Minä bloggaajana

Blogi voi monelle olla elämäntapa, kenties ammatti ja jotkut haluavat kirjoittaa päiväkirjamaisesti tapahtumistaan. Minulle blogin pitäminen ja kirjoittaminen on ajatusten purkamista, minulle kasvotusten puhuminen tai "päämääräisesti" jollekkin henkilölle kirjoittaminen on vaikeaa. Huomasin kuitenkin joskus kirjoittaessani synkimpiäkin asioita blogiin, auttoi se minua purkamaan ajatuksiani ja näin ollen sain ajatuksia pois päiväjärjestyksestä. Eli kirjoitan enemmän itselleni, kuin ehkä lukijoille. En tiedä millaisen kuvan lukija siitä saa, mutta blogihan on minun ja aiheet joita kirjoitan ovat minua lähellä. En kirjoittaisi sellaista mistä en pidä, ole varma tai mikä asia ei tunnu mukavalta.

 

Tämä blogi ei olekkaan ensimmäinen blogini. 2009-2010 kirjoitin (jee ehkä yhden-kaksi postausta) ystäväni kanssa. Periaattena oli bloggailla vähän vuoronperään, laittaa kuvia ja no kertoa kaikkea yleisluontoisesti. Itse en oikein innostunut blogista, mutta ystäväni kylläkin! Blogi myöhemmin poistettiin, olisi nyt ollut mukava katsastaa miltä blogi oikein näytti. 2010 Assi muutti meille ja ennen kuin otimme Assin, päätin, että alan kirjoittaa hänenstä blogia. Kirjoitinkin aluksi ahkerasti melkein joka päivä, mutta taas, intoni lopahti. Sittemmin äitini on kirjoitellut Assista ja minäkin välillä käynyt laittamassa kuvia jne. Täytyisi taas ryhdistäytyä Assin blogin suhteen, Assista kun esimerkiksi otan enemmän kuvia kun itsestäni :) Olenkin aivan ihmeissäni, miten olen kohta kaksi vuotta jaksanut tätä blogia pitää pystyssä, kun edelliset ovat kaatuneet muutamaan kuukauteen :D

Olen bloggaajana sellainen, että kirjoitan kun saan hyvästä ajatuksesta kiinni, tai vaihtoehtoisesti kivoja kuvia otettua. Joka päiväiset asukuvat tms. ei minua tällä hetkellä kiinnosta, vaan enemmänkin tekstit, missä saan vapaasti kertoa itsestäni tai minua askarruttavista asioista. Totta kai on mukavaa kirjoitella välillä kevyempää hömppää, kertoilla kuvien kera vaikka mitä vaatteita olen ostanut tai jossain vaiheessa uskaltautua vaikka kuvaamaan videota! Olen bloggaajana todellinen arkajalka, kirjoitan helposti samankuuloisia postauksia ja mielellään samoista aiheista. "Minä uskon" postaus on ollut yksi niistä postauksista, joista olen eniten ylpeä - en voinut kuvitellakkaan postaavani tollaisesta asiasta. Samaten kaikki masennukseen liittyvä - toisaalta olen kirjoituksista hyvin tyytyväinen ja onnelinen, että saan ilmaistua itseäni, toisaalta taas pelottaa, millaisen kuvan annan itsestäni? En halua, että minua pidetään masentuneena vaan haluan pikemminkin olla kaksikymmen vuotias Jenna, joka sairastaa masennusta, mutta nauttii silti elämästään ja tekee asioita mistä pitää.

 

Blogia olen kirjoitellut kohta kaksi vuotta, mutta välillä tuntuu silti siltä, etten pääse tähän maailmaan kiinni sitten ollenkaan. Vaikka tarkoituksenani ei ole saada aikaiseksi mitään kaupallista blogia tai miljoonaa lukijaa ja toista miljoonaa kommenttia. Ei. Luen todella kiinnostavia blogeja aivan laidasta laitaan, blogeja jotka ovat niin kiinnostavia, että haluan lukea kirjoittajan jokaisen postauksen alusta loppuun. Sitten avaan oman blogini, enkä ole siihen yhtään tyytyväinen. Olen aina ollut suhteellisen hyvä kirjoittamaan, mutta lukiessani blogini tekstejä, ei se välillä kuulosta yhtään itseltäni. Kuvat ovat vanhoja kännykkäkuvia, ei monen tonnin järkkäreillä otettuja, tekstit toistavat itseään ja välillä tuntuu, ettei minulla ole mitään uutta kerrottavaa. Toisinaan pursuan ideoita, enkä millään malttaisi olla kirjoittelematta, välillä tuntuu, ettei oikeasti elämässäni tapahdu mitään kiinnostavaa? Ei mitään kirjoitettavaa? Aina on jotain kirjoitettavaa.

