Vaikeaa tämä kirjoittaminen mutta yritän kuitenkin. Olo on yhtä aikaa surullinen sekä iloinen. Surullinen sen takia, kun menetinkin ystäväni eri tavalla kuin oletin, mutta iloinen siitä, että se varmasti pääsee hyvään kotiin, vaikkei edellisessäkään kodissa mitään vikaa ollut. Toivon, että uusi omistaja on aktiivinen Tuplan suhteen, sillä sitä se hevonen tarvitsee.
Selkokielellä siis, Tupla myytiin. Joka tapauksessa ratsastamiseni Tuplalla olisi kariutunut tähän kertaan, kun koulukin alkaa. Mutta ajattelin, jos vain sattuu olemaan aikaa niin pääseehän sitä ratsastamaan. Eilen tuli omistajalta viesti, että Tupla on myyty Sipooseen hyvään kotiin. Yhteistyömme Tuplan kanssa olisi kuitenkin loppunut, mutta nyt tämä tuntuu niin loputtomalta. Näänkö tuota hevosta enää koskaan?
Tupla on hyvin haastava. Se ei todellakaan sovi kaikille. Sen kanssa pitää olla aina askeleen edessä. Pitää olla tarpeeksi fiksu. Vaikka meillä on mennyt hyvin ja hyvin huonosti, tulee tuota ilmielävää Pollea ikävä. Sen maireaa ilmettä kun on saanut taas jekutettua minua. Puhdasta hellyyttä, kun se tunkee päänsä syliini. Onnistumista, josta minä sekä hevonen olemme tyytyväisiä. Minua selkään tönimistä, kun kävelemme peräkanaan. Kuka nyt potkii mua eteenpäin kun vauhti meinaa hiipua?
En tiedä miten hevosteluni tästä eteenpäin menee, haaveissa siintäisi vuokrahevonen, mutta ehkä tähän saumaan se asia ei ole sopiva. Ratsastustunteja jatkan normaalisti, sekä yritän jatkaa Denisellä ratsastamista muutamisen kertaa viikossa, jos vain suinkin pystyn.
Hei hei, Tupla!
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti