Loma

Voi apua, onko siellä toisella puolella enää ketään? Täällä puolella on lupauksen rikkoja, voi kehveli. Tosiaan rukan loma meni, toisaalta aika tuntui todella pitkältä, toisaalta tuntui, että viikko rukan tavattoman ihanissa maisemissa meni aivan ohi. Oli kyllä mahdottoman ihanaa päästä pois muuttolaatikoiden ja stressin keskeltä ja sai hetkeksi keskittyä vain olemiseen ja nauttimiseen. Sekä liikkumiseen, mikä olikin suoranainen ihme! Yhteensä n. 30 km tuli hiihdettyä, 7 tuntia vietettyä mäessä ja päivän kelkkaillen. Tähän päälle koirien lenkitykset ja jäällä tallailut, teki kyllä todella hyvää. Jos tästä alkaisikin kesäkuntoon kampanja, vielä ehkä ehtisi. (Tai sitten ei, terveisin sohvan pohjalta flunssasta, suklaat naamassa, huoh).

Nyt saatte ison kasan kuvia tuolta ihanalta lomalta ja jossain vaiheessa ehkä jopa videotakin! Avopuolisoni osti jokusen aika sitten Gopron ja sillä kuvailimmekin pitkin viikkoa. 

Vuokrasimme kelkan tällä kertaa koko vuorokaudeksi ja tulihan sillä rällättyä huimat 228 km. Tarkoituksenamme oli ensin ajaa Sallaan asti, mutta hivenen ennen Sallaa alkoi aurinko jo laskea, joten paistoimme nakkeja kodassa jossain päin ja lähdimme takaisin Rukalle. Itseäni jännitti jotenkin ajaminen, joten taisin ajaa vain n. 40 km koko matkasta. Vaikka en mikään aloittelija kuski olekkaan, jotenkin en vain ollut vedossa. Suurimmilla osilla reitti oli ihan hyvässä kunnossa, mutta ilman rynkytystä ei selvitty. Kyllä kädet, vatsalihakset ja selkä kiitti sen päivän jälkeen. Rukalla yritimme vielä yhdeksän jälkeen illalla etsiä kotaa tai laavua, jossa olisimme voineet vielä grillata, mutta sellaisen löytäminen osoittautui todella vaikeaksi. Joten lähdimme mökille päin. Mökki sijaitsee n. 9 km päästä Rukan keskustasta, joten otimme riskin ja yritimme kelkalla löytää mökille. Meinasi siinä pieni epätoivo iskeä, emme millään meinannut löytää oikeaa reittiä, Joelin kännykkä kuoli kylmyyden takia jo aikoja sitten, omastani oli akku loppumassa, mutta kaikkein pahinta oli yllättäen hiipivä kylmyys. Meinasikin aivan itku tulla kun viimein löysimme mökille ja pääsimme syömään ja saunaan. 

Torstai-iltana lähdimme ajelemaan ympäri Rukan lähistöjä, revontulien toivossa. Ja kyllähän niitä näkyi, tosin paljaalla silmällä löytäminen oli hivenen hankalaa. Mutta onneksi kameraan tallentui! Oli ihanaa olla täysin pimeässä, tähtien ja revontulien välkkyessä ihastelemassa kahdestaan hiljaa autossa luonnon kauneutta.

Blogissa saattaa vielä esiintyä enemmän tai vähemmän lomapostauksia, kännykässäni on vielä melko paljon kaikkea mitä voisi täällä julkaista.

Kevään kännykkäkuvia

Tähän väliin ajattelin koota hieman kevään kännykkäkuvia, mukana näkyy myös muutamia lomakuvia. 

"Erittäin" onnistunut selfie ilarin kanssa. Ilari raasu oli juuri tullut rokotuksesta ja siksi on noin pöhnänen!

Ja Rukalla, lähdössä hiihtämään!

Eikä tullut mikään ihan pikku lenkki :D 

Assi yleensä välttelee Ilaria, mutta halusi kuitenkin vapaaehtoisesti mennä Ilarin viereen nukkumaan <3

Ruka Kuksassa jälkkäriä! Tarjoilija liekitti tuon vasta pöydässä, oli todella siistin näköistä!

Ja nuutuneena takaisin töihin!

Näimme äidin kanssa jo muutama viikko sitten leskenlehtiä Mäntsälässä. Oli jo iltapäivä, joten kukkaset olivat jo nupussa :(

 

Ilari ihmettelee :3

 

 

Tein avopuolisolleni syntymäpäiväkakun. Olen tykästynyt hirveästi vadelmaan ja tykkään sitä käyttää kakuissa. Ensimmäistä kertaa myös pursotukset onnistuivat!

 

 

Ennen Iltsun sairastumista käytiin ACS-miitissä, sieltä tämä kuva. Siitä lähtien kun olen avopuolisoni kanssa seurustellut, olen joutunut lähtemään mukaan kaiken maailman miitteihin.

 

Lauantaina, tallilta tulossa :)

 

Pitkästä aikaa sain inspiraation myös käsitöiden puolella. Olin vuosi sitten aloittanut villapaitaa, jonka melkein sainkin valmiiksi. Huomasin kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun hihat enää puuttuivat, että mittasuhteet koko paidassa ovat täysin pielessä. Joten perjantaina tunnin purin koko paidan ja otin Langat talteen. Samana iltana jo aloittelin uutta projektia :D Ainakaan puoleen vuoteen en ole jaksanut edes napata kutimia käteen, että edes yrittäisin tehdä jotain, nyt kun ikävät asiat vähän helpottavat, on selvästi jaksamista myös niihin mukaviin asioihin! :)

 

Loppuun vielä taiteellinen otos, sädekaihtimista heijastui tälläinen makuuhuoneen seinään, mieleen tuli heti, että näyttää aivan selkärangalta!

 

Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa, seuraavassa postauksessa palaillaan taas Ilariin ja hänen toipumisuutisiinsa.

 

 

Viimeisiä Ruka-kuulumisia

Nyt olisi aika jättää Ruka fiilikset taakse ja tämän postauksen jälkeen keskittyä vain tulevaan kevääseen. Mulla on viimeaikoina ollut hirveä stressi kaikista koulujutuista ja töissäkin on ollut hirveä härdelli. Keskiviikkona oli kansansairauksien tentti ja torstaina jouduin osallistumaan ergonimian ylimääräiselle luennolle. Kun koulua on useamman kerran viikossa, viikonloppuna tuntuu, etten oikeasti jaksa tehdä yhtään mitään. Ja päälle vielä stressi harjoittelupaikasta, jota ei vaan kuulu eikä näy. No kyllä kaikki asiat järjestyy ajallaan. :)

Viikko takaperin torstaina suureksi yllätyksekseni avopuolisoni oli järkännyt päivän vapaata töistä ja ajanut veljensä kanssa Rukalle muutamaksi päiväksi. Vuokrasimme siis perjantaina kelkat ja ajeltiin Venäjän rajalle Kuntivaaraan, johon ollaan ennenkin muutama vuosi sitten ajeltu. Meni kyllä varsin kivasti ja olihan se ajaminen ihan kivaa, vaikkakin todella rankkaa! Minulla ja siskollani oli joku vanhemman mallin kelkka, joka oli todella raskas ajettava ja kädet olivat monta päivää todella kipeät! 

Illalla avopuolisoni oli ajelemassa ja soitti, että näkyy hyvin revontulia, meillä vähän pidemmällä Rukan keskustasta mökillä, ei näkynyt yhtään vaikka käytiin tiirailemassa. Kuvat ovat vähän tärähtäneitä, kun hän oli joutunut leikkimään valoituksella. Mutta ainakin kivasti näkyy, että revontulia oli! :)

Nyt kun kansansairaustentistä on ehkä selvitty kunnialla, olisi aika alkaa lukemaan tulevaan lääkehoidon tenttiin, huhhuh. Nyt kyllä alkaa tuntumaan, että voimat eivät yksinkertaisesti riitä, mistähän saisi lisää energiaa?

