Muutos ei ole aina huono juttu.

Viime aikoina on sattunut ja tapahtunut paljon kaikenlaista, mistä en ole blogissa puhunutkaan sanaakaan. Tai no viime aikoina en nyt ole mitään blogissa kirjoitellut, mutta tähän on selityksensä. Ensinnäkin, me muutetaan! Helmikuussa saimme kuulla, että saimme hakemamme asunnon Sipoon Söderkullasta. Tässä nykyisessä asunnossa ehdimme asua about tarkalleen kaksi vuotta (kamalan nopeasti aika mennyt, tuntuu, että juuri vasta muutimme tähän.). Tähän olisi tämän vuoden aikana tulossa iso putkiremontti, joten sillä perusteella lähdimme etsimään uutta kämppää. Saamamme kämppä on hivenen pienempi kuin meidän, mutta, poiketen todella paljon tästä meidän 1960-luvun kämppään, uusi asunto on paljon modernimpi. Yllätys. Löytyy tiskikone, iso pakastin, iso keittiö, iso vessa, pieni makuuhuone, iso parveke, vessassa paikka myös pyykinpesukoneelle! Ei siinä, olemme kyllä viihtynyt tässä vanhassakin asunnossa, mutta esimerkiksi se, että pitää tiskit tiskata joka päivä käsin, pakkaseen ei mahdu kuin litran jäätelö, pyykit täytyy mennä pesemään joka kerta pesutupaan, minne oikeastaan aina on n. viikon jono, seinät on tehty paperista ja ikkunasta aukeaa ainoastaan kehä I.

Pieniä sneak peekkejä meidän uudesta asunnosta.

Muutto on meillä vielä aikalailla kesken, mutta isoimmat kamat (suurinpiirtein) on saatu jo vietyä uuteen kämppään. Jäljellä on vain pikkusälää, sekä patja ja telkkari. Selkä kiittää kyllä lattialla nukkumisesta, mutta eipä voi mitään. Mahdollisesti torstaina saadaan vietyä patjakin uuteen kämppään, niin päästään ensimmäinen yö viettämään uudessa kodissa, ihanaa! Olen aina ollut aikalailla ihminen, joka pelkää muutoksia, mutta nyt, tuntuu, että muutokset ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen liian jymähtänyt samaan vanhaan elämään ja asioihin, yllätän itsenikin, kun haluan muuttua, haluan muutoksia. Olen hakenut töihin moniin sellaisiin paikkoihin, johon en ikinä kuvitellut itseäni töihin, olen palaamassa takaisin kouluun, käynyt kampaajalla, nähnyt kavereita, osannut heittäytyä.

Viiden vuoden tauon jälkeen viimeinkin uskaltauduin kampaajalle, tykkään itse kyllä kovasti. 

Nyt pakkaamisen keskellä pitäisi pakkailla vielä lisää, nimittäin lähdemme perjantai-lauantai välisenä yönä ajamaan kohti niin rakasta ja ihanaa Rukaa. Maltan tuskin odottaa! Rukalla yritän taas paneutua enemmän blogimaailmaan, toivottavasti saan sellaisen blogi-innostuksen päälle, niinkuin viime vuonnakin.