Selailin blogiani (haha itserakastakö?) ja tajusin ottavani aivan älyttömästi kuvia itsestäni, kropastani ja naamastani. Tätä en olisi pari vuotta sitten voinut tehdä saatika kuvitella että ne julkaisisin kaikkien nähtäville. Teininä oleminen ei ollut kaikille, varsinkaan itselle, kovinkaan helppoa. Pääsyyllisenä taisi olla tuo akne. Vaikka kuinka laittoi pakkelia naamaan, peilikuva näytti kammottavalta. Jossain vaiheessa tuo menikin yli ja mustat kissakajaalit olivatkin pääosa naamassani.
 |
| 2010 |
Kaikilla tytöillä oli barbin naamat ja kropat, itsellä paisenaama ja hyllyvä maha. Totta kai sitä tuntee itsensä vähintäänkin erilaiseksi ja melkein aina huonommaksi kun kaikki muut. Tunnen näin välillä vieläkin! Kauheat menkat, jonka seurauksena naama kukkii, huono hiuspäivä tai rasvaset hiukset, sehän on maailmanloppu! Kilpailu ja kriteerit ovat nuorten kesken liian kovat, niin oli silloinkin. Auta armias jos olit ostanut tarjoustalosta housut, eihän nyt niitä voinut käyttää kun korkeintaan kotona kun kukaan ei nähnyt. Tai jos olit ostanut vaatteet "massakaupasta" kuten Seppälästä, voi apua. Mentiin aina sillä ehdolla mitä muut ajattelivat. Mietin usein aamuisin, että voinko laittaa tämän paidan päälle vai tuleeko siitä sanomista.
Minä itse en vain enää kelvannut itselleni. Minun piti olla niinkuin kaikki muutkin. En ole jälkeenpäin yhtään yllättynyt siitä miksi juuri minä sairastuin masennukseen. Kaikki "pisara joka katkaisi kamelin selän"-aiheet ovat juontaneet teini-iästä.
 |
| 2010 |
Ennen kaikkea, kaikilla oli ihastuksia, poikakavereita ja joillain jopa kihlattuja. Ja minä en ollut edes ikinä seurustellut! Saatika ollut pojan kanssa kahden! Ja toiset hankkivat jo lapsia. Mitä jos minä olisin erilainen, odottaisin aikaa kun tapaan oikeasti kivan tyypin jonka kanssa haluan olla? Ei missään nimessä! Kaikki alkaisivat ajatella etten saisi ketään, olisin liian ruma, iso tai jotain. Kadehdin ihan tajuttomasti tyttöjä jolla oli poikaystävät, vaikken tiennyt ihastumisesta tai rakkaudesta yhtään mitään. En tiennyt siitä tunteesta kun halutaan olla jonkun kanssa enemmän kuin mitään muuta. Sitten alkoikin netissä roikkuminen, netistä tyyppien tapaaminen (mikä voi olla jopa pahimmassa tapauksessa vaarallista, eihän netissä kerrota oikeita tietoja tai henkilöllisyyttä, joku voi väitttää olevansa 18 ja onkin 60) ja säätäminen useamman pojan kanssa. Ja se oli vaan hyvä asia! Mitä enemmän sinulla oli poikia kierroksessa, sitä parempi itse olet. Tiedättehän all the best girls all the best they got boys?
Tunne-elämäni vaurioitui jo tuolloin, kun en vain tuntenut mitään? Vaikka olin kivan pojan kanssa, en tuntenut yhtään mitään kipinää. Siksi kai minusta on tullut tälläinen tunnevammanen. Leikin tulella ja siitä paloi tunne-elämäni ihan poroksi.
 |
| 2010 |
Löysin kuitenkin kivan kaverin netistä, jolle kerroin kaikki asiat. Ja näimmekin. Aloimme kavereina näkemään ja huomasin olevani parisuhteessa. Tuntui että se halkeillut sydän on paikkailtu takaisin kokoon. Ja olin rakastunut. Ensimmäistä ja varmaankin viimeistä kertaa. Mutta ei se itseinho ollut mihinkään kadonnut. En löydä paljoakaan 2009-2011 vuosilta kuvia itsestäni. En edes muista minkä näköinen olin. Inhosin niin suunnattomasti itseäni että peiliin katsominenkin oli aivan hirveää. Tai saatika jos jonnekkin piti lähteä ja olla ihmisten ilmoilla. Vieläkin tulee paniikki, etten voi lähteä kauppaan ilman pidennyksiä ja meikkejä, apua jos joku näkee minut. Hei come on!
 |
| 2010, vieläkin yksi mun lempparikuvista. Kuvaa hyvin tunteitani ja ajatusmaailmaani. Rikkinäinen surullinen räsynukke. |
Olen helponnut kun itseinho ja -kritiikki ovat helpottamassa. Laskeskelinkin että ihan lyhyellä aika välillä olen ottanut liki 50 naama kuvaa! En enää vihaa naamaani niin paljon kun vielä silloin kun bloginkin aloitin, vaan voin julkaista mitä tyhmempiäkin naamakuvia. Ajattelenkin näin että mitä enemmän kuvia sinulla on itsestäsi, sitä enemmän siedät itseäsi. Silloin ei ajatusmaailma voi olla kauhean vääristynyt. Vaikka naamani ei olekkaan maailman kaunein saatika kroppani maailman hoikin, tärkeintä on että itse on sujut itsensä kanssa, jolloin ei synny tälläisiä inhosuhteita.
 |
2010, angsti aikakausi menossa.
|
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin kauhean itsevarma, päin vastoin. Olen tosi epävarma ulkonäköni suhteen, mutta olen jo oppinut elämään sen kanssa. Välillä mietin, voinko laittaa nää housut jalkaan kun mun pehva näyttää näin isolta? Toinen ääni päässä sanoo: "Anna mennä vaan!"
 |
| 2010 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti