Neuvolalääkäri RV 35+2

Viikko neuvolakäynnin jälkeen olikin toisen ja tässä raskaudessa viimeisen neuvolalääkärin käynti. Käynti sujui hyvin, lääkäri oli sama jolla kävin viikolla 18+2, joten se olikin puolin toisin rentoa juttelua. Juttelimme synnytyspelosta ja voinneista, voin edelleen ihan hyvin, vaikka väsymys onkin ajoittain todella kova. Olen myös aika stressaantunut tästä asunnosta, tuntuu vaikka kuinka järjestelisin ja laittaisin, tulee eteen koko ajan lisää tavaroita (ja varsinkin avopuolison isovanhempien tavaroita), joista en tiedä mitä niille tekisin. No onhan tässä vielä aikaa, vai onko..?

RV 34+6

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 35+2
Painon lisäys raskauden alusta: +14,1 kg
Verenpaine: 115/68
Vauvan sydämensyke: 130
Vauvan painoarvio: 2500g
SF-mitta: 33

Lääkäri ultrasi ja totesi, että kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt. Minä, synnytyksen amatööri, sitten kyselin, että mitähän tämä tahtoo tarkoittaa? Lääkäri vastasi, että joo onhan sulla noita viikkoja, että kohtahan vois synnytys vaikka alkaa käynnistyä. MITÄ? Justhan vasta jäin äitiyslomalle ja tässä piti olla aikaa vaikka muille jakaa. Kohdunkaulaa oli kuitenkin vielä noin 2 ½ cm jäljellä, joten en nyt ihan odota, että tässä ja nyt alkaisi syntymään, mutta voihan se tietenkin olla mahdollista.  Lapsivettä oli kuulemma runsaasti, hän sanoi, että se voisi selittää suurehkon SF-mitan, koska itse vauva ei ole mikään suuren suuri, vaan painoarvion mukaan olisi siinä täysin normaali käyrillä. Viihtyisipä vauva masussa lähelle tuota laskettua aikaa, vaikka olo onkin tukala ja vaikea, toivoisin, että koti olisi hieman valmiimpi sitten kun vauva tulee. Kai tässä voisi alkaa sairaalakassiakin pakkailemaan..?

Vähän (tai todella paljon) alkaa jännittää, koskakohan se vauva syntyy? 

Neuvolakäynti RV 34+2

Viime viikolla oli taas neuvolakäynti, otettiin ne perusjutut ja kertoilin voinneista jne. Mulla alkoi selkä prakaamaan ja jouduinkin jäämään sairaslomalle viikkoa ennen äitiysloman alkua, muuten olen voinut ihan hyvin. Vauva on tosi korkeella, oikeastaan ihan suoraan tissien alapuolella, mikä vaikeuttaa mm. hengitystä ja aiheuttaa ihan kauheita närästyksiä. Lisäksi pieni pylly tunkeutuu kovasti kylkiluitteni väliin ja pienet nyrkit nyrkkeilevät pissarakkoon, saan kyllä todella keskittyä ettei pissat lirahda pöksyyn. Poitsu liikkuu edelleen paljon ja potkiikin, vaikka tila onkin vähentynyt huomattavasti. Mutta enimmäkseen liikkeet tuntuvat möyrimisenä.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 34+2
Painon lisäys raskauden alusta: +13,4kg
Verenpaine: 113/75
Vauvan sydämensyke: 130
SF-mitta: 31,5

Painoa on tullut jonkin verran, mutta minusta painonnousu on hieman hidastunut. SF-mitta menee edelleen vähän yli keskikäyrän, muttei yläkäyrillä. Olo alkaa olla aika tukala ja väsynyt, eikä asiaa auta yhtään se, että koti on edelleen aivan huiskin haiskin muuton jäljiltä. Ei vaan ole ollut aikaa tai jaksamista laittaa sitä kondikseen. Voisin nukkua vaikka koko päivän, mutta olla silti aivan kuoleman väsynyt. Pakko se on vaan jaksaa, ei pikkuista voi muuttolaatikoiden sekaankaan oikein tuoda.

Huomenna on neuvolalääkäri ja viikon päästä pääsenkin moikkaaman poikaa taas ultrassa. Yritän tämän muuttolaatikkohelvetin keskeltä kirjoittaa myös aktiivisemmin blogia, haluaisin ikuistaa kaikki nämä fiilikset ja ajatukset jonnekkin, mutta mistä saisi vähän lisää energiaa ja muutaman tunnin päivään lisää?

Baby Showerit

Aika pian plussaamisen ja raskaudesta kertomisen jälkeen heitin äidilleni ja siskolleni, että haluan kyllä sitten baby showerit! Itse en ole ikinä sellaisilla ollut, eivätkä olleet äiti tai siskokaan, joten alkuun oli vähän pimennossa, mitä baby showereilla tehdään? Itse olen lukenut muutamista showereista ja heittelin järjestäjille ideoita. Kokonaan en antanut heidän keskenään järjestellä, vaan yritin tunkea nokkaani mukaan soppaan. Ja kakun sainkin ideoida ja tehdä itse.

Oli kyllä aivan mahtava päivä, showerit oli juuri sellaiset kuin halusinkin, oli ohjelmanumeroita sekä rentoa yhdessäoloa, parhaat vieraat, herkullisia tarjottavia ja saatiin me beben kanssa aivan mahtavia lahjojakin! Ohjelmanumeroina meillä oli "vauvaveikkaus", "Tunnista vauvakuvat" ja piltin maistelua. Vauvaveikkauksessa vieraat saivat lotota sukupuolta, vauvan syntymäpäivää, painoa, pituutta ja nimeä, sekä kirjoittaa terveisensä äidille. Vauvakuvien tunnistamisessa vieraat toivat mukanaan omat vauvakuvansa ja minun tehtävänäni oli tunnistaa heidät! Eikä ollut kyllä todellakaan niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Viimeiset kaksi menivät väärin päin, muuten arvasin kaikki oikein. Piltin maistelussa oli kuusi makua, jotka piti tunnistaa. Ja yksi vieraista saikin kaikki oikein, itse sain vain kolme :D

Herkkuja meillä oli eri makuisia pieniä piirakoita (tomaatti-mozarella, kinkku, sieni ja tonnikala), kana wrappejä, "höttösiä" eli kinkkukierteitä voitaikinasta, kakku (makuina valkosuklaa ja mustikka), bebe-leivoksia, mokkapaloja, suklaalla kuorrutettuja mansikoita ja ananaksia sekä iso kasa dippailtavia vihanneksia ja sipsejä.

Aivan ihana vaippakakku! ♥

Saan kyllä olla todella onnellinen kuinka ihania ihmisiä minulla on ympärillä, ensinnäkin oma perhe. Tiedän, että he välittävät ja ovat aina valmiita tukemaan. Välillä iskee epätoivo, miten me oikein meinataan pärjätä, mutta tiedän, että aina voin turvautua perheeseeni, jos en jaksa tai pysty. Vieraat saivat ennen showereitten päättymistä kirjoittaa "vieraskirjaan" terveisiään ja tuli kyllä niin ihania tekstejä, että itku kurkussa niitä lueskelin. Jokainen oli valmis tukemaan ja tiedän, etteivät ne ole pelkästään sanoja. Aivan mahtavaa! Kiitos järjestäjille, eli äidille ja siskolle, sekä mahtaville vieraille aivan erityisestä päivästä, jonka tulen muistamaan aina! ♥

"Täällä olisi yksi sype-äiti"

Sype, eli synnytyspelko. Pelkoni ei ole mitään ylitsepääsemätöntä, mutten pysty vastaamaankaan, etten pelkäisi ollenkaan. Painajaiset vauvan menetyksestä synnytykseen ovat arkipäiväisiä, joka painaa mieltä ja pitää väkisinkin ajatukset tulevassa synnytyksessä. Jotenkin sitä alkuraskaudessa ajatteli, että synnytykseen on niin kamalan pitkä aika - joopa joo, enää 7 viikkoa laskettuun aikaan. Mihin se aika oikein hävisi, tässähän piti olla aikaa vaikka muille jakaa. Voi vauva, tule pian, mutta älä tule vielä, täällä on kaikki ihan kesken!

"Stop being afraid of what could go wrong, and start being excited of what could go right"

Neuvolatätini laittoi lähetteen sype-kätilölle Naistenklinikalle. Ajan sain 9.2. puolilta päivin. Sain paniikin aikaiseksi jo siitä, että miten pääsen Naistenklinikalle (en ole ennen käynyt siellä, ultrissa olen kaikissa käynyt Porvoossa!). Itku kurkussa sain puolisoni kesken työpäivän viemään minut sinne, mutta vastaanotolle sain mennä ihan yksin. Olin todella hyvissä ajoin siellä, keskellä synnyttäviä tai juuri synnyttäneitä äitejä. Pian kätilö tuli hakemaan minua ja menimme juttelemaan synnytyshuoneeseen. Ja täytyy sanoa, ettei se ollut sellainen kuin olin kuvitellut. Mielikuva sairaalasta on kolkko, steriili ja sellainen mistä haluaa äkkiä pois, mutta tuolla rauhotuin ja olisin voinut jäädä huoneeseen pidemmäksikin aikaa. Ihana hämyinen tunnelma rauhoitti tämän sype-äidin mieltä.

Kätilö oli aivan ihana, hän kuunteli mitä sanoin ja oli kannustava. Halusin käydä synnytystä läpi ja hän kertoi, samalla käyden huonetta läpi mitä sieltä löytyi. Minä kun en koskaan ole ollut synnyttämässä, en todellakaan tiennyt esimerkiksi kivunlievityksistä tms. Enkä ole oikein lukenutkaan mitään aiheesta, koska mitä enemmän luen kaikesta mikä voi mennä pieleen, sitä enemmän hermoilen. Kätilö esitteli myös mm. ammeen sekä kävimme synnytysosastolla ihan kiertelemässäkin. Ja näin ihan vastasyntyneen pienen vauvan ♥

Kokemus sype-kätilöllä oli todella positiivinen ja helpotti suurinta pelkoa. Sanoinkin hänelle, etten saa pelkoa mitenkään kokonaan pois, mutta ketä nyt ei pelottaisi synnytys edes vähää? Kätilö käski ottamaan pelkoa kädestä kiinni ja menemään yhdessä ja näin aion yrittääkin.

Minun vauvani

14.2. ♥

Vaikka vauva ei vielä olekkaan masun ulkopuolella, on minulla selkeä kuva ja käsitys hänestä. Meille on siis tulossa kevät prinssi, laskettuaika on 21.4. Jos hän päättää tulla vähän laskettua aikaa aikaisemmin, olisi oinas tulossa. Mutta jos laskettuna aikana, tai jälkeen, olisi hän härkä. Ja kyllä näitä molempia vahvoja horoskooppeja on näkyvillä jo nyt. Minä sekä avopuolisomme, olemme molemmat olleet rauhallisia vauvoja ja lapsia, mutta tällä pienellä herralla tuntuu olevan koko ajan vauhti päällä.

9.10.

Jo ensimmäisissä ultrissa kätilöllä oli vaikeuksia pysyä hänen perässään, sillä pojan mielestä oli paljon mukavampaa heittää kuperkeikkaa kuin olla aloillaan mitattavana. Rakenneultrassa hän potki minua ihan taukoamatta, silloin en vielä potkuja tuntenutkaan kun tuo istukka on tuossa edessä. Pian rakenneultran jälkeen alkoi tuntumaan potkut - ei mitään kevyitä höyhenen hipaisuja, vaan kaikilla voimillaan runnomista. Jalkaa on kiva työntää masua vasten, jolloin ulkopuolelle piirtyy aivan selvä vauvan jalka. Useimmiten hän potkii niin lujaa, että koko maha heiluu puolelta toiselle, toisinaan niin kovaa, että se sattuu (kuten juuri nyt, auts).

27.11.

Hän on myös hyvin itsepäinen. Eräänkin kerran olemme yrittänyt ultrassa saada häntä suoristamaan kättä tai kääntymään, eikä hän ota pyyntöä kuuroihin korviinsakaan. Sydänääniä kuunneltaessa neuvolassa, hän tekee kaikkensa, että pääsee livahtamaan alta pois. Joka ainut kerta, kun yritän ottaa videota hänen riehumishetkestään, loppuu potkiminen siihen sekunttiin kun saan kameran auki. Ja auta armias jos pyydän häntä potkaisemaan - eihän kukko käskien laula. Vaikka en vielä tunnekkaan hänen koko persoonansa, tiedostan, että aikamoinen Vaahteramäen Eemeli siellä asustelee. Saa nähdä syntymän jälkeen, onko hän yhtään sellainen kuin olen kuvitellut. ♥

Kotikäynti RV 30+5 ja verenpaine seuranta RV 31+5

Päivä ultrauksen jälkeen olikin vuorossa kotikäynti. En tiedä onko se kaikissa kunnissa tai kaupungeissa yleistä, mutta on nähtävästi ainakin Sipoossa tapana. Siis kotikäynti ennen vauvan syntymää, hassua. No meillähän oli kaikki ihan huiskin haiskin, kun viikonloppuna alkoi muuttorumba, eikä sellaista todellista kuvaa meidän asunnosta kyllä saanut. Ilari veti hirveät hepulit uudesta ihmisestä ja jouduin räyhäävän piskin pistämään vessaan siksi aikaa (meillä kun ei muissa huoneissa ollut ovea, minkä taakse olisi tuohtuneen pikku chihun saanut). Neuvolatäti kyseli kuulumisia ja vointeja ja samalla otettiin mittauksia.

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 30+5
Painon lisäys raskauden alusta: ei punnittu tällä kertaa
Verenpaine: 139/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 28cm

Verenpaineet heittivät korkealle (joka ei ole minulle tyypillistä) ja tästä täti hieman huolestui. Ensimmäisellä mittauksella oli 143/84 ja toisella 139/84. Sainkin verenpaine seuranta-ajan seuraavalle viikolle neuvolaan. Muuten kaikki oli aika kivasti, SF-mittakin on siirtynyt yläkäyriltä keskikäyrälle. Kuunneltiin sydänääniä, josta pikkuinen ei ollut yhtään mielissään vaan potki minua minkä kerkesi.

Rv 31+5

Kirjoitan tähän samaan syssyyn verenpaine kontrolliajasta, joka oli tasan viikko tämän kotikäynnin jälkeen, syntymäpäivänäni!

Mittoja äitiyskortista:

Raskausviikko: 31+5
Painon lisäys raskauden alusta: +12,6 kg
Verenpaine: 120/84
Vauvan sydämensyke: 130-140
SF-mitta: 29cm

Verenpaineet eivät olleet tällä kertaa aivan niin korkeat kuin viikko sitten, mutta proteiinia löytyi pissasta 1+. Painoa on tullut aika paljon, nythän sitä vasta pitäisikin ruveta tulemaan oikein kunnolla, kun ei tuohon laskettuun aikaan ole kahta kuukauttakaan! Mahaan ei ole tullut raskausarpia, mutta reisiin on aika paljon. Siellähän mulla oli entuudestaankin, mutta nyt ne ovat oikein ilkeän näköiset.

Koska proteiinia löytyi ja alapaine ensimmäisellä mittauskerralla oli korkeampi, sain ajan vielä seuraavalle viikolle. Neuvolatäti sanoin, jos sieltä silloinkin löytyy proteiinia ja/tai verenpaineet ovat korkealla, konsultoi hän asiasta Porvoon sairaalaan.

Muuten menee ihan ok:sti, olen aika väsynyt ja närästyksen lisäksi on alkanut vaivaamaan jalkojen turvotus. Turvotusta on ollut tässä matkan varrella jonkin verran, mutta nyt iltaisin jalat ovat kuin tukit! Eikä jalkaan tällä hetkellä mene kuin jotkut ikivanhat UGGi-korvikkeet. Eli nyt seuraillaan ja saan kyllä todella tiuhaan käydä niin neuvolassa kuin Porvoossakin. Lisäksi vierailin Naistenklinikallakin taannoin, siitä kirjoittelen myös. Olen aika väsynyt tähän raskauteen, nautin tietenkin todella kovasti suurimmasta ajasta, mutta huolet ja murheet vellovat mieltä. Lisäksi työstressi on aivan mieletön tällä hetkellä, no töitä ei ole kuin vähän reilu kaksi viikkoa enää jäljellä. Tälläinen kilometripostaus tällä kertaa!

Kontrolli ultra RV 30+4

Rakenneultrassa vauvan pitkät luut (reisi ja olka) jäivät raja-arvon alapuolelle, jonka takia jouduin vielä käymään ultrassa. Ja vielä ystävänpäivänä! Päätinkin ottaa sen päivän kokonaan vapaaksi, kun tuo ultrausaikakin oli niin hassu, klo 12:30. Sain odotella vuoroani hyvän tovin, lääkäri oli myöhässä melkein 40 minuuttia. Vihdoin pääsin ultraukseen ja onneksi lääkärinä oli se mukava nainen, jolla olen kertaalleen käynytkin.

Pieni ruttunaama ♥

Aloiteltiin ja vauva potkutteli todella reippaasti tapansa mukaisesti. Lääkäri mittaili ja luut jäivät edelleen raja-arvon alle, mutta olivat kuitenkin kasvaneet viime kerrasta. Luut tulevat muuta kehitystä n. viikon perässä. Pään mitasta lääkäri sanoi sen olevan pyöreä ja kehityksessä edellä. Mutta ei kuitenkaan huolestunut, toitotti minulle, että kaikki muuten näyttää vallan hienolta. Sain kuitenkin ajan vielä ultraukseen maaliskuun lopulle.

Kystaa ei ultrauksessa näkynyt, mutta lääkäri ei uskonut että se olisi itsekseen vain hävinnyt, vaan enemmänkin jääneen kohdun taakse piiloon. Sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Painoarvioksi pieni sai jo huimat 1745g! Ei hän enää mikään aivan pikkuruinen ole, vaikka ei kyllä mikään isokaan.

Enää ei todellakaan ole pitkä aika synnytykseen, mikä alkoi taas kalvamaan mieltäni. Sen lisäksi kaikki nämä muut "ongelmat", ovat henkisesti todella kuormittavia. Mitä jos pikkuisella ei olekkaan kaikki ihan hyvin, tai ei kehity siellä niinkuin pitäisi. Muitakin vaikeuksia on alkanut ilmenemään, enemmän omassa olossani, josta kirjoittelen taas myöhemmin.