Vuonna 2017..

Perinteet ovat ihania, siksi perinteiseen tapaan julkaisen poimittuja tapahtumia vuodelta 2017. Vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa (kuten nyt arvata saattaa, esikoisen odotus on once in a lifetime). Ennen raskautta oli jo tapahtunut vaikka ja mitä, olin alkuvuodesta työttömänä, mutta huhtikuusta tehnyt töitä aina tähänkin päivään saakka. Ollaan tehty ja menty vaikka mitä ja missä, toisaalta viihtynyt hyvin kotona ja taas toisaalta ollut siellä ja täällä ja mäen päällä. Blogin kannalta vuosi on ollut pohjanoteeraus, muutamia postauksia siellä täällä. Älkääkä väittäkö etten yrittänyt, näkisittepä kuinka monta kymmentä postausta olen luonnoksiin kirjoittanut, mutta syystä tai toisesta jättänyt julkaisematta. Blogin pitäminen ei vaan kiinnostanut, ennen plussaamista. Niin ison asian edessä tuli tarve kirjoittaa tapahtumia ja ajatuksia muistiin. Joten siitä se taas lähti, yritän jaksaa kirjoittaa vähän useammin, kunhan ensin päästäisiin edes ajantasalle postauksissa! Mutta nyt itse asiaan, takaisin vuoteen 2017:

Haasteen ideana on kertoa 10 parhainta, ihaninta, hauskinta, kamalinta, mutta mieleenpainuvinta tapahtumaa vuodelta 2017, sekä toiveita, odotuksia ja miksei lupauksia vuodelle 2018.

1. Tieto raskaudesta ja koko raskausaika

En olisi mitään muuta tapahtumaa voinut nostaa esille ensimmäisenä. Elämäni suurin, hienoin, ihanin asia. Ja vieläkin on niin epätodellinen olo, vaikka pieni potkiikin jo alvariinsa ja ilmoittelee olemassaolostaan. En vain kerta kaikkiaan keksi mitään hienompaa ihmisen elämässä kuin lapsen saanti. Kivut, säryt, pahat olot, pelot, epätietoisuudet ja monet muut asiat ovat yrittäneet lannistaa sitä iloa ja onnea jota tunnen sisälläni, mutta eivät ole onnistuneet. Pelkään tosi paljon (kaikkea), mutta uskon kuitenkin, että asiat menevät niinkuin niiden on tarkoituskin mennä, omalla painollaan. Ja ennen kaikkea odotan malttamattomana pientä vauvaani saapuvaksi!

2. Ei masennuksen-vuosi

Olen joka vuonna nostanut masennuksen esiin tässä koostepostauksessa ja niin nostan nytkin, mutta päinvastaisessa tarkoituksessa. Vuosi on ollut todella hyvä ja mieliala on ollut tasainen, eikä masennus ole jyrännyt edellisten vuosien tapaan. Olen luottavainen ja toivon, ettei masennus nyt raskausaikana saatika synnytyksen jälkeen nostaisi päätään. Tietysti historiani takia saa masennus tosi paljon huomiota neuvolassa, mikä on hyvä vain. Ensimmäistä kertaa sairaus kiinnostaa ja puhututtaa, eikä vastauksena ole vain "voi voi, ota nappeja". Mutta, positiivisella asenteella mennään ja selvitään, päivä kerrallaan.

3. Rockfest ja Rammstein!

Käytiin ystävien kanssa kesän alussa Rockfesteillä, jotka olivat itselleni vasta toiset festarit ikinä. Oli kyllä tosi hienot festarit, ilma oli kuin morsian ja nähtiin monen monta bändiä, tietenkin illan huipensi Rammstein! Vaikka ilta päättyikin kamalaan migreenikohtaukseen, oli silti tosi mukava päivä!

4. Bimmerpartyt!

Mulle nämä olivat kolmannet partyt ja oli kyllä parhaimmat tähän mennessä! Meillä oli tosi hyvä mökkiporukka, josta ei naurua puuttunut. Onneksi se viikonloppu oli ilmojenkin osalta oikein loistava ja aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Pidettiin hauskaa ja otettiin iisisti, syötiin ja juotiin hyvin. Olisin kyllä ensi vuonnakin mielelläni lähtenyt mukaan, mutta jään viettämään omia partyja pienen poikasen kanssa.

5. Rallit!

Ollaan monena vuonna, itseasiassa vuodesta 2013 käyty katsomassa ralleja Jyväskylässä ja niin myös tänäkin vuonna. Ja tänä vuonna pääsi Ilarikin katsomaan, vähän sitä hirvittivät kovaa menevät autot ja isot väkijoukot, mutta hyvin selvittiin ja oli tosi kivaa!

6. Oikeastaan koko kesä!

Kesä oli tosi mukava, vaikka säät olivatkin aika hirveitä välillä eikä hyviä kelejä osunut kauhean montaa kohdalle. Kerettiin tehdä vaikka mitä ja nauttia kesästä. Vaunulla en valitettavasti ehtinyt olemaan kuin yhden yön, olisin mielelläni viihtynyt siellä kauemminkin. Mutta koska mulla ei tänä kesänä ollut paria vapaapäivää lukuunottamatta yhtään vapaata, ei vaan aikaa jäänyt vaunuiluun. Onneksi oli paljon muuta tekemistä, nähtiin kavereita ja pidettiin hauskaa! Oli hyvä kesä ja ensi kesä on varmasti aivan erilainen!

