Synttäreitä, kuulumisia ja kaikkea muuta

Viime viikonloppuna juhlittiin siskoni 18 vuotis synttäreitä. Olin koko edellisen viikon ollut kipeänä, joten yskimällä lähdettiin starttailemaan juhlia. Tein juhliin mansikka-sitruuna mousse kakun, joka maullisesti onnistuikin aika täydellisesti. Ulkomuotoon en oikein ollut tyytyväinen, tuntui, että minulla oli ihan liikaa ideoita yhden kakun toteuttamiseen. Noh, maku se on joka ratkaisee. Muuten juhlat menivät todella mukavasti ja nopeasti! Ja tietenkin kun kyseessä oli täysi-ikäisyyden juhliminen, illan päätteeksi lähdimme tytsyjen kanssa paikalliseen kapakkaan tanssimaan.

Muutenkin, viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, josta onkin pitänyt tulla kirjoittamaan moneen otteeseen. Muunmuassa työsuhteeni, joka on kestänyt yli kaksi vuotta, päättyi, osaksi siitä syystä, että aloitan työharjoittelun vanhusten parissa maanantaina! Tämän harjoittelun perään sainkin todella hyvin sumplittua seuraavan harjoitteluni, joka onkin sitten yhdistettynä kuntoutus ja lapset! Kävin myös maanantaina ja tiistaina ensiapukurssi kakkosen, onneksi sekin on nyt pois alta suoritettu.

Olo on hiukan sekava, tuntuu vähän niinkuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Olen ollut samassa työpaikassa nyt yli kaksi vuotta  ja sitä ennen useampia lyhyempiä työsuhteita, ainakin viitenä vuonna. Nyt minut on tyrkätty täysin tuntemattomaan pimeään huoneeseen, ilman mitään valoa ja minulle sitä tärkeintä, eli tietoa tulevaisuudesta. Olen ennenkin ollut "työttömänä", mutta aina olen pärjännyt ja pystynyt elättämään itseni. Tällä hetkellä en ole yhtään varma, miten nämä asiat oikein onnistuvat, varsinkin kun työharjoitteluja kestää tuonne jouluun asti, sekä tammikuusta melkein alku kesään. Noh, asia jää nähtäväksi, mutta todella toivon, että asiat järjestyvät. Olen nimittäin todella musertunut jos eivät.

Elikkäs, pää pystyssä kohti uutta tuntematonta ja pettymyksiä, yritän, toivon ja odotan, että jaksaisin harjoittelujen aikanakin tulla teille tänne höpöttelemään, muutamia ideoita onkin taskussa postausten varalle. Nyt menen takaisin tekemään loppuja koulutehtäviä ja valmistautumaan harjoitteluun ja sen tuomiin haasteisiin.

Kiirettä pukkaa

Kuten jo aikaisemmissa postauksissa mainitsin, helmikuu on ja tulee olemaan todella hektistä aikaa. Oikeastaan tämä koko alkukuukausi jo on mennyt täysin hujauksessa kivoissa ja ei niin kivoissa asioissa.

Kokeisiin lukua :D

 

Koulu on kiristänyt otettaan varsinkin näin helmikuussa, ensimmäinen lääkelaskun tentti oli 2.2. (joka ei kauhean hyvin mennyt), anatomian tentti 11.2., tehtävien palautus 28.2., HUH! Olen onnellinen, että loma alkaa jo 6.3. Loma tuleekin enemmän kuin tarpeeseen. Vielä palatakseni kouluasioihin oli 4-5.2. koulullamme ensiapukurssi, joka vaikka olikin enemmän kuuntelua ja ylös kirjoittamista, myös melkoisen rankkaa. Tähän päälle monet ja taas monet tunnit jotka olen viettänyt anatomian opiskelussa tai lääkelaskuja laskiessa, ovat verottaneet kyllä todella.

 

Kaiken sen kiireen ja stressin keskellä on tapahtunut myös ihania asioita. Helmikuussa yleisesti tanssitaan Wanhojen tanssit, joita itse en tanssi, mutta siskoni kyllä. Päänvaivaa onkin tälle isosiskolle tuottanut milloin mitkäkin hiustenpidennykset, silmien rajaukset, korut ja sukkahousut, miten saisin omalla toiminnallani/teoillani luotua toiselle yhden ihanimmista muistoista mitä voi olla. Tuo 13.2. tuleekin olemaan kauhujen päivä, mutta varmasti myös yksi ihanimmista. Olen aika varma, että kyllä sitä tämä siskokin liikuttuu :')

Lisää salitreeniä

Ei siinä vielä kaikki, vaan olemme tässä salaa etsiskelleet koiranpentua pidemmän ajan, lähinnä tuloksetta. Olen laittanut yhteensä varmaan lähemmäs 40 kyselyä, toisiin on vastattu nuivasti tai ei vastattu ollenkaan. Nyt kuitenkin on onni potkaissut ja pääsimme yhtä poikasta jo katsomaan. Ajattelin, etten vielä hiisku tästäkään asiasta, en halua että salama iskee samaan paikkaan kahdesti ja joutuisin hyvästelemään uuden lemmikin, jo ennenkuin hän olisi meille tullut. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että katala allergia ei nosta päätään tässä asiassa, tai tulee tupenrapinat!

Menossa serkun synttäreille, ei mun tukka noin paljon ole kai vaalentunut, toivottavasti ei ;_;

Itse olen lievästi yliaktiivinen ollut viimeisen viikon ajan, koko ajan on tehtävä jotain, mentävä jonnekkin, suunniteltava jotain ja tärinä onkin jäänyt päälle, enkä oikein osaa rauhoittua missään. Olen oikeasti super onnellinen tulevasta lomasta, lomaahan en taas ole viime vuoden huhtikuun jälkeen pitänyt, eli tekee vaan hyvää. Lisäksi toivon todella, että hyvät asiat oikeasti tapahtuvat ja huonot jäävät loukkuun matkan varrella. Viimeaikoina on ollut niin paljon pettymyksiä ja epäonnistumisia, vihdoin olisi minunkin aika saada tuntea onnistumista, iloa ja onnea! Onnellista helmikuun jatkoa sinne jokaiselle ja ihanaa lähestyvää ystävänpäivää! :* T:Yksi pumpulipää, joka on popsinut liikaa onnellisuuspillereitä.

P.s. kaiken lisäksi on vielä synttärini 22.2., joista myös tulossa postausta, jos toistakin :)