Rakenneultrassa vauvan pitkät luut (reisi ja olka) jäivät raja-arvon alapuolelle, jonka takia jouduin vielä käymään ultrassa. Ja vielä ystävänpäivänä! Päätinkin ottaa sen päivän kokonaan vapaaksi, kun tuo ultrausaikakin oli niin hassu, klo 12:30. Sain odotella vuoroani hyvän tovin, lääkäri oli myöhässä melkein 40 minuuttia. Vihdoin pääsin ultraukseen ja onneksi lääkärinä oli se mukava nainen, jolla olen kertaalleen käynytkin.
 |
| Pieni ruttunaama ♥ |
Aloiteltiin ja vauva potkutteli todella reippaasti tapansa mukaisesti. Lääkäri mittaili ja luut jäivät edelleen raja-arvon alle, mutta olivat kuitenkin kasvaneet viime kerrasta. Luut tulevat muuta kehitystä n. viikon perässä. Pään mitasta lääkäri sanoi sen olevan pyöreä ja kehityksessä edellä. Mutta ei kuitenkaan huolestunut, toitotti minulle, että kaikki muuten näyttää vallan hienolta. Sain kuitenkin ajan vielä ultraukseen maaliskuun lopulle.
Kystaa ei ultrauksessa näkynyt, mutta lääkäri ei uskonut että se olisi itsekseen vain hävinnyt, vaan enemmänkin jääneen kohdun taakse piiloon. Sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Painoarvioksi pieni sai jo huimat 1745g! Ei hän enää mikään aivan pikkuruinen ole, vaikka ei kyllä mikään isokaan.
Enää ei todellakaan ole pitkä aika synnytykseen, mikä alkoi taas kalvamaan mieltäni. Sen lisäksi kaikki nämä muut "ongelmat", ovat henkisesti todella kuormittavia. Mitä jos pikkuisella ei olekkaan kaikki ihan hyvin, tai ei kehity siellä niinkuin pitäisi. Muitakin vaikeuksia on alkanut ilmenemään, enemmän omassa olossani, josta kirjoittelen taas myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti