 |
| Masu rv 21+0 |
Neuvolassa käymisestä alkaa pikku hiljaa tulla hyvin rutiininomainen juttu, vaikka saankin paniikin aikaiseksi joka kerta, että ehdinkö tehdä itsemittaukset vai en. Ja siis kertaakaan ei ole edes tehnyt tiukkaa ettenkö olisi kerennyt, purkkiin pissaamiseen, verenpaineen mittaamiseen ja painon punnitsemiseen tarvitsen ainakin puolituntia aikaa :D No onneksi voi odotellessa pelailla pokemon go:ta. Oma neuvolatätini jäi itse äitiyslomalle juuri tuosta joulukuun alusta, joten jännityksellä odotin, kenelle nyt joudun mennä. Ja vastassa olikin kaksi tätiä, uusi oma neuvolatäti ja toinen, joka oli vasta aloittanut työt tuolla ja opetteli siinä käytäntöjä. Oli hivenen haastavaa, puhua kahdelle ja vastailla heidän kysymyksiinsä. Mutta onneksi molemmat olivat mukavia, ihanaa, ei ole vielä yhtään inhottavaa kohtaamista ollut neuvolassa tai muualla (paitsi se kamala lääkäri sairaalassa, hyi).
Käynti oli tosi perus, juteltiin voinneista, mulla on enemmän ja vähemmän tukivyöstä huolimatta ollut ongelmia selän kanssa. Lisäksi jokapäiväinen närästys on todellinen riesa. Muuta ihmeellistä ei tullut esille, maha on kasvanut jo omaan silmään tosi isoksi (vaikka edelleen tulee monille työkavereille yllätyksenä, etten ole vain lihonut :D). Raskausarvilta olen toistaiseksi välttynyt, paitsi reisissä, jotka nyt ovat olleet siellä jo teinistä lähtien, nyt taas vähän tummentuen. Aloin heti rasvaamaan masua, kun se alkoi tulla esille. En siis mitenkään kammoa tai pelkää raskausarpia, niitä tulee jos tulee. Mutta jos voin jollain tapaa ehkäistä niitä, yritän tietenkin ;)
Tässä mittoja äitiyskortista:
Raskausviikko: 21+6
Painonlisäys raskauden alusta: +5,4kg
Verenpaine: 107/71
Vauvan sydämensyke: 140-150
Mulle ei ole kukaan neuvolatäti oikein kommentoinut tuota painoa ja kuinka paljon on normaalia tulla. Ensimmäisellä käynnillä kirjattiin ylös, että pelkään painonnousua tai en ehkä pelkää mutta se huolettaa. Sen takia kukaan ei ole varmaan uskaltanut sanoa sanallakaan :D Päätin siis itse kysyä, eikä neuvolatäti oikein sanonut juuta eikä jaata, toisilla tulee enemmän ja toisilla vähemmän. Viikkoihin nähden ihan normaalia tai niin ainakin antoi ymmärtää. Käveleminen sattuu ajoittain, jonka seurauksena en ole ihan kamalasti jaksanut lenkkeillä tai muutakaan. Yritän seurailla mitä tulee syötyä, mutta en jaksa stressata jos välillä herkutellaan. Multa otettiin verensokeri, joka oli hiukan laskenut. Joten rautakuurille. Kuunneltiin sydänääniä, jotka löytyivät yllättävän helposti. Tosin poitsu yritti koko ajan lähteä alta karkuun ja potki mua mielenosoituksellisesti. Ainiin kerroinko että tunnen jo potkut? Ennen rakenneultraa en oikeastaan ollut tuntenut kuin muutaman hipaisun, yhtäkkiä suoraan ultran jälkeen alkoi sellainen möyriminen, ettei tarvinnut enää miettiä onko kyseessä vauva vai joku muu :D Siitä lähtien olen saanut monoa oikein kunnolla, välillä meinaa pissat tulla housuun kun jätkä futaa just sinne. Miten noin pienellä tirpalla onkin niin paljon voimaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti