Loma

Voi apua, onko siellä toisella puolella enää ketään? Täällä puolella on lupauksen rikkoja, voi kehveli. Tosiaan rukan loma meni, toisaalta aika tuntui todella pitkältä, toisaalta tuntui, että viikko rukan tavattoman ihanissa maisemissa meni aivan ohi. Oli kyllä mahdottoman ihanaa päästä pois muuttolaatikoiden ja stressin keskeltä ja sai hetkeksi keskittyä vain olemiseen ja nauttimiseen. Sekä liikkumiseen, mikä olikin suoranainen ihme! Yhteensä n. 30 km tuli hiihdettyä, 7 tuntia vietettyä mäessä ja päivän kelkkaillen. Tähän päälle koirien lenkitykset ja jäällä tallailut, teki kyllä todella hyvää. Jos tästä alkaisikin kesäkuntoon kampanja, vielä ehkä ehtisi. (Tai sitten ei, terveisin sohvan pohjalta flunssasta, suklaat naamassa, huoh).

Nyt saatte ison kasan kuvia tuolta ihanalta lomalta ja jossain vaiheessa ehkä jopa videotakin! Avopuolisoni osti jokusen aika sitten Gopron ja sillä kuvailimmekin pitkin viikkoa. 

Vuokrasimme kelkan tällä kertaa koko vuorokaudeksi ja tulihan sillä rällättyä huimat 228 km. Tarkoituksenamme oli ensin ajaa Sallaan asti, mutta hivenen ennen Sallaa alkoi aurinko jo laskea, joten paistoimme nakkeja kodassa jossain päin ja lähdimme takaisin Rukalle. Itseäni jännitti jotenkin ajaminen, joten taisin ajaa vain n. 40 km koko matkasta. Vaikka en mikään aloittelija kuski olekkaan, jotenkin en vain ollut vedossa. Suurimmilla osilla reitti oli ihan hyvässä kunnossa, mutta ilman rynkytystä ei selvitty. Kyllä kädet, vatsalihakset ja selkä kiitti sen päivän jälkeen. Rukalla yritimme vielä yhdeksän jälkeen illalla etsiä kotaa tai laavua, jossa olisimme voineet vielä grillata, mutta sellaisen löytäminen osoittautui todella vaikeaksi. Joten lähdimme mökille päin. Mökki sijaitsee n. 9 km päästä Rukan keskustasta, joten otimme riskin ja yritimme kelkalla löytää mökille. Meinasi siinä pieni epätoivo iskeä, emme millään meinannut löytää oikeaa reittiä, Joelin kännykkä kuoli kylmyyden takia jo aikoja sitten, omastani oli akku loppumassa, mutta kaikkein pahinta oli yllättäen hiipivä kylmyys. Meinasikin aivan itku tulla kun viimein löysimme mökille ja pääsimme syömään ja saunaan. 

Torstai-iltana lähdimme ajelemaan ympäri Rukan lähistöjä, revontulien toivossa. Ja kyllähän niitä näkyi, tosin paljaalla silmällä löytäminen oli hivenen hankalaa. Mutta onneksi kameraan tallentui! Oli ihanaa olla täysin pimeässä, tähtien ja revontulien välkkyessä ihastelemassa kahdestaan hiljaa autossa luonnon kauneutta.

Blogissa saattaa vielä esiintyä enemmän tai vähemmän lomapostauksia, kännykässäni on vielä melko paljon kaikkea mitä voisi täällä julkaista.