Maaliskuu

Viimein saan ehkä vähän nostettua päätäni tästä kaikesta surusta, murheesta ja ahdistuksesta ja nähdä valoa tunnelin päässä, joten onkin ihan hyvä taas palailla menneen kuukauden fiiliksiin. Tämä postaus on todella myöhässä, joten pahoittelut siitä, mutta kuten sananlasku menee, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Maaliskuu oli pitkästä aikaa melko positiivinen, vietin viikon loman ihanissa maisemissa ja osasin vähän rentoutua. Arki palasi ja kaikki ikävät asiat romahtivat niskaan yhtäaikaa, jolloin kaikesta selviytyminen oli pelkkää tahtojen taistelua. Välillä teki mieli heittää pyyhe kehään ja vaipua johonkin horrokseen, mutta edelleen täällä painetaan, keksitään uusia ratkaisuja ja sanotaan, kun enää ei jakseta.

Maaliskuu alkoi loman odottelulla ja ei siinä kauaa tarvinnut odotella, kun oltiinkin aina niin ihanalla Rukalla viettämässä perheeni kanssa laatuaikaa. Tykkäisin toki lähteä ihan ulkomaillekkin asti, mutta joku tuossa Suomen lapissa vaan vetää minua puoleensa. Saavuimmekin Kuusamoon monien ajotuntien ja kilometrien jälkeen ja ensimmäinen päivä menikin ihmetellessä mökkiä, maisemia, lähiseutuja jne. Ilari pärjäsikin matkan todella hyvin, nukkui lähes koko ajan. Ja perillä olikin ihan innoissaan - iso mökki, jossa pitää vaikka Assin kanssa hippaa! Ilari nautti muutenkin suunnattomasti siitä, että koko ajan oli joku hänen kanssaan. Raukka parka kun on joutunut viettämään päivät yleensä yksin, kun me avopuolisoni kanssa käydään töissä.

Jaksoin lomalla ihmeellisesti panostaa blogiinkin, vaikka tekemistä olikin todella paljon. Blogi tuntui pitkästä aikaa miellyttävältä ja koin suorastaan innostusta tulla kirjoittelemaan teille. On todella kurjaa, kuinka ikävä arki syö myös blogia, eikä jaksamista ole oikein ollut kirjoitella. Jaksoin jopa ihanan Millan ehdotuksesta tehdä toisen myday-postaukseni, josta tuli mielestäni varsin kiva! Olen monet kerrat yrittänyt aloitella myday:tä, mutta päivän päätteeksi huomannut, etten ole muistanut kuvailla juuri mitään. Pitäisi vaan rohkeammin tehdä erikoispostauksia, se tekisi blogista vähän mielenkiintoisemman.

Koirat viihtyivät todella mukavasti Rukalla ja käytiinkin ahkerasti lenkeillä ja jäällä juoksentelemassa. Harmi vaan, että lämpimät ja aurinkoiset kelit saivat aikaan, että jäällä olevan lumen alla oli paksu vesikerros, joka tietenkin joka kerta kasteli kengät. Assi nauttii aina suunnattomasti frisbeen heittelystä, joten sitäkin harrastettiin melkoisesti. Perinteisesti tänä vuonna emme käyneet Assin kanssa hiihtämässä, pienestä pitäen olen yleensä ottanut Assin mukaan hiihtämään, mutta tänä vuonna se jäi. Rukalla on kiva koiralatu, joka on Talvijärven jäällä, siellä ollaan yleensä pyöritty, joskus uskallettu lähteä myös ihan oikeille laduille. Pienempänä Assi nautti suunnattomasti, kun sai juosta täysiä hiihdon tahdissa, mutta muutama vuosi takaperin teki loivassa alamäessä stopin, jolloin itse lensin nenälleni ja takana tuleva meinasi meidät jyrätä. Joten päädyttiin pitäytymään ihan tasaisilla maastoilla.

Nuorempana kuulostipa hassulta olin todellinen rämäpää, tykkäsin vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Elättäydyin siihen, että ei mitään voi sattua. Ja kun alkoi sattumaan, tuli minustakin varovaisempi. Ennen ratsastuksessa parasta oli maastot, täysillä baanailut. Nykyään hädin tuskin uskallan mennä maastoon ja silloinkin vain kävellään tai vähän ravataan. Sama laskettelussa. Ala-asteikäisenä hinguin mäkeen ja kun vihdoin pääsin, oli se jännittävää ja kivaa. Mutta sitten taas itsesuojeluvaisto näyttäytyi ja aloin jännittää suuresti mäkeen menoa. Ja valehtelematta, meinaan jokainen kerta oksentaa kun olen ensimmäistä kertaa menossa hissiin. Kun pääsen vauhtiin, on se todella kivaa. Ja näin kävi tänäkin vuonna.

Kun lomasta ja lomapostauksista selvittiin, oli ratsastusjuttujen vuoro. Pääsin taas hyppelemään ja nautin suunnattomasti. Viime aikoina ratsastusta on ollut todella vähän, kiitos loman ja näiden pääsiäispyhien, onneksi se asia korjaantuu huomenna :) Jotain heppoihin liittyvää postausta olenkin kaavaillut viime aikoina, täytyisi jotain yrittää saada väkerrettyä.

Maaliskuu kokonaisuutena oli varsin positiivinen ja osasin itsekkin ottaa hieman rennommin. Viimeaikoijen inhottavat asiat ovat selkeästi nostaneet stressitasoani, ei vaan henkisesti vaan myös fyysisesti. Kokoaikainen pahaolo, mahakivut ja kouristukset sekä naaman kukkiminen saavat nyt riittää! Onneksi muutamat asiat ovat helpottaneet, jos ehkä saisin aikaa keskittyä myös omaan itseeni.