 |
| Kauhee aurinko paisto koko päivän, ja tietysti suoraan silmiin -.- |
Ja tuo pitää paikkaansa! Olen siis aina pelännyt suuresti isoja rinteitä hankalineen hisseineen. Muut tytöt hinkuivat mäkeen, minä taas lähinnä pidätyin pulkkamäessä. Jollain ihmeellä sisko ja iskä saivat monia vuosia sitten minut mäkeen, hyvä kun uskalsin lasten mäkiä laskea. Lisäksi, meillä oli kirpputorilta halvalla löydetyt suoraan 80-luvulta peräisin olevat pitkät sukset. Niillä oli a.i.v.a.n mielettömän vaikea laskea, suksissa ei ollut mitään kontrollia sekä painoivat niin paljon etten jalkaa jaksanut nostaa. Näiden ansiosta kaaduinkin ties kuinka monta kertaa ja tajusin ettei laskettelu ollut yksinkertaisesti minua varten. Lisäksi nilkkani (joka murtui vuonna 2008) kipeytyi jokaisen laskettelu kerran jälkeen todella paljon, jolloin sain taas uuden tekosyyn olla laskettelematta. Joka vuosi Lapin reissulla on kuitenkin minut pakotettu mukaan mäkeen. Näistä kerroista olen nauttinut enemmän ja vähemmän, useimmiten vähemmän.
Nyt päätimmekin taas lähteä rinteeseen. Käytiin vuokraamassa kamat ja eikun hissillä ylös. Ylhäältä alaskatsoessani tuli taas pelonperhoset mahaan, mutta tiesinkin ettei millään muulla keinolla pääsisi alas kuin laskemalla. Useiden toistojen, hissisekoilujen ja pölisevien lumikekojen jälkeen tajusin, ettei homma olekkaan niin vastenmielistä kuin ajattelin. Uskaltauduin jopa punaisiin ja yhteen mustaankin rinteeseen, ankkurihissiin sekä laskemaan niin etten pysähdy joka kurvin jälkeen. On kyllä hyvä fiilis! Neljä tuntia rinteessä viihdyttiin, jalatkin toimivat todella hyvin!
Harmi että talvi täällä etelässä on jo ohi, muuten olisi voinut mennä kokeilemaan etelän rinteitä ja kenties lautaa. No ens talvena pitää olla aikaisin liikenteessä! ;) Tämän tekstin kirjoitin lomalla ollessamme. Loma postaukseen pääset täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti