Kuten lupailinkin, tämäkin viikko on vielä aika täynnä lomantäyteisiä fiiliksiä.
Tässä vuoden takaisessa postauksessa kerroin laskettelupelosta, joka on vaivannut oikeastaan siitä lähtien kun aloitin kyseisen lajin. Jalkani murtui kompuroidessani vuonna 2008 ja vaikka lääkärit sanoivat, että jalka paranee täysin ennalleen, on se edelleen todella paljon huonompi kuin toinen jalkani. Nilkan murtuessa lähti luunpalanen liikkeelle, joka sitten jouduttiin ruuvilla poraamaan kiinni. Myöhemmin ruuvi poistettiin, eli jalka operoitiin kahteen kertaan. Arpikohtaan sattuu ja kolottaa usein juuri esim. laskettelun tai joskus myös esteratsastuksen jälkeen.
Tämä tarkoittaa, ettei jalkani todellakaan kestäisi monen päivän laskettelusessioita, vaan yleensä tyydyn yhteen päivään, n. 3 tuntiin. En todellakaan ole mikään snoukkatytsy, joka menisi aivan tajuttoman kovaa ja ei pelkäisi ollenkaan.
Olimme siis keskiviikkona rinteessä ja säät kyllä todellakin suosivat. Rukalla tykkään siitä laskettelussa, että rinteitä on monia ja vaihtoehtoja, minne laskisi. Laskemalla pääsee seikkailemaan ties minne.
Oli kyllä ihan kivaa, en edes kaatunut kertaakaan vaikka sekin oli lähellä :D Voisin mennä tuonne takaisin ihan milloin vain!
.jpg)
Oih, ihanan näköistä! <3 Etelä-Suomen rinteet kun on jo parhaimmat päivänsä nähneet tänä talvena... :D Plääh! Ja mä oon muuten ihan samanlainen ton pelon kanssa! Aiemmin tykkäsin hirveästi lasketella ja laudallakin oon opetellut menemään. Sitten viimekesän jalan murtumisen jälkeen tänä talvena uskalsin käydä rinteessä vain kerran, ja silloinkin pelotti... Jalkaa kun alkaa niin helposti kolottamaan ja sitten on ihan paniikissa, että nytkö se hajosi. :D Ärsyttävää, kun mulla se varmaan on lähinnä pään sisällä oleva "vaiva", kun ei tuon vamman pitäisi uusiutua kovinkaan helposti.
VastaaPoistaNo joo, oli vähän tylsä tulla tänne kesän keskelle tuolta :D Toi pelko on kyllä todella raivostuttavaa, oon muutenkin näin vanhetessa huomannut, että kaikki kovaa menevät nopeat asiat pelottavat aivan törkeesti. Juurikin tuo laskettelu, ja kun vuokrattiin kelkat, meinasin monta kertaa oksentaa, kun vaan yksinkertaisesti pelotti niin paljon. Sama kaikki laukkamaastot, ei kiitos. Ennen olin ensimmäisenä hihkumassa, "voidaanko laukata ja päästellä?". Pään sisällä itsekkin provosoin itseäni pelkäämään, vaikka mitään pelonaihetta ei olisi! Pelkäämällä pelkään, että joko se jalka taas menisi poikki ja sattuu ihan ketusti. Hassua, miten pelkäämällä pelkää, että sattuu, vaikka ei todennäköisesti sattuisikaan mitään, pitäisi vaan osata rentoutua ja nauttia! :)
Poista