Rakenneultra 19+2

Teksti kirjoitettu 27.11.!

Ja niin koitti se päivä, kun meillä oli rakenneultra. Tätä on jännitetty ja odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt pääsi vihdoin ja viimein lapsen isäkin mukaan katsomaan! Meillä oli ultra 8:00 ja ultran suorittikin se ihana kätilö, joka ultrasi ihan sillä ekallakkin kerralla. Ultran alkaessa pieni oli ihan unessa (niinkuin vanhemmatkin), mutta pikkuhiljaa alkoi venyttelemään ja potkikin ihan mukavasti. Ainut vaan, etten potkuja tuolloin vielä tuntenut. Mulla kun on toi istukka edessä, se vaimentaa niin paljon potkuja.

Kätilö ei kerennyt ultraamaan kovinkaan kauaa, kun hän kysyi, että mites sukupuoli, halutaanko tietää. Katsoin avokkia ja molemmat nyökyttelimme, että kyllä me halutaan. Ja ihan varmasti oltaisi itsekkin se huomattu kuvista, siellä pikku pippeli näkyi vallan selvästi ♥  Meille on siis tulossa ihana kevät prinssi! 

Ja voitte vain kuvitella kun tää hormonihuuruinen mamma alkoi silloinkin pillittää (ihan kun jossain ultrassa en muka olisi alkanut, nyyh). Käytiin rakenteet läpi, kaikki näytti hyvältä PAITSI - vauvan pitkät luut jäivät vähän lyhyemmiksi kuin vastaavilla viikoilla muilla vauvoilla. Ja minä heikkohermoinen sain taas kunnon paniikin päälle, vaikka kätilökin yritti vakuutella, että ei varmasti olisi syytä huoleen. Mittaaminen ei onnistu millin tarkasti jne. Mutta kaikki muu näytti vallan hyvältä, pieni sai painoarvioksi 277g ja vastasi viikkoja 19+2 (tai 3 jos ymmärsin ihan oikein kätilön puheista). 

Pieni esittelee hauislihaksiaan! ♥

Jouduinkin rakenneultran jälkeen lääkärin syyniin, taas, johtuen kystasta oikeassa munasarjassa. En tiedä mitä neuvolalääkäri oikein mittaili, hän sai viikkoa aikaisemmin mitaksi kystalle 8cm ja tämä lääkäri 6cm. Valitin, että se on välillä kipeä ja säteilee alavatsaan, mutta lääkäri kuittasi sen vaan, että kaikenlaiset kivut kuuluvat raskauteen. Aha. No en jaksanut alkaa vänkäämään, he sanoivat ettei sille tehdä mitään joten fine. Aikaisempi kätilö oli pyytänyt lääkäriä vielä mittaamaan uudestaan isot luut, lääkäri tosin taisi mittailla kaiken muunkin uudestaan. Hän sai luista vähän pidemmät mitat, mutta joudun seurantaultraan vielä 14.2. ystävänpäivänä. Toisaalta ihanaa, että saan nähdä vauvaa useammin, mutta tietenkin myös pelottaa, mitä jos kaikki ei olekkaan kunnossa? Synny terveenä äidin pieni poika, se on ainoa toiveeni ♥  

Rakkaudella, Jenna