Kesäkuu

Huomasin kauhukseni, että en ollut ollenkaan julkaissut kesäkuun blogikuukautta, joten tässä tämä tulee.

Kesäkuu oli ja meni, säät eivät suosineet ja suurimman osan ajasta olikin todella syksyinen keli ja sai oikein vetää toppatakkia päälle. Kesäkuu alkoi kesäkuulumisilla, mitä siivitin kännykkäkuvilla. Halusin kovasti panostaa blogiin ja kirjoittaa, mutta aikaa ja ideoita oli todella vähän. Olin ja olen edelleen kovin väsynyt, en oikein saa kunnolla nukuttua ja monet asiat painavat mieltäni.

 

Ratsastus sai jäädä lomalle, tosin tällä viikolla olemme saaneet nauttia siskoni kanssa kunnon estehyppelyistä. Vaikka taukoa ratsastuksesta ei ole sinänsä hirveästi ollut, maanantaina oli kyllä alkuun nappulat hukassa. Toisaalta olisi todella mukava päästä näin kesäaikaan enemmän ratsastelemaan, mutta toisaalta olen ollut niin väsynyt, että kaipaan arjessa pientä hengähdyshetkeä. Tämänkin viikon aikana olen nukkunut niin huonosti ja olen koko ajan väsynyt. Lisäksi lihakset ovat kipeitä, mutta se nyt vain tekee hyvää, kun en ole oikein salillekkaan päässyt vaikka niin kovasti uhosin.

Kirjoitin myös masennuksesta ja masennus onkin näkynyt enemmän kesäkuussa. Olen todella ollut jumissa ajatusten ja mielialojen kanssa ja välillä tuntuukin, etten edes itse tiedä, mitä haluan elämältä. Toisena päivänä olen aivan varma, että tuo päätös on se oikea, toisena olen taas aivan eri mieltä. Kun mielialat vähän kohenevat, niinkuin nyt on käynyt, alan alitajuntaisesti houkutella masennusta takaisin. En halua olla masentunut, mutta siitä on niin vaikeaa päästä irti. Se on kuin huume, se ottaa paljon enemmän kuin antaa. Olenko oikeasti koukussa masennukseen?

 

Sain taas kakkuilla, sillä tein kakun Tätini 60 v. synttäreille. Kaikki sujuivat ongelmitta, vaikka ajanhallinta olikin hieman vaikeaa. Emme me olleet kuin puolitoista tuntia myöhässä sovitusta ajasta, mutta kerettiin silti hyvin ja saatiin kaikki loputkin hommat tehtyä!

 

 

Ilari täytti puoli vuotta ja kirjoitinkin siitä hieman pidemmän postauksen. Kerroin laajemmin Ilarin kehityksestä ja minkälainen tyyppi siitä on kuoriutunut. Tällä hetkellä eletään jotain varhaisteini aikaa, Ilari on viimeaikoina koetellut hermojani aika rankalla kädellä. Toivottavasti (ja varmasti onkin) ohi menevä vaihe, kun tuo hampaiden lähtökin jossain vaiheessa alkaa helpottaa.

 

 

 

Mummoni nukkui pois 23.6. ja kirjoitinkin luopumisen vaikeudesta. Hautajaiset ovat 18.7., niistä kirjoittelen sitten kun aika on lopullisesti sanoa hyvästit.

 

Vanhemmillani on loma ja suuntasinkin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa Hirvensalmelle. Vietimme todella kiva (liian lyhyen) viikonlopun vanhempieni kanssa. Tänä viikonloppuna lähdemme avopuolisoni kanssa Kiihtelysvaaraan Joensuuhun, johon olemme monena vuonna ajaneet. Tykkään todella paljon pitkistä ajomatkoista, kuunnellen radiota ja vaan jutellen. Juttelemme avopuolisoni kanssa todella vähän, joten on ihan hyvä laittaa meidät neljän seinän sisään moneksi tunniksi.

 

Tälläisiä tunnelmia oli kesäkuussa, yritän mahdollisimman pian kirjoitella myös heinäkuusta, joka sekin meni jo. Kuka voisi kellot seisauttaa, kun turhan nopeaan aika tänä yönä raksuttaa?