Asiaa kateudesta ja katkeruudesta

Miksen minä ole vahva? Miksen minä ole tasapainoinen? Miksen minä ole käynyt kouluja? Miksen minä ole äiti? Miksen minä ole vaimo?

Huhhuh, olen ollut taas itkuisempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu että olen tehnyt vähintäänkin kaikki väärin. Väärät valinnat, väärät teot ja tekemättä jättämiset. Miten minä voin ikinä korjata tekemäni virheet, miten voin kasvaa ihmisenä niin että olisin valmis menemään naimisiin tai saamaan lapsia. "No onhan sulla aikaa." Mitä jos ei ole? Mitä jos en vain jaksa odottaa sitä että elämäni viimeinkin alkaisi? Niin että minulla olisi jotain elämisen arvoista käsissäni. Tällä hetkellä kaikki on ihan sama. Tuntuu kuin elämä hiljalleen lipuisi sormieni välistä jonnekkin kaukaisuuteen ja sama työtä tekevä- robotti hyökkää taas tilaisuuden tullen tilalleni.



Kuva



"Yksinäisyys kovettaa sydämen"

Olen jossain asioissa (pitkälti näissä samoissa) todella katkera ja kateellinen. En vain voi käsittää sitä miten toisten elämät sujuvat kuin tanssi, ilman mitään ongelmia. Heitä ei satu, he ovat onnellisia, heillä on kaikki.. Kaikki se mitä minä haluaisin, kaikki se mistä haaveilen. Ja heille se on itsestään selvyys. On rahaa kuin roskaa, ihana asunto ja mies joka laittaa ruokaa, tiskaa ja siivoaa, on perhe ja auto, koirat ja tukiverkosto. Ei tälläistä ole kaikille suotu, ei minulle. Vaikka kuinka yritän, en voi ikinä saavuttaa samaa. Voinko silloin edes olla onnellinen? 

Luen monta blogia, joita kadehdin niin että sisälläni sattuu. Joiden tekstien lukiessa minulla tekee pahaa, tunnen kuinka kuumat, katkerat kyyneleet vierivät pitkin poskeani. Miten jollain muulla on asiat noin hyvin? Miksei minulla ole? Eihän se tietenkään ole blogien kirjoittajien vika, oma vikani se on.

"Jos sais kivun pois, vois osan sormista poistaa"



Kuva



Kun sisälle sattuu aina kerta kerran jälkeen, alkaa siihen turtumaan. Kipu, joka on joskus tuntunut siltä ettei saisi henkeä, yhtäkkiä tuntuu aivan normaalilta. Tämän minä ansaitsen. Kun ajattelen ihmisiä, joiden kasvoista näkyy selvästi kuinka onnellisia he ovat, heillä on kaikki hyvin, tunnen palan kurkussani. Henki salpaantuu ja ainoa keino selvitä, on kasvattaa muuria sydämen ulkopuolelle. Lukita sydän pois näiltä asioilta, onnellisuudesta, hyvästä olosta. Sydän ei tiedä näistä, eikä sen tarvitsekaan tietää asioita, jotka sitä repivät hiljalleen kappaleiksi.

"Kyl maailmal on ironian tajuu, vaik sydän ei toimi niin haluun vaa rakastaa enemmän kun mitään muuta, tuntuu et mun sydän sykkis vaik se ois puuta"

Haluisin että elämäni olisi normaalia, voisi hymyillä vastaantulijoille, tanssia ja nauraa, tehdä niitä asioita joista tulee hyvälle tuulelle. Mutta tätä kaipaan eniten, musiikin kuuntelua. Saisi kuunnella kaikki rakkauslaulut mitä vain mieleen juolahtaisi, ilman sitä katkeraa pahaa oloa, joka oksettaa. Tällä hetkellä haluan vain piiloon, maailman ääriin lyhyilemään. En todellakaan haluaisi hymyillä tai nauraa, haluaisin itkeä niin paljon että lopulta koko sieluni valuisi ulos silmistäni. Ne iloiset, elämää täynnä olevat silmät, ovat poissa. Jäljelle jäi vain itkusta punaiset silmät, täynnä surua ja apeutta, täynnä katkeruutta ja kateutta, täynnä vihaa. Vihaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

Kuva

Kirjoitin tämän tekstin jo kauan sitten, eikä asiat ole oikeastaan muuttuneet. Kateus ja katkeruus, katkeroituminen, näitä asioita käsittelen päivittäin. En halua katkeroitua. Mitä jos sille ei vain voi mitään? Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Näin sanotaan jo 10 käskyssäkin. Kateus on vaarallinen asia, se voi saada sinut toimenpiteisiin, mihin et ikipäivänä ryhtyisi. Pieni punainen piru olkapäällä kehottaa kehottamistaan sinua toimimaan. Katso nyt mitä hänellä on ja sinulla ei, olet vajallinen jos sinulta puuttuu tuo.

Kaikki ihmiset ovat kateellisia, aivan varmasti. En ole vielä törmännyt ihmiseen, joka ei kadehtisi, jolla on kaikki mitä hän elämältä haluaa. Oli se sitten rakkautta, rahaa, perhe, kaikki. Antaisin kaiken, jos saisin kateuden ja katkeruuden pois tästä maailmasta. Koska se jos mikä tuhoaa ihmisen, lopullisesti. Miksei voi iloita niistä asioista mitä itsellä on? Minullakin olisi monta syytä olla maailman onnellisin ihminen, mutta en osaa arvostaa sitä mitä minulla on. Sellainen on ihmisluonne.