Helmikuu

Helmikuun viimeisiä päiviä viedään ja vihdoin ehkä pystyy taas hetkeksi chillaamaan. Nimittäin talvilomani alkaa ensiviikolla, jolloin matkaamme koiravauvani ja perheeni kanssa Rukan kauniisiin maisemiin. Ja muutenkin, hetkeksi kouluhommatkin helpottavat, kunhan saisin ammattietiikka tehtävän pakettiin. Palataan vielä hetkeksi helmikuun tunnelmiin, ennen kuin siirrytään rentouttavaan maaliskuuhun.

Helmikuu alkoi totaali muutoksella, värjäsin hiukseni ensimmäistä kertaa ruskeiksi! Tykkäsin todella väristä, joka nyt tosin on vaalentunut lähes maantien väriseksi :( Noh, lomalla viimeistään olisi taas tarkoitus värjäillä tukkaa, katsotaan sitten millainen pehko sieltä oikein ilmestyy! Helmikuun oikeastaan kokonaan podin kriisiä koulusta ja tekemättömistä töistä ja tenteistä. Vihdoin, kun anatomia ja lääkelaskutentit olivat hyväksytysti ohi, olin todella onnellinen - ja helpottunut! Vielä pitäisi jaksaa painaa ennen kuin harjoittelujakso alkaa, luvassa on ainakin kansansairauksien koe, joka on jo maaliskuussa, iik!

 

 

Kaunis sisko! ♥

 

Helmikuussa tanssittiin myös siskoni wanhat, joissa menikin monta päivää aivan tohinalla. Kommelluksilta ei vältytty, mutta pääasia oli, että oli kivaa ja päivät olivat varmasti ikimuistoiset. Kuvasaldoa en olekkaan julkaissut vielä, täytyy yrittää kalastella parhaimmat mahdolliset ja näyttää teillekkin vilauksen vuoden 2015 wanhojen loistosta!

Nämä ihanat kengät sain synttärilahjaksi ♥

 

Syntymäpäiväni lähestyivät kovaa vauhtia ja samalla koin kriisiä, mutta yritin kuitenkin asennoitua positiivisesti asiaan. En oikein pidä synttärijuhlista, joten kutsuimme vain läheiset ihmiset kahvittelemaan ja maistelemaan kakkuja. Pitkästä aikaa jouduin leipomishommiin ja pitkästä aikaa leipominen olikin ihan kivaa! Täytyisi vaan useammin leipoilla, niin eivät taidot pääsisi vallan unohtumaan.

Parasta helmikuussa kuitenkin oli se, että perheeni sai uuden perheenjäsenen. Jos joltain on vahingossa jäänyt huomaamatta, niin tosiaan, meille muutti pikkuinen, nyt jo 11 viikkoinen Chihuahua urospentu. Tässä postauksessa kerroinkin hieman koirataustaani, sekä valotin, miksi tämän rotuinen koira meille muutti. Ja täytyy sanoa, että päivääkään en ole koiran ostoa katunut, päin vastoin, se on jo tässä kahdessa viikossa tuonut elämääni enemmän sisältöä kuin monet ja monet vuodet. Ilari on sopeutunut todella hyvin ja pärjää jo yksinäänkin, lisäksi hän on iloinen ja reipas, mutta osaa myös näyttää kyntensä ja hampaansa. Nyt meille koittaakin Ilarin kanssa jännät paikat, ensiviikolla olisi 12 vko rokotus, sekä lähdetään yhdessä äitini, isäni, siskoni ja Assin kanssa samalla autolla Rukalle. Hiukan hirvittää moinen matka, mutta varmasti menee vallanmainiosti, on ne varmaan nuoremmatkin pennut matkanneet pitempiäkin matkoja :) Nyt täytyisi vain muistaa pakata kaikki omat sekä koiran tarvikkeet ja yrittää muistaa kaikki. Jos saan tälläisen stressin koiran pakkaamisesta, mitä se sitten on kuin taloudessa on lapsi tai lapsia, hui.

Helmikuu oli niin kiireinen kuukausi, että jäin itse jopa vähän varjoon. Piti mennä, tehdä, touhuta, hankkia, ostaa, mennä sinne ja tänne, jolloin unohdin oman hyvinvointini, siksi muutamat "rauhalliset" päivät olenkin ollut itkuisempi ja kiukkuisempi kuin aikoihin. Lisäksi pienoinen flunssanpoikanen yrittää lannistaa minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ei kiitos!

Ilari auttoi mapittamisessa ♥

Ja katottiin Rauskia ♥

Toivottavasti lukijoilla oli hyvä helmikuu ja mennään kohti parempaa maaliskuuta!

 

Onnea minä!

 

Eilen juhlittiin synttäreitäni todella pieni muotoisesti, mukaan mahtui pari sukulaista ja pari naapuria. Lauantai meni ratsastuksen jälkeen (joka meni aivan persiilleen, höh) vaan kotona chillaillessa kun avopuoliso on ollut kipeenä ja meillä pyörii tuo pieni tuholainen. Sunnuntaina siis kahviteltiin ja neljässä tunnissa leipaisin sitten kaksi kakkua, toisen vadelmakakun ja toisen lime-valkosuklaa kakun.

 

Yllätys yllätys, siinä missä on vadelmia päällä on myös vadelmia sisällä. Vadelmamoussesta tulikin todella herkullista ja hieman harmitti, että tein tämän pienemmän kakun vadelmaa, tämä kuitenkin oli parempaa kuin tuo toinen. Ja ulkonäköönkin olin aivan tyytyväinen, vaikka kermanpursotus ei olekkaan se mun juttu.

 

Vihreässä sisällä on sekä limemousse että valkosuklaamousse. Ulkonäössä olisi toivomisen varaa, mtta kun aikaa jäljellä oli n. 10 min, en enää miettinyt ulkonäköä :) Sokerimassan kanssa oli taas ongelmia, mutta maut olivat mielestäni kohdallaan, lime maistui kirpeästi ja valkosuklaa tasapainoitti sitä. Tällä kertaa limekin maistui paljon enemmän kuin viimeksi. Kakut olivat hyviä, tunnelma hyvä ja fiiliskin tällä hetkellä todella hyvä :) Vaikka väsymys alkaa jo painaa ja stressi hivelee niskavilloja, en jaksa enää välittää, kyllä kaikki asiat luttaantuvat, vaikka sitten omalla painollaan.

21 vuotta

Kirjoitin tekstin, joka käsitteli asiaa vanhemisesta, synttäreistä, jossa kuulostin onnettomalta ihmisriekaleelta, joka ei ole onnistunut missään tai saanut mitään aikaiseksi. Ihmiseltä, joka ei ole mihinkään tyytyväinen, löytyy aina joku asia mistä valittaa, synkistellä ja masentua. Mitä järkeä kirjoittaa koko ajan olevansa tyytymätön johonkin, että ei olisi saanut mitään aikaan tai ei olisi minkään arvoinen? Jokainen on niin vanha miltä itsestä tuntuu, ilman numeroita ja laskemista. Tärkeintä on pysyä tässä hetkessä, toteuttaen tämän hetken asioita ja nauttia niistä. Haaveilu on tervettä ja tärkeää, mutta haaveisiin ei saa hukkua. Kyllä niidenkin aika joskus tulee!

Miksi haluaisin kirjoituksillani kuulostaa katkeralta parikymppiseltä, jolla oikeasti on vielä kaikki edessä? En minä ole katkera. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen päätöksiini mitä teen. Ennen kaikkea, minun pitää seistä itseni takana, jos haluan jotain, olen valmis tekemään töitä sen eteen. Pidettävä kiinni unelmien rippeistä ja toteuttaa sellaista elämää joka päivä, mitä haluan elää. En halua elää kenenkään muun elämää, vaan omaani.

21 vuotta tuntuu kieltämättä melko pitkältä ajalta, mutta on siihen mahtunutkin paljon kaikenlaista! Mm:

12 vuotta ratsastusta.

 

 

4 eri ammattikoulun aloittamista ja kolmen lopettamista.

  

5 vuotta yhdessä oloa rakkaan avopuolison kanssa.

 

Yli vuoden Helsingissä asumista.

 

 

Nuoruusvuosien kriisejä.

 

 

Hiljaista vanhenemista.

 

 

Uusia tuulia, vanhoja seikkailuita.

 

 

Paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä ♥ 

 

 

Ei vanheneminen ole aina huono juttu, elämässä pitää mennä eteenpäin, nähdä ja kokea uusia asioita. Se, miten vanhenemme, on jokaisen oma päätös - voit olla katkera jokaisesta menetetystä vuodesta, tai voit olla toiveikas seuraavien vuosien varalle. Koskaan ei voi tietää milloin unelmat käyvät toteen!

Synttärisuunnitelmia ei oikeastaan ole, ajatuksena olisi joku kakku leipoa pitkästä aikaa. Ja onhan synttäreihin vielä 11 päivää aikaa :)