Mennään sitten konkreettisempiin asioihin. Eli itse blogiin. En sanoisi olevani laiska blogin suhteen, mutta kun aikaa ei muutenkaan tunnu aina riittävän, käytän blogiin todella vähän aikaa. En suunnittele postauksia oikeastaan mitenkään, kirjoitan silloin kun tuntuu hyvältä ja jos ei, niin en kirjoita. En suunnittele viikoittain, kuinka monta postausta mitäkin tyylilajia kirjoitan tai ylipäänsä montako postausta kirjoitan. Kirjoitan ihan fiilis-pohjalta, välillä postauksia syntyy jokaiselle päivälle, välillä kirjoitan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Mietin pitkin päivää, että mistä voisin kirjoittaa ja saatan kirjoittaa ajatuksen ylös. Kirjoitan myös paljon postauksia luonnoksiin, katselen niitä päivien, viikkojen, kuukausien päästä ja harvoin jatkan postausta ja kirjoitan sen loppuun tai liitän kuvat. Jos fiilis kirjoittaa iskee, haluan kirjoittaa tekstin loppuun heti. En tykkää yhtään jatkaa keskeneräistä tekstiä, tuntuu, että ajatukseni ovat siihen mennessä jo vanhentuneet, enkä halua ns. "vanhaa tietoa" julkaista. Muutenkin olen aika tarkka siitä, minkälaisia postauksia julkaisen. Harvat postaukset pääsevät seulonnan läpi ja julkaistaan, suurin osa jää sumppuun luonnoksiin, joista niitä sitten poistelen kun kerkiän. Blogini sisältämät kuvat ovat melkein pelkästään kännykkäkuvia, koska en osaa, halua, jaksa kuvata järkkärillä tai ylipäänsä raahata sitä minnekkään mukaan. Olisin todella iloinen jos jaksaisin ja blogi olisi täynnä superhyvä laatuisia isoja kuvia, mutta näin nyt ei vaan ole. Yritän parantaa tässäkin tapani ja oikeasti raahata sitä järkkäriä mukana joka paikkaan!

Omia mietteitä blogin pitämisestä



Haha



Asiatekstiä luvassa. Näitäkin yritän mahduttaa blogiini aina silloin tällöin. Blogi? Mikä se on? Mitä sillä tekee? Ja tärkein kenelle sitä teet? Näitä kysyin itseltäni ennen blogini aloittamista. Mitä hyötyä siitä on? Paljonkin. Ihan tosi, itse hyödyn blogin pitämisestä aivan valtavasti. En rahallisesti, en sponsoreiden kautta, en siitä että minulla olisi paljon lukijoita. Ei mitään maallista, vaan henkisemmällä tasolla. Saan suunnattomasti mielihyvää kirjoittaessani omista tapahtumistani sekä mietteistäni. Olen aina rakastanut päiväkirjoja, kirjoitin aikoinani joka päivä monen vuoden ajan päiväkirjaa, ja tykkään edelleen lukea näitä. Blogini vastaa itselleni aivan mainiosti rispaantunutta päiväkirjaa, kuvien kera. En tietenkään julkaise mitään niin henkilökohtaista jota esimerkiksi päiväkirjaani kirjoittaisin, tai mitään sellaista mikä voisi loukata jotakuta.



Tässä esimerkki osoitepolun linkittämisestä



Mikä siis on blogi? Blogi on internetissä oleva asiakirja, jota käyttäjä(t) ylläpitävät. Erilaisia blogeja on miljoonia, jotkut kirjoittavat lifestyle-blogeja, toiset taas ruoka-aiheisia. Voit itseasiassa kirjoittaa minkä tahansa aiheista blogia. Tai sitten voit olla tälläinen kuin minä, eli yhdistää kaiken maailman aiheet yhteen blogiin. Ei blogini nimi turhaan ole salainen maailma. Eniten rakastan sekamelska-blogien lukemista, kerrotaan tekemisistä laidasta laitaan, pääosassa on kuitenkin oma elämä. Voit kertoa koulunkäynnistä, harrastuksistasi ja kuulumisistasi. Tottakai pidän siitä jos blogissa esiintyy hevosaiheisia postauksia, muttei se todellakaan ole välttämätöntä.

Blogi-tekstit voivat koostua tekstistä ja kuvista, tai vain toisista. Pelkkää tekstiä on vähän puuduttava lukea, joten piristykseksi voi laittaa kuvia, vaikkeivat olisikaan ajankohtaista tai ovat asian vierestä. Tekstit täytyvät olla omakirjoittamia, tai jos ovat poimittuja (pätee myös kuviin) täytyy kohteen koko osoitepolku olla näkyvissä tai linkitettynä. Tärkeintä on että kirjoittaa itsestään, omista ajatuksista, ei keskity muihin ihmisiin varsinkaan heidän mollaamiseensa. Mitä jos ei ole mitään kirjoitettavaa? Aina on jotain kirjoitettavaa, kunhan käyttää mielikuvitustaan. Liian usein hyvät blogit kariutuvat siihen kun ei ole tapahtunut mitään tai ei keksi mitään kirjoittamisen arvoista. Mikäpä ei olisi kirjoittamisen arvoista? Ei kukaan jaksa seurata blogia, jonka pitäjä kirjoittaa ehkä kerran kuukaudessa kuvattoman lyhyen postauksen. Jokainen päivä on kertomisen arvoinen.



:D



Mitä minä teen blogillani? Rehellisesti sanottuna, olen kasvanut ihmisenä siitä lähtien kun olen aloittanut blogin pitämisen. Olen tullut avoimemmaksi asioistani, tiedostanut henkitason lukkojani, ja ennen kaikkea olen oppinut tuntemaan itseni. Miten se voi olla mahdollista pelkän asiakirjan avulla? Mieti, kerrot kaikki mielipiteesi, asiasi, rehellisesti.  Olet ollut ihan lukossa itsesi kanssa, tuntuu kuin pää olisi tyhjä. Yhtäkkiä sinulla onkin joku, jolle kertoa kaikki. Kaikki hyvät ja huonot hetket, pettymykset ja onnistumiset, tavotteet ja tapahtumat. Kirjoitan avoimesti elämästäni, tapahtumistani, mielipiteistäni ja asioistani, harrastuksista, perheestä kaikesta.

Kenelle sitä teet? Itselleni, ennen kaikkea. Totta kai myös lukijoille, mutta pääsääntöisesti itselle. Saa purkaa kaikki patoumat teksteillä, jotai ei ehkä osaisi mitenkään muuten ilmaista. Luulen että melkeinpä aina blogin pitäjät kirjoittavat asioita pääsääntöisesti itselleen. Vaikka lukijoita olisi kuinka paljon, tärkeysjärjestyksessä pitäjä on kärjessä. Uskoisin että mitä enemmän lukijoita on sitä vaikeampaa blogin pitäminen on. Joudut miettimään kovastikkin mitä voit sanoa ja miten, ettei lukijat loukkaannu. Se tekee pitämisestä haastavaa. Tai ettet ole liian tylsä. Lukijat kyllä tietävät mitä haluavat lukea, mutta tiedätkö sinä mitä haluat kirjoittaa? Kirjoitatko mitä haluat, vai mitä lukijat haluavat sinun kirjoittavan? Blogin pitäminen pitäisi olla se oma juttu, ei kenenkään muun. Ethän sinä päiväkirjaankaan kirjoita muitten ajatuksia tai mielipiteitä. Tietenkin lukijoiden ideat otetaan huomioon, mutta heillä ei ole mitään päätäntä valtaa blogissasi.

Tulipas taas tuhtia tekstiä, tälläisiä ajatuksia minussa herättää blogit ja niiden pitäminen.