Mitä minulle kuuluu? Osa 1.

Pitkästä aikaa ajattelin kertoilla hieman meidän kuulumisia ja palata ajassa takaisin päin. Blogissa onkin syksyllä ja nyt talvella ollutkin oikeastaan vaan kaikkea erikoisempaa kertoilua, arjesta poikkeavaa. Sellaista kun ei meidän jokapäiväinen elo ole, niin tämä postaus olkoon sellainen tylsä kännykkäkuvilla höystetty kuulumispostaus. Olen tällä hetkellä edelleen työttömänä, yritän saada koulua käynnisteltyä sekä haettua töitäkin tässä lähiaikoina, alkaa pikkuhiljaa seinät kotona kaatumaan päälle. Syksy ja talvi ovat menneet aivan hujauksessa ja nyt olisikin aika ottaa itseään niskasta kiinni monessakin asiassa, jotka tahtomattaan ovat jääneet hieman heitteille. No, ei niistä ikävistä asioista sen enempää vaan palataan ajassa hieman takaisin päin - aina kesän loppuun ja syksyn alkuun.

Kävin keväästä maaliskuusta aina elokuun loppuun asti tiivisti töissä, pitäen kuitenkin viikon loman. Vaikka töitä teinkin, jäi silti uskomattoman paljon vapaa-aikaa. Tai no suurimman osan tuosta kuuluisasta vapaa-ajasta vietinkin joko metsässä, mökeillä tai muuten vaan luonnon helmassa. Olen aina rakastanut luontoa ja varsinkin kesällä ja syksyllä, voisin viettää päiviä metsässä. Aina pitkälle syyskuuhun kävin poimimassa meidän kodin läheisestä metsästä sekä avopuolisoni isovanhempien mökin läheisestä metsästä mustikoita! Vaikka selkä siinä kipeytyikin ja lääkärit epäilivät jopa välilevyssä olevan reiän, ei se mustikkaintoani lannistanut! Toivottavasti ensi kesäksikin tulisi yhtä paljon, tai enemmän marjoja. 

Ja lisää todistusaineistoa! Pelkkiin mustikoihin emme äidin kanssa tyytyneet, vaan löysimme ennätysmäärän ja uusia hyviä kanttarellipaikkoja meidän omalta mökiltä! Sekä vähän puolukkaa, joka oli joissain paikoissa tuolloin vielä vähän raakaa. Näitä kuvia katsellessa haluaisin niin paljon vaan mennä kipon kanssa metsään poimimaan ja etsimään!

Ilari mustikkasuu! Ilari kulki mun mukana koko kesän, luonnollisesti. Jopa mustikkaan otin sen mukaan muutaman kerran. Toinen ihan onnessaan halus aina tulla samaan paikkaan mistä itse poimin ja syödä juuri ne marjat mitä mitä olin poimimassa. En enää ottanut Ilaria mukaan, kun mustikkaan mentäessä lähimetsässämme näimme luikertelevan kyyn. Tämän jälkeen pysyin päivän poissa metsästä, mutta pian palasinkin kumisaappaita tömistellen, laulaen ja taputtaen takaisin vakkaripaikkaan. Mökiltä nostettiin omaa perunaa, ai vitsit tuo uusiperuna on sitten hyvää!

Miten voikaan tulla näin ikävä kesää, varsinkin loppukesää, näitä kuvia katsellessa? Vietimme ihanat elobileet, joista naamakuva on. Siskolleni synttärikakkua, jonka täytteenä jos oikein muistan mustikkaa ja valkosuklaata. Alhaalla vasemmalla mustikkajuustokakkua, juurikin tuonne elobileisiin tehty. Ja onko ihanampaa ja kauniimpaa kuin auringonkukkapelto?

Työkavereille myös mustikkajuustokakkua, viimeisen työpäivän kunniaksi. Itselleni aamupalaksi tehtyä, yllätys yllätys, mustikkasmoothieta! Vierailimme myös syyskuussa Emäsalossa Seikkailulaaksossa ystävien kanssa ja oli kyllä kivaa. Pääsin mm. ensimmäistä kertaa ampumaan jousella ja muutaman kerran jopa osuin maalitauluun. Emäsalo oli myös loistava pokemon hunttaukseen, sieltä löytyi dratinia, growlitheä, pikachuja, ponytaa jne. Erinomainen reissu siis! Avopuolisoni nappasi mökillä ollessamme hauen ja pimeässä, minä itku kurkussa, sen fileoimme tai ainakin yritimme ja lopputuloksesta tuli oikein mainio. Kypsyyskin paistettaessa oli juuri sopiva, halpaa ja hyvää ruokaa! 

Ensin ajattelin, että kertoilen kaiken tässä yhdessä postauksessa, mutta tästä nyt olisi tullut niin pitkä kilometripostaus, ettei sitä olisi kukaan jaksanut lukea, joten pätkäisen tämän tähän ja loppuihin kuviin palailