Ehkä onkin niin, että elän vain kerran

 
Elämä on ristiriitaista, täynnä surua, tuskaa sekä onnea, iloa ja valoa. Ehkä onkin niin, että täällä eletään vain kerran? Eikö siitä pitäisi silloin nauttia suruineen kaikkineen. Mutta eihän se tietenkään voi niin yksinkertaista olla? Eihän?
On yö, ja ajatuksia virtaa taas enemmän kuin aikoihin. Mietin menneisyyttä. Mietin tulevaisuutta. Mietin tätä hetkeä. Ajatuksia on niin vaikeaa pukea sanoiksi, mutta yrittänyttä ei laiteta. Muistoja tulvii pintaan, enkä oikeastaan edes estä niitä. On vaikeaa uskoa, että oikeasti nautin elämästä. Vielä vähän aikaa sitten en nauttinut. Nyt olen löytänyt taas sen punaisen langan, joka johdattaa läpi tämän kivisen tien. Tien johon on mahtunut paljon pettymyksiä, paljon pahaa, vihaa, kateutta. Enää ei minun tarvitse olla kateellinen tai vihata ketään. Koska viimein elämäni on mallillaan, ja viimein elämä on ihanaa. 

Vaikka en usko, että kuoleman jälkeen eläminen tyysti loppuu, herättivät nämä sanat ehkä hieman pelkoa ja ahdistusta: Ehkä onkin niin, että elän vain kerran. Kerran, ja sitten loppu. Mitä jos en ehdi toteuttaa kaikkia unelmiani, toiveita, tavotteita? Olenko sitten epäonnistunut tässä tehtävässä maanpäällä? Vai olenko niin onneton, etten pääse taivaaseen? Jos sinne on keneltäkään pääsyä?

Tällä hetkellä, vaikka ajatukset viilettävät pitkin Haadeksen tuonelaa ja toisaalla pienten Cupido enkelten luona, on hymy silti herkässä. Vaikka pitkin iltaa olen kuunnellut masentavia biisejä, eivät nekään ole minua voineet masentaa tai pilata fiilistä. Jos täällä tosiaan eletään vain kerran, on siitä kerrasta tehtävä niin ikimuistoinen kuin olla ja voi. Toteuttaa niitä asioita mistä haaveilee, sekoilla huolella, rakastua, nauttia, itkeä silmät päästä, murehtia, syödä jäätelöä koko päivä, matkustaa jonnekkin maailman ääriin, perustaa perhe, muistella vanhana teinivuosien hölmöilyä. Näitä kaikkia minä odotan elämältä, osan se onkin alkupalana jo tarjoillut.

Neulalla silmään sitä joka vanhoja muistelee, nyt elämme tässä hetkessä. Tehdään tästä ehkä ainoasta elämästä elämisen arvoinen ja siinä samalla maailmasta parempi paikka elää. Halataan, paljon ja aina. Rakastetaan vilpittömästi, aidosti ja ehdoitta. Unohdetaan, kaikki mennyt. Eletään nyt!