Tädin 60 v. synttärit!

Kirjoitin viime postauksen masennuksesta, joka on ollut enemmän esillä elämässäni viime aikoina kuin oikeastaan ikinä. Olen ollut todella huonovointinen, kaikki asiat ovat kipanneet niskaan ja mikään ei huvita, toivottavasti on vain väliaikainen vaihe. Palataan hetkeksi mukavampiin aiheisiin, viime viikonloppuun.

Kesä on mukavaa aikaa etenkin siksi, että joka viikonlopulle tuntuu olevan jotain mukavaa tekemistä. Viime viikonlopun vietimmekin synttärimerkeissä, jonne olimme äitini kanssa luvanneet valmistaa juhlatarjottavaa. Omalle kontolleni jäi kakun tekeminen, johon sain vain ohjeet, että kakun pitää olla kermakakku ja mansikanmakuinen. Mietin päässäni, miten tehdään normaali kermakakku ja mitä siihen pitäisi laittaa sisälle? Aikani pohdittua tein mansikkamoussen sekä kaveriksi limemoussen, joka hieman kirpeytti kakun olemusta. Ja kakkuhan oli täysi hitti, joka meni kuin kuumille kiville! Ja hyvä niin.

Äiti teki aivan ihanaa, perinteistä voileipäkakkua, pienellä twistillä. Nimittäin yhdessä muutimme ulkonäön täysin ja lopputulos oli mielestäni täysi kymppi! Kakku ei ollut vain hyvänmakuinen, vaan myös hyvännäköinen.

Juhlat sujuivat todella mukavasti, vaikka vietimmekin suurimman osan ajasta kyökin puolella. Meillä oli omat keittiöbileet :) Lähdimme juhlista suhteellisen aikaisin, kun tädilläni alkoi kunnon pirskeet. Ja Ilari oli tapansa mukaisesti sylikoirana mukana menossa. 

Vielä näin loppuun mainittakoon, minulla tuolla juhlissa oli sama mekko päällä kun vuonna 2010 kun olin yläasteella. Hirveästi ei siis vartalon tyyppi (koko) ole viidessä vuodessa muuttunut vaikka tuntuu, että olen paisunut kuin pullataikina. :)

Ylioppilasjuhlat

Viime viikonloppuna olimme siis kaksilla ihanilla ylioppilasjuhlilla, joista olenkin täällä maininnut. Ensin kävimme työkaverini tyttären ylioppilasjuhlissa, iltapäivällä kello kolmen aikaan. Meno oli niin mukavaa, että juhliin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Pikainen visiitti siis siellä ja sen jälkeen suunnattiin ihanan serkkuni Millan juhliin. Siellä menikin ilta (ja yö) todella rattoisasti ja naurua riitti. Suku on kyllä paras (ja pahin!)!

Tässä kohtaa huomaa, että juhlat vaihtuivat.. höm.. 

Ilari oli meillä mukana molemmissa juhlissa sylivauvana. En raaskinnut jättää sitä yksin kotiin koko päiväksi, joten tämä oli paras ratkaisu. Ja kaikkihan rakastuivat Ilariin aivan täysin. 

Serkukset! <3

Nokun nauratti..

Näihin kuviin ja tunnelmiin ilta päättyi! 

Yritän taas ahkerroida blogin suhteen ja kirjoitella mahdollisimman paljon teille. Koulukin onneksi jäi kesälomalle, joten aikaa on päivässä taas hieman enemmän :)