Huipulla tuulee

Kuten lupailinkin, tämäkin viikko on vielä aika täynnä lomantäyteisiä fiiliksiä. Tässä vuoden takaisessa postauksessa kerroin laskettelupelosta, joka on vaivannut oikeastaan siitä lähtien kun aloitin kyseisen lajin. Jalkani murtui kompuroidessani vuonna 2008 ja vaikka lääkärit sanoivat, että jalka paranee täysin ennalleen, on se edelleen todella paljon huonompi kuin toinen jalkani. Nilkan murtuessa lähti luunpalanen liikkeelle, joka sitten jouduttiin ruuvilla poraamaan kiinni. Myöhemmin ruuvi poistettiin, eli jalka operoitiin kahteen kertaan. Arpikohtaan sattuu ja kolottaa usein juuri esim. laskettelun tai joskus myös esteratsastuksen jälkeen.

 

Tämä tarkoittaa, ettei jalkani todellakaan kestäisi monen päivän laskettelusessioita, vaan yleensä tyydyn yhteen päivään, n. 3 tuntiin. En todellakaan ole mikään snoukkatytsy, joka menisi aivan tajuttoman kovaa ja ei pelkäisi ollenkaan.

 

Olimme siis keskiviikkona rinteessä ja säät kyllä todellakin suosivat. Rukalla tykkään siitä laskettelussa, että rinteitä on monia ja vaihtoehtoja, minne laskisi. Laskemalla pääsee seikkailemaan ties minne.

 

Oli kyllä ihan kivaa, en edes kaatunut kertaakaan vaikka sekin oli lähellä :D Voisin mennä tuonne takaisin ihan milloin vain!

 

 

Reissu ohi

Yhyy, taas on viikon reissu paketissa ja tervetuloa ankea arki. Edessa olisi muunmuassa keskiviikkona kansansairauksien tentti + sata muuta koulujuttua, en haluu! Kai se on taas vaan jaksettava painaa. Vaikka olen yrittänyt ahkeroida blogin parissa, on silti useampi postaus jäänyt odottelemaan vuoroaan, julkaisen niitä taas kun löydän jostain aikaa, huoh.

 

Oli ihana tottua lomalla ajatukseen, että mihinkään ei ole kiire, tai että ei tarvitse tehdä jotain asiaa jos ei halua. Tänä aamuna heräsin masentavaan todellisuuteen ja tarkkaan aikatauluun, että edes kerkisin töihin. Loman aikana Ilari oppi hyvin tekemään ulos, ja ainoastaan oikeestaan illalla tai yöllä pissassi lapulle. Meikäläinen nukkui taas pommiin niinkuin yleensäkin ja meinasi siinä itku päästä kun ei ollutkaan äiti viemässä koiraa ulos. Hyvin Ilari kesti, vaikka rakko oli räjähtämispisteessä ja teki kuin tekikin ulos.

Muuta ihmeellistä ei meidän elämään nyt kuulukkaan, yritetään taas totuttautua vanhaan arkeen ja kuvailla ahkerasti. Opiskellakin pitäisi ja hakea työssäoppimispaikkaa ja vaikka ja mitä. Jos vain voisi lähteä takaisin Rukalle ja viettää siellä loppu vuosi. Lähettäiskö joku mulle sinne rahaa?

 

Päätin tähän jämäpostaukseen julkaista muutaman näistä mun erittäin onnistuneista selfieistä, joita olin napsinut pitkin lomaa. Lupaan ja vannon, että julkaisen loputkin lomafiilikset viimeistään tämän viikon aikana, niin saadaan kaikki lomafiilistelyt pois ja keskitytään nauttimaan aurinkoisesta keväästä!