Koskas Jenna susta on tullut lestadiolainen?

"Öö?"
"Niinku sulla on ton värinen tukka?"

Myönnän, olen hyvin herkkä. Herkkä loukkaantumaan, ärsyyntymään ja otan puolikkaan lauseenkin loukkauksena. En pidä siitä, että ihmisillä joilla ei todellakaan ole varaa arvostella toisia, tekevät kuitenkin näin. Tai esittävät asiansa niin, että toinen voi pahoittaa mielensä. Minusta tämä on törkeää, ehdointahdoin saada toinen loukkaantuneeksi tai surulliseksi.

"Oho oot värjänny tukan, näytät ihan Peppi Pitkätossulta"

Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi, miksi, miksi? En minä mene toiselle sanomaan esim. "mikäs sulle on käyny ku oot vanhan norsun alapään näköinen? tai "kannattaisko käydä useemmin lenkillä ku muistutan manaattia? Näin ei sanota, ei missään tilanteessa. Minulle on pienestä lähtien opetettu, että arvostelu (jos sellaista pitää harrastaa) jätetään tasan oman pään sisälle. Eikä minulla olekkaan tarve arvostella ketään. Ihmiset ovat kaikki erinäköisiä, kokoisia, värisiä, ja se on hyvä! Ei minulle ole ongelma se, että joku vaikka värjää tukkansa vihreäksi ja ottaa naamaan tatuointeja. Kaikki saavat tehdä mitä lystäävät.

"Mikä rutto sulla on kun naamassas on tollaisia paiseita?"

Tosiaan, suvussani on paljon aknea ja omakin naamani oli joskus todella huonon näköinen. Kärsin muutenkin ulkonäköpaineista ja tämä ei varsinaisesti helpottanut oloani. Tunsin itseni todella huonoksi ihmiseksi kun kuulin selkäni takana haukuttavan minua kaiken maailman paisehirviöksi. Olin hyvin loukkaantunut ja olen edelleen.

"Kannattaisko välillä syödä kun oot noin laiha?"

Minä olen normaalipainoinen, normaalikokoinen ja täysin muutenkin normaali nainen. Ulkopuolisille, varsinkaan sellaisille ketä en tunne, ei todellakaan kuulu minun syömiseni tai muukaan. Tulisivatko he sanomaan minulle "kannattaisko välillä syödä vähän vähemmän ku oot noin pullukka?" jos olisin pyöreämpi? Miksi ihmisten pitää päästä sanomaan joka asiasta, puuttumaan joka asiaan ja tekevän tästä ongelmaa ja pahaa mieltä? Mikä siinä on ettei oma elämä selvästikkään riitä kun muiden asiat ovat paljon kiinnostavampia kuin omansa?

"Hahhah, on sulla kyllä pottunenä"

Ja minkäs minä sille voin? Suvussa kulkee isompia neniä ja pikkuhiljaa olen oppinut elämään asian kanssa. Nuorempana vannotin, että kun olen täysi-ikäinen, menen nenänparannusleikkaukseen. Enää en nää siihen tarvetta. Nenäni on samanlainen kuin isälläni ja olen siihen tyytyväinen!

Miettikää mitä sanotte, älkääkä sanoko mitään mitä ette haluaisi toisenkaan sanovan sinulle.