Odottavan aika on pitkä

Niinhän se on, varsinkin kun laskettuaika oli ja meni. Tosi vähän olen jaksanut blogiin kirjoitella, kotona tuntuu olevan paljon muutakin tekemistä. Lisäksi ollaan liikuttu tosi paljon, käyty eri messuilla (american car show:ssa, kevätmessuilla ja viimeisimpänä lapsimessuilla), nähty kavereita ja menty siellä ja täällä. Kirjoittelen tähän postaukseen kahdesta viimeisimmästä neuvolakäynnistä: 10.4. raskausviikolla 38+3 ja 18.4. raskausviikolla 39+4.

Nämä neuvolakäynnit ovat olleet hyvin "peruskäyntejä", eli katsottu arvot ja keskusteltu voinneista jne. Olo on ollut ihan hyvä, tosin väsymys on jotain todella kamalaa. Vauva on edelleen aivan kylkiluiden alla, enkä usko, että siitä enää laskeutuu alemmaksi. Se tekee toisinaan olon tosi tukalaksi, närästys on aivan kamalaa ja kivut kylkiluissa on raastavaa. No josko kohta se herra sieltä päättäisi tulla, täällä odotellaan jo malttamattomina!

Mittoja äitiyskortista:

10.4.2018
Raskausviikko: RV 38+3
Painon lisäys raskauden alusta: +15kg
Verenpaine: 106/84
Vauvan sydämensyke: 145
SF-mitta: 34,5

18.4.2018
Raskausviikko: RV 39+4
Painon lisäys raskauden alusta: +14,4kg
Verenpaine: 106/76
Vauvan sydämensyke: 135
SF-mitta: 34
Hemoglobiini: 116

Viimesimmällä kerralla paino oli vähän tippunut ja sf-mitta pienentynyt. Lisäksi hemoglobiini oli melko alhainen, vaikka rautaa olenkin syönyt melkein koko raskauden ajan. Se selittääkin tätä kamalaa väsymystä. Sellaista "perinteistä pesänrakennusviettiä" ei minulla missään vaiheessa ole ollut, kaikkea muuta tekemistä on ollut niin kamalasti. Ja kun olot ovat olleet mitä ovat olleet, en ole jaksanut oikein mitään ylimääräistä. Odotan jo, että pääsisin tästä masusta eroon ja saisin pienen prinssin tilalle.

Muuten ei mitään erikoista, tässä mennään päivä kerrallaan, tällä hetkellä RV 40+2. Seuraava aika neuvolaan on perjantaina, jos sitä ennen ei ole mitään tapahtunut. Itse olen syntynyt viikon yli lasketun ajan, luulen että poikanen tähtää siihen samaan. Synnytys jännittää todella paljon, mutta pelkoa olen saanut vähän hillittyä. Käsittelen synnytystä todella paljon päässäni, jolloin olen saanut vähän luottamusta ja mielenrauhaa tulevaan koitokseen. Saa sitten nähdä millä mielellä ollaan kun synnytys lähtee käyntiin!

Neuvolakäynti RV 34+2

Viime viikolla oli taas neuvolakäynti, otettiin ne perusjutut ja kertoilin voinneista jne. Mulla alkoi selkä prakaamaan ja jouduinkin jäämään sairaslomalle viikkoa ennen äitiysloman alkua, muuten olen voinut ihan hyvin. Vauva on tosi korkeella, oikeastaan ihan suoraan tissien alapuolella, mikä vaikeuttaa mm. hengitystä ja aiheuttaa ihan kauheita närästyksiä. Lisäksi pieni pylly tunkeutuu kovasti kylkiluitteni väliin ja pienet nyrkit nyrkkeilevät pissarakkoon, saan kyllä todella keskittyä ettei pissat lirahda pöksyyn. Poitsu liikkuu edelleen paljon ja potkiikin, vaikka tila onkin vähentynyt huomattavasti. Mutta enimmäkseen liikkeet tuntuvat möyrimisenä.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 34+2
Painon lisäys raskauden alusta: +13,4kg
Verenpaine: 113/75
Vauvan sydämensyke: 130
SF-mitta: 31,5

Painoa on tullut jonkin verran, mutta minusta painonnousu on hieman hidastunut. SF-mitta menee edelleen vähän yli keskikäyrän, muttei yläkäyrillä. Olo alkaa olla aika tukala ja väsynyt, eikä asiaa auta yhtään se, että koti on edelleen aivan huiskin haiskin muuton jäljiltä. Ei vaan ole ollut aikaa tai jaksamista laittaa sitä kondikseen. Voisin nukkua vaikka koko päivän, mutta olla silti aivan kuoleman väsynyt. Pakko se on vaan jaksaa, ei pikkuista voi muuttolaatikoiden sekaankaan oikein tuoda.

Huomenna on neuvolalääkäri ja viikon päästä pääsenkin moikkaaman poikaa taas ultrassa. Yritän tämän muuttolaatikkohelvetin keskeltä kirjoittaa myös aktiivisemmin blogia, haluaisin ikuistaa kaikki nämä fiilikset ja ajatukset jonnekkin, mutta mistä saisi vähän lisää energiaa ja muutaman tunnin päivään lisää?

Kotikäynti RV 30+5 ja verenpaine seuranta RV 31+5

Päivä ultrauksen jälkeen olikin vuorossa kotikäynti. En tiedä onko se kaikissa kunnissa tai kaupungeissa yleistä, mutta on nähtävästi ainakin Sipoossa tapana. Siis kotikäynti ennen vauvan syntymää, hassua. No meillähän oli kaikki ihan huiskin haiskin, kun viikonloppuna alkoi muuttorumba, eikä sellaista todellista kuvaa meidän asunnosta kyllä saanut. Ilari veti hirveät hepulit uudesta ihmisestä ja jouduin räyhäävän piskin pistämään vessaan siksi aikaa (meillä kun ei muissa huoneissa ollut ovea, minkä taakse olisi tuohtuneen pikku chihun saanut). Neuvolatäti kyseli kuulumisia ja vointeja ja samalla otettiin mittauksia.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 30+5
Painon lisäys raskauden alusta: ei punnittu tällä kertaa
Verenpaine: 139/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 28cm

Verenpaineet heittivät korkealle (joka ei ole minulle tyypillistä) ja tästä täti hieman huolestui. Ensimmäisellä mittauksella oli 143/84 ja toisella 139/84. Sainkin verenpaine seuranta-ajan seuraavalle viikolle neuvolaan. Muuten kaikki oli aika kivasti, SF-mittakin on siirtynyt yläkäyriltä keskikäyrälle. Kuunneltiin sydänääniä, josta pikkuinen ei ollut yhtään mielissään vaan potki minua minkä kerkesi.

Rv 31+5

Kirjoitan tähän samaan syssyyn verenpaine kontrolliajasta, joka oli tasan viikko tämän kotikäynnin jälkeen, syntymäpäivänäni!

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 31+5
Painon lisäys raskauden alusta: +12,6 kg
Verenpaine: 120/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 29cm

Verenpaineet eivät olleet tällä kertaa aivan niin korkeat kuin viikko sitten, mutta proteiinia löytyi pissasta 1+. Painoa on tullut aika paljon, nythän sitä vasta pitäisikin ruveta tulemaan oikein kunnolla, kun ei tuohon laskettuun aikaan ole kahta kuukauttakaan! Mahaan ei ole tullut raskausarpia, mutta reisiin on aika paljon. Siellähän mulla oli entuudestaankin, mutta nyt ne ovat oikein ilkeän näköiset.

Koska proteiinia löytyi ja alapaine ensimmäisellä mittauskerralla oli korkeampi, sain ajan vielä seuraavalle viikolle. Neuvolatäti sanoin, jos sieltä silloinkin löytyy proteiinia ja/tai verenpaineet ovat korkealla, konsultoi hän asiasta Porvoon sairaalaan.

Muuten menee ihan ok:sti, olen aika väsynyt ja närästyksen lisäksi on alkanut vaivaamaan jalkojen turvotus. Turvotusta on ollut tässä matkan varrella jonkin verran, mutta nyt iltaisin jalat ovat kuin tukit! Eikä jalkaan tällä hetkellä mene kuin jotkut ikivanhat UGGi-korvikkeet. Eli nyt seuraillaan ja saan kyllä todella tiuhaan käydä niin neuvolassa kuin Porvoossakin. Lisäksi vierailin Naistenklinikallakin taannoin, siitä kirjoittelen myös. Olen aika väsynyt tähän raskauteen, nautin tietenkin todella kovasti suurimmasta ajasta, mutta huolet ja murheet vellovat mieltä. Lisäksi työstressi on aivan mieletön tällä hetkellä, no töitä ei ole kuin vähän reilu kaksi viikkoa enää jäljellä. Tälläinen kilometripostaus tällä kertaa!

