Postaustauko ohi(?)

Heippa vaan, onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään? Tosiaan blogiin kirjoittaminen hieman jäi, tahtomatta tai tahdonomaisesti, mutta nyt olen täällä taas, en osaa ollenkaan ennustaa, miten jaksan ja kerkeän kirjoittamaan blogia. Joka tapauksessa, tauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Sairastin itse Ilarin jälkeen todella raskaan flunssan, kuume nousi korkealle ja kärsin rintakivuista. Pikku hiljaa flunssa helpotti ja pääsin taas normaaliin rytmiin.

Stressi ja ehkä pieni uupuminen verotti todella paljon myös koulumotivaatiotani - olin jo jättämässä koulua jopa kesken! Sain juteltua tuutorini kanssa ja sain apua ongelmiin ja mietimme lukujärjestystä uudestaan. Tähän hetkeen se auttoi todella paljon, mutta ensi syksystä kevääseen tulee olemaan todella raskas. Niin ja minun pitäisi ensi toukokuussa jo valmistua! En jaksa ottaa stressiä enempää, koulu menee miten menee, kunhan saisin sen suoritettua.

Viihteellä!

Vaikka viime kuukaudet ovat olleet todella raskaat, pääsin välillä vähän myös tuulettumaan! Nimittäin teimme äitini ja työkavereideni kanssa reissun Viron puolelle. Oli välillä ihan mukavaa päästää stressistä ja ahdistuksesta hieman irti ja pitää hauskaa!

Eikä siinä vielä kaikki, avopuolisoni osti minulle uuden kameran, Canon Eos 1100D. Kyseessähän on ihan perus kamera, mutta muuta en oikein kaipaakkaan! Omassa kamerassani ei ole mitään vikaa, mutta ihan kiva saada uusi kamera, millä kuvaaminen on suhteellisen helppoa. En oikein osaa tai jaksa panostaa kuvaamiseen, mutta tuolla canonilla kuvaaminen tuntuu aika yksinkertaiselta. Saas nähdä, nähdäänkö blogissakin kohta enemmän järkkärikuvia kuin kännykkäkuvia.

Blogin synttäritkin menivät aivan ohi, 2013 1.5. alotin kirjoittamaan tätä blogia, joka nyt siis täytti jo 2 vuotta! Vau, en kyllä tuolloin kun alotin osannut ollenkaan kuvitella, että blogi olisi vielä kahden vuoden kuluttua pystyssä. Olen ihmisenä sellainen, että innoissani kyllä aloitan monta projektia, mutta jokainen kyllä vuoron perään kuolee pystyyn. Kiitokset lukijoille tästä kahdesta vuodesta, toivottavasti monta vuotta blogissa on vielä edessä! Vappu meni edellisen vuoden tapaan todella rauhallisesti, vietin aikaa vanhemmillani. En kyllä yhtään tykkää vapusta, jotenkin tämä juhla ei ole yhtään minua varten. Skumppaa nautiskelimme, munkkeja teimme, söimme hyvin ja kuuntelimme musiikkia, se riitti minulle.

Toivottavasti muistin nyt mainita kaikki mieleen tulevat asiat, luvassa on lähipäivinä postausta ratsastusrupeamasta, pysykää kuulolla!

Takaisin Arkeen..!

Niin se vaan loma meni, ihan liian äkkiä, ja tänään väsyneenä, huonosti nukkuneena kohti arjen haasteita. Muutamia loma aiheisia postauksia tulen vielä julkaisemaan, kun ei tuon viikon aikana kaikkea kerennyt julkaisemaan.

No onko nyt levännyt olo? Itseasiassa olo on kuin kuolleista nousseella. Totta kai myös levännyt olo, mutta samalla todella rasittunut. Tai no onko nyt rasittunut aivan oikea sana, noh, uupunut. Loma oli nimittäin vipinää täynnä. Paljon ihanaa, hauskaa ja vieläkin hauskempaa tekemistä. Opin itsestäni tuossa viikossa paljon, yllätin itseni monessa asiassa ja voin henkisesti ja fyysisesti hyvin.

Nyt haluaisin vain kääriytyä peiton alle ja nukkua sata vuotta, ainakin. Loma postausten jälkeen blogi jää tauolle (jos maltan olla postailematta) jonka aikana yritän järkeistää blogiani, muuttaa ulkonäköä, suunnitella ja toteuttaa blogiani paremmin. Loman aikana tajusin mikä roskakori blogini on, jonne vain huoletta huoleni viskaan. Aion blogin loman aikana lukea paljon lifestyle blogeja ja ehkä poimia muutamia vinkkejä. Todella tärkeässä osassahan tietenkin ovat kuvat, jotka ovat olleet erinäisistä syistä todella huono laatuisia kännykkäkuvia. Tähän aioin yrittää puuttua ja ottaa kaikki mahdolliset kuvat järkkärilläni.

Tajusin lomaillessani kuinka tärkeässä osassa liikunta on elämässäni. Tähän aion yrittää panostaa entistä enemmän, etsiä mieleisiä harrastuksia ja panostaa ihan perus salitreenaamiseenkin. Eilen repäistiinkin poikakaverin kanssa ja mentiin pelaamaan tennistä! (Viime kerrasta taitaa olla jopa 5 vuotta). Oli kyllä todella kivaa! Ja jotain on varmaan tullut tehtyäkin, jalat ja kädet kiittää. Täytyy uskaltautua useamminkin tenniskentille.

Nyt painun elämänpohdiskeluteille, sieltä palailee toivottavasti entistä ehompi ja energisempi nainen!