erilainen hamppari :)

Ja lempipuuhaa, lettujen paistamista!

 

 

Auts, hyttysen pisto :(

 

 

 

Aurinkoo <3 En ole mikään auringonpalvoja, mutta teinkin poikkeuksen sääntöön ja loikoilin auringossa hyvän tovin.

 

 

 

Tälläistä tällä kertaa, palaillaan! <3