Neuvola rv 25+2

Vuoden ensimmäinen neuvola. Ja tällä kertaa olikin vähän spessumpi, nimittäin mukana oli myös isyydentunnustus. Sekä kävimme läpi yhdessä aikaisemmin täyttämääni voimavaramittarin tuloksia. Lapsen isä oli siis mukana neuvolassa ja tunnusti isyyden. Käytiin mun vointeja vähän läpi, edellisellä viikolla otin paniikissa yhteyttä neuvolatätiin, uuden vuoden päivänä sain ilmeisesti migreenikohtauksen, päähän koski ihan kamalasti ja oksensin kaiken minkä söin. Onneksi ne jäivät vain siihen yhteen päivään, mutta sen jälkeenkin olen pommittanut neuvolatätiä jo nyt alkaneista harjoitussupistuksista ja mm. runsaasta valkovuodosta. Neuvolatäti ei ollut huolissaan oikein mistään, minä nyt olen tälläinen panikoija ja parempi kysyä kuin katua.

Masu 25+4

Olen siis voinut ihan hyvin, närästys on suurin vaiva tällä hetkellä sekä se, etten saa nukuttua. Sekä tietenkin selkäkivut, maha kasvoi todella nopeasti tähän mittaansa, joka on kyllä vaikuttanut selkään. Aamupahoinvoinnit ovat lievinä tehneet comebäckin (ihanaaaaa) ja olo on välillä todella tukala. Jo nyt! Mitenhän meinaan pärjätä kun lähestytään laskettua aikaa? Juttelimme neuvolatädin kanssa synnytyspelosta (tai ylipäänsä kaikista niistä peloista mitä minulla on) ja hän laittoikin minulle lähetteen sype-kätilölle. Luulen, että on hyvä päästä juttelemaan jonkun kanssa aiheesta, vaikkei pelkoni olekkaan mikään ylitsepääsemätön. Enkä pelkää kipua, vaan pelkään, että jotain suunnittelematonta tapahtuu. Kuten kohtukuolema, hätäsektio tai vauvan kuolema synnytyksen jälkeen. Pyörittelen niin paljon noita asioita mielessäni, että se vaikuttaa olennaisesti siihen, etten pysty nukkumaan. Ja jos pystyn nukkumaan, siirtyy ne kummittelemaan painajaisiin.

Tässä mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 25+2
Painonlisäys raskauden alusta: +8 kg
Verenpaine: 105/71
Vauvan sydämensyke: 135
SF-mitta: 24cm

Painoa on tullut aika paljon lisää, mikä harmittaa tietenkin. Maha pullahti todella esille melkein yhdessä yössä ja suurin kilomäärä onkin siinä. No, kiloja tulee sen verran kuin on tullakseen, mutta täytyy yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti. Liikkuminen on hankalaa, niin sään kuin selkäkipujenkin ansiosta, joten ainoa mahdollisuus pitää kilot kurissa on katsoa mitä tulee syötyä. SF-mittakin menee yläkäyrillä. En aio lannistua, kyllä niistä kiloista varmasti pääsee synnytyksen jälkeen eroon!

Vuosi on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, vaikka epävarmuutta töiden ja muuton kanssa on todella paljon. Paljon tehtävää, asioita sovittavana ja toteutettavana, onneksi suurin hankinta, nimittäin rattaat, on nyt done! Niihin upposi kivasti rahaa, onneksi olin säästänyt veronpalautusrahat niitä varten. Vaikka kaikki on vielä levällään, odotan niin kovasti pienen pojan saapumista maailmaan ♥

Neuvola rv 21+6

Kirjoitettu 15.12. 

Masu rv 21+0

Neuvolassa käymisestä alkaa pikku hiljaa tulla hyvin rutiininomainen juttu, vaikka saankin paniikin aikaiseksi joka kerta, että ehdinkö tehdä itsemittaukset vai en. Ja siis kertaakaan ei ole edes tehnyt tiukkaa ettenkö olisi kerennyt, purkkiin pissaamiseen, verenpaineen mittaamiseen ja painon punnitsemiseen tarvitsen ainakin puolituntia aikaa :D No onneksi voi odotellessa pelailla pokemon go:ta. Oma neuvolatätini jäi itse äitiyslomalle juuri tuosta joulukuun alusta, joten jännityksellä odotin, kenelle nyt joudun mennä. Ja vastassa olikin kaksi tätiä, uusi oma neuvolatäti ja toinen, joka oli vasta aloittanut työt tuolla ja opetteli siinä käytäntöjä. Oli hivenen haastavaa, puhua kahdelle ja vastailla heidän kysymyksiinsä. Mutta onneksi molemmat olivat mukavia, ihanaa, ei ole vielä yhtään inhottavaa kohtaamista ollut neuvolassa tai muualla (paitsi se kamala lääkäri sairaalassa, hyi).

Käynti oli tosi perus, juteltiin voinneista, mulla on enemmän ja vähemmän tukivyöstä huolimatta ollut ongelmia selän kanssa. Lisäksi jokapäiväinen närästys on todellinen riesa. Muuta ihmeellistä ei tullut esille, maha on kasvanut jo omaan silmään tosi isoksi (vaikka edelleen tulee monille työkavereille yllätyksenä, etten ole vain lihonut :D). Raskausarvilta olen toistaiseksi välttynyt, paitsi reisissä, jotka nyt ovat olleet siellä jo teinistä lähtien, nyt taas vähän tummentuen. Aloin heti rasvaamaan masua, kun se alkoi tulla esille. En siis mitenkään kammoa tai pelkää raskausarpia, niitä tulee jos tulee. Mutta jos voin jollain tapaa ehkäistä niitä, yritän tietenkin ;)

Tässä mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 21+6
Painonlisäys raskauden alusta: +5,4kg
Verenpaine: 107/71
Vauvan sydämensyke: 140-150

Mulle ei ole kukaan neuvolatäti oikein kommentoinut tuota painoa ja kuinka paljon on normaalia tulla. Ensimmäisellä käynnillä kirjattiin ylös, että pelkään painonnousua tai en ehkä pelkää mutta se huolettaa. Sen takia kukaan ei ole varmaan uskaltanut sanoa sanallakaan :D Päätin siis itse kysyä, eikä neuvolatäti oikein sanonut juuta eikä jaata, toisilla tulee enemmän ja toisilla vähemmän. Viikkoihin nähden ihan normaalia tai niin ainakin antoi ymmärtää. Käveleminen sattuu ajoittain, jonka seurauksena en ole ihan kamalasti jaksanut lenkkeillä tai muutakaan. Yritän seurailla mitä tulee syötyä, mutta en jaksa stressata jos välillä herkutellaan. Multa otettiin verensokeri, joka oli hiukan laskenut. Joten rautakuurille. Kuunneltiin sydänääniä, jotka löytyivät yllättävän helposti. Tosin poitsu yritti koko ajan lähteä alta karkuun ja potki mua mielenosoituksellisesti. Ainiin kerroinko että tunnen jo potkut? Ennen rakenneultraa en oikeastaan ollut tuntenut kuin muutaman hipaisun, yhtäkkiä suoraan ultran jälkeen alkoi sellainen möyriminen, ettei tarvinnut enää miettiä onko kyseessä vauva vai joku muu :D Siitä lähtien olen saanut monoa oikein kunnolla, välillä meinaa pissat tulla housuun kun jätkä futaa just sinne. Miten noin pienellä tirpalla onkin niin paljon voimaa?

Neuvolalääkäri rv 18+2

Kirjoitettu 20.11. 

20.11. oli mulle varattu neuvolalääkäri, jouduinkin mennä sinne yksin kun ei tuo avopuoliso päässyt mukaan. Lääkäri oli ihan mukava, vanhempi nainen ja juttu luisti ihan hyvin. Käytiin voinneista ja jaksamisesta keskutelua ja oikeastaan ihan kaikkea perusjuttuja. Otin tuossa pari viikkoa sitten yhteyttä kuntamme välinepalveluihmiselle ja kyselin onko heillä raskaana oleville selkätukia. Selkä on alkanut kiukutella ja ajattelin, että sellainen voisi auttaa. Sieltä löytyikin hyvä tukivyö ja kyllä se on vähän jeesannut. Tästä juuri puhuimme lääkärin kanssa ja hän (niinkuin minäkin) veikkasimme SI-niveliä.

Ultrauksessa pääsin taas kurkistamaan pikkuista, siellä taas jumpattiin ja touhuttiin ihan hirveästi. Mulla on istukka edessä, joten potkuja en oikeastaan vielä tunnekkaan. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kaikki näytti vallan hyvältä. Paitsi, lääkäriä huoletti tuo nesterakkula, kysta. Se oli lääkärin mukaan kasvanut jo 8cm kokoiseksi. Ja voi näin ollen olla syypää myös esimerkiksi noihin selkäkipuihin. Ja minä onneton hermoraunio googlettelin jo kaiken mahdollisen kystan puhkeamisesta tai poistosta. Itkuksihan sekin taas päättyi. Onneksi pääsen maanantaina ultraan ja lääkäriin Porvooseen, he ehkä osaavat sanoa, mitä sen suhteen tehdään. Tai ei tehdä.

Inhottava ottaa masukuvia kun kämpässä on vain ja ainoastaan yksi peili, ja sekin tuollainen puolimittainen :(

Otetaan tähän vielä äitiyskortista mittaukset:

Raskausviikko: 18+2
Painonlisäys raskauden alusta: +3,3kg
Verenpaine: 111/69

Tosiaan, maanantaina 27.11. meillä on rakenneultra! Niin se aika vaan lentää, justhan vasta plussasin. Ja ei mene kauaa kun ollaan puolivälissä. On se hurjaa. Rakenneultrassa, jos vain pystyy, haluaisin mielelläni nähdä, kumpi sieltä on tulossa. Minulla oli alussa todella vahva poikafiilis, joka pikkuhiljaa on hiipunut ja nyt jos pitäisi arvata, on sieltä tyttö tulossa. Sukupuolella ei ole mitään väliä, kunhan olisi terve! Tuota rakenneultraa varjostaa huoli tuosta rakkulasta, pelkään ettei sille tehdä mitään, eikä se lähde itsekseen pois, mutta pelkään myös mahdollisia operaatioita. Inhottavaa.

Kohta ollaan jo ajantasalla! 

Rakkaudella, Jenna 

Neuvola rv 14+5

Teksti kirjoitettu 26.10.!

Pääsin ensimmäistä ja viimeistä kertaa omalle neuvolatädilleni torstaina 26.10. Viimeistä, koska hän jää joulukuusta itse äitiyslomalle. Olisi ollut mukavaa, jos koko raskauden olisi ollut sama neuvolatäti, mutta toisaalta, nämä joilla olen käynyt, ovat molemmat olleet äärimmäisen mukavia. Lapsen isäkin pääsi ensimmäistä kertaa neuvolaan mukaan! Tein ensimmäistä kertaa itsemittaukset, mikään muu ei jännittänyt paitsi pissan stixaus (sekä painonnousu, jota pelkäsin ihan hirveästi). Tässä mittauksia neuvolakortista:

Raskausviikko: 14+5
Painonlisäys raskauden alusta: +1,6 kg
Verenpaine: 121/76 ja parin minuutin päästä 116/74 (olin kävellyt portaat ennen mittausta, tosin myös istuskellut 10 min. Yleensä verenpaineeni on todella alhainen, niinkuin edellisellä käynnillä, jolloin oli 96/69)
Vauvan syke: 143-150

(+ stixauksesta, ph 7, gluk ja prot nega)

14+6, päivä neuvolan jälkeen. 

Juteltiin siinä kaiken näköistä ja juttu luisti niin hyvin, että puolitoista tuntia siellä oltiin. Ja sain vihdoin tietää oman veriryhmäni, joka on B+! Juteltiin voinnistani, parisuhteen sekä rahatilanteesta, kaikkea yleistä. Saimme kysellä kaikkea mitä mieleen tuli, juteltiin itse synnyttämisestäkin vaikka sinne onkin vielä aikaa. Itse olen voinut paremmin, kokoaikainen pahaolo on helpottanut hieman, mutta sen tilalle on riesaksi tullut närästys, selkäkivut, turvotus ja ummetus.

Olen miettinyt paljon masennustani ja sitä voiko se heijastaa vauvaan. Kaikki vauva-ajatukseni olen pitänyt positiivisina, silitellyt masua, jutellut ja laulanut hänelle ja hykerrellyt niin sisäisesti kuin ulkoisesti vauvalle. Vaikka masennuksen suhteen on ollut todella tasainen ja hyvä jakso, pelkään todella paljon raskausajan tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Tai pelkään etten rakastu lapseeni heti kun hänet nään. Vaikka tiedän, että rakastun. Rakastan häntä jo nyt aivan valtavasti.

Oma jaksaminen pelottaa myös. Sain töissä jatkoa ainakin tammikuun lopulle, silloin olen ollut yhtäjaksoisesti 10 kk töissä, ilman lomia. Alunperin toivoin vielä (tai no tällä hetkellä toivon edelleen, ehkä), jatkoa vielä maaliskuulle asti, jolloin saisin jäädä mammalomalle. Olla kuukauden lomalla jonka jälkeen alkaisi vauva-arki. Näin olisi fiksuinta, jos ajattelee vain rahan kannalta. Oman jaksamisen taas ei välttämättä (tai ei sitä tiedä kuinka hyvässä kunnossa sitä silloin on). No, näitä asioita kerkee jumpata edes takaisin, tuonne tammikuullekin on vielä pitkä aika. Pääasia on, että saan nauttia tästä kasvavasta pienestä pallerosta, tehdä vähän jo hankintoja ja ottaa kaikki ilo irti siitä, kun ei vauva vielä ole täällä. Mielummin kyllä ottaisin palleroisen syliin vaikka heti <3

Rakkaudella, Jenna 

Neuvolaa, paniikkia ja kipuja

Kirjoitettu 1.9., ensimmäisen neuvolan jälkeen. 

Sekä sitä ihanaa 24/7 pahaa oloa, tietenkin! Sitä kuuluu minun raskauteeni. Väsyttää, välillä voisi ahmia ruokaa, toisinaan kaikki ällöttää. Ostan kaupasta jotain, jota on tehnyt mieli koko päivän, menen kotiin ja alan syödä, pelkkä hajukin saa voimaan pahoin. Paha olo on kyllä läsnä aivan joka hetki ja koko ajan pitäisi olla syömässä jotain pientä, ettei oksenna. Edes pieni hetki ilman pahaa oloa, kiitos! Selässä ja lonkassa on jonkin verran ollut kipuja, mutta niitä on ollut jo ennen raskauttakin ihan kiitettävästi.

Kävin rv 8+4 (oikeasti siis raskaus ei ollut noin pitkällä, laskettiin se väärin neuvolassa niiden "ensimmäisten menkkojen" mukaan) ekaa kertaa neuvolassa, ja voi pojat se jännitti ihan hirveästi. Kaikki oli uutta, vaikka olenkin vuosia lukenut vauvablogeja, en silti osannut olettaakaan, millaista on itse olla neuvolassa. Oma neuvolatätini oli sairaana, joten sijaiseksi sain ihanan nuoren hoitajan, joka oli hyvin kannustava ja topakka. Voi kumpa olisin saanut hänet omaksi neuvolatädikseni. Kävimme todella nopeasti asioita läpi, vastailin kysymyksiin, kävimme katsomassa neuvolan tilat ja näytteenottovessan ja siinä se oli. Ja minä onneton luulin, että olisivat jo ultranneet :D Noh, seuraavana vuorossa labrakokeet ja sitten olisikin meille se eka ultra!

Eilen, rv 9+0 oli alkkareihin tullut pieni pisara vaaleanpunaista verta, sain tietenkin kauheen paniikkikohtauksen, että nyt se menee kesken. Myöhemmin oli tullut myös tummempi läikkä ja sitten ei mitään. Yritin epätoivoisesti ottaa yhteyttä neuvolaan, jossa molemmat tädit olivat poissa. Googlettelin jo kaikki mahdolliset, ja äitille itkua tihrustin, että nyt menee kesken. Eilen illalla ja tänä aamuna alkkareissa oli ruskea läikkä (luultavasti vanhaa verta) ja huokaisin vähän helpotuksesta. Tänään sain neuvolatädin kiinni ja hän vakuutteli pienen tiputtelun kuuluvan hommaan. Nyt katsellaan, sormet ja varpaat ristissä, että pieni pitää tarrasukilla kiinni, eikä lähde masusta minnekkään!

Olen todella kova panikoimaan ja sainkin aikamoisen paniikkikohtauksen tuosta pienestä vuodostakin. Monesta muustakin asiasta on tässä raskaudessa tullutkin panikoitua, jotenkin on niin kiintynyt tuohon pieneen, ettei millään haluaisi sitä menettää. Ja toivottavasti ei tarvitsekkaan, kumpa kaiki menisivät loppuun asti hyvin <3 

Rakkaudella, Jenna