Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Ihana ja keväinen ilma nosti kyllä tämänkin masistelijan suupieliä kohti taivasta. Pitkästä aikaa oli hyvä fiilis, Ilari on toipunut lähes ennalleen ja muutkin stressitekijät alkoivat hieman helpottaa. Tehtiin koulussa ratkaisu, että siirsin työharjoitteluani jonnekkin hamaan tulevaisuuteen, käyn kuitenkin normaalisti koulussa ja teen tehtäviä, mutta suoritan harjoittelun joskus. Tämä helpottaa ainakin hetkeksi, luulen kyllä, että ahdistus kasvaa edelleen lähestyttäessä harjoittelua. Noh, kaikki varmasti luttaantuvat omalla painollaan, näin jaksan edelleen uskoa.

Sitten hieman positiivisempiin asioihin. Ennen tätä eläinlääkärirumbaa ja rahanmenoa tilasin horzen alennusmyynneistä itselleni ratsastushousut. Olen todella kriittinen ratsastushousujen suhteen ja harmikseni olen yleensä onnistunut ostamaan täydet sudet! Ennen joulua ostin prisman alennusmyynneistä jotkut lasten halvat mustat ratsastushousut, jotka näyttivät vallan kestäviltä ja istuivat ihan hyvin. Noh, olivat niin hyvin, että ovat persuksista jo rikki! Taas huomattiin, että hyvä ja halpa eivät todellakaan mahdu samaan lauseeseen. Olen käyttänyt siitä lähtien jotain ikivanhoja ratsastushousuja, jotka tosin ovat olleet laadukkaat ja kestävät. 2013 ostin blogissakin esiintyneet horze enya women's demin housut joista pidin alkuun kovastikin. Käytön yhteydessä ilmeni yksi ikävä ongelma - housut kerta toisensa jälkeen hiersivät persuksistani ja reidistä ihon täysin auki. Saumat ovat niin kovat, eivätkä ole pesussakaan pehmenneet. Lisäksi vyötärö on niin matala, että joka kerta täytyy pelätä, että persus vilkkuu. Harmi sinänsä.

Olen siis hyvin skeptinen ratsastushousuista, tuntuu, että enää ei löydä luotettavia ratsastushousuja. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kokeilla horzen supreme grand prix-housuja. Enkä tietenkään mitään perus sinisiä housuja ottanut, vaan räikeät oranssipunaiset! Yhden tunnin olen noilla nyt ratsastanut ja olen kyllä pitänyt! Tykkään väristä, laadusta, yksityiskohdista ja oikeestaan kaikesta. Saumat ovat pehmeät, miellyttävät, vähän niinkuin ratsastaisi legginsit jalassa! Eli tykkään.

Ratsastuskin oli pitkästä aikaa, eikä mennyt mitenkään kovinkaan hyvin. Miisa oli todella jäykkä, oma tekemiseni oli ihan pielessä, enkä saanut siitä oikein otetta. Kuvia itse ratsastuksesta ei valitettavasti ole, enkä tallissakaan saanut näpsättyä yhtään onnistunutta otosta. Ilari oli ensimmäistä kertaa mukana tallilla, eikä oikein ollut moksiskaan. Totta kai hepat hieman jännittivät sitä, mutta osasi olla todella nätisti. 

Ihana aurinko sai mielialani kohoamaan, sekä ihana päivä perheen kanssa vielä enemmän. Jotenkin oli todella rentouttava ja virkistävä päivä, vaikka ei hirveästi eronnutkaan tavallisesta lauantaista. Kyllä se kevät ja aurinko vaan saavat todella ihmeitä aikaan!