7. Latvian matka.

Käytiin avopuolison ja avopuolison serkun ja hänen miesystävänsä kanssa syyskuussa autolla Virossa ja Latviassa. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka mukana kulkikin meripahoinvoinnin lisäksi alkuraskauden pahoinvointi. En ole ennen käynyt Latviassa ja oli se kyllä aikamoinen paikka. Kävimmekin vain juuri ja juuri Latvian puolella, Ainazi nimisessä kaupungissa. Jotenkin todella maalaisromanttinen ja hieman seisahtunut paikka. Ranta siellä oli aivan mielettömän hieno, sinne olisin voinut jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa. Oli kyllä hyvä reissu, vaikka kestikin vain yhden päivän. Joskus voisi mennä ihan vaikka viikonlopuksi sinne ja nähdä Latviaa vähän enemmän!

8. Aivan uusi minä.

Raskauden myötä olen ajatellut enemmän sitä millainen minä olen. Olen usein ollut hukassa omasta identiteetistäni, enkä ole ollut sellainen kuin ehkä haluaisin olla. Pikkuhiljaa olen löytänyt itseni ja saanut tempperamenttia muutettua, niin etten kilahda ihan joka asiasta, vaan osaisin ensin laskea kymmeneen sataan tuhanteen. Olla ihan vaan normaali ihminen. Tiedän jo etukäteen, että lapsen kasvatus tarvitsee lehmän hermoja, yritän muistaa ja opetella sitä jo nyt. Vaikka se onkin välillä näiden hormoonimyrskyjen kanssa vaikeaa, olen mielestäni onnistunut ihan hyvin! Tykkään paljon enemmän uudestä minusta!

9. Joulu 2017

Taas aivan ihana joulu, vaikka olinkin (ja olen edelleen) flunssaisena. Perinteistä ei poikettu tänä vuonnakaan ja kaikki menikin pitkälti saman kaavan mukaan kuin aina. Koristeltiin aattona kuusi, ihanalla Suomi 100 teemalla. Syötiin joulupuuroa ja sain toivemantelin! Käytiin joulusaunassa ja haudoilla. Syötiin ihan valtavan hyvää jouluruokaa. Ja taas, ollaan beben kanssa oltu tosi kilttejä kun tuli niin valtavasti ihania lahjoja tälle äipälle ja vauvakin sai osansa ♥ Oli kyllä aivan mahtava joulu, tosin tämä flunssa varjostikin tosi ikävästi. Joulupäivän aamuna kurkku oli niin kipeä, ettei puhumisesta muutamaan tuntiin tullut yhtään mitään. Onneksi ei kuitenkaan kuumetta nostanut tai muuta, päästiin moikkaamaan avopuolison mummoa ja vaaria ja Tapaninpäivänä minun vanhempiani ja käytiin kavereillakin poikkeamassa. Pitempi olisi joululoma saanut olla, jotenkin meni tosi hujauksessa, eikä aikaa rentoon oleskeluun jäänyt ollenkaan. Joulun alla alkoi myös todella kova stressi, siivoamiset, lahjojen hankinta ja pakkaaminen jäivät todella viime tinkaan ja meinasi paniikki iskeä. Ensi vuonna otan lupaukseksi, että aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin, enkä jätä lahjojen hankintaa noin myöhäiseksi kuin tänä vuonna. 

10. Vuosi 2018

Odotan uutta vuotta innolla, tuleehan se olemaan aivan ainutlaatuinen. Edessä oleva synnytys jännittää ja pelottaa, sekä tietysti vauva-arki. Ilmassa on pelkkiä kysymysmerkkejä, miten kaikki menee, miten me pärjätään, osataanko olla hyvät vanhemmat lapsellemme? Miten oma aika, menot, ehditäänkö enää tehdä mitään, nähdä kavereita vai meneekö kaikki aika ja jaksaminen pienen pojan hoitamiseen? Sen näkee sitten, miten elämä lähtee rullaamaan ja onhan tuonne huhtikuullekkin vielä kuukausia aikaa.

Vuosi 2017 oli pitkästä, pitkästä aikaa todella hyvä, moneen vuoteen ensimmäistä kertaa sellainen, jota muistelen kaihoisasti. Masennus on isona osana elämässäni pyörinyt viimeisten seitsemän vuoden aikana, mutta vuonna 2017 tuntuu kuin sen ote olisi hiljalleen hiipumassa. Se ei ole enää se asia joka pyörittää joka päiväistä arkeani. Se pilkistää aina silloin tällöin, muttei jää päälle, kuten ennen. Enkä haluaisikaan kokonaan sen poistuvan, se on yksi niistä asioista, jotka saavat minut tuntemaan olevani elossa. Onnellisesti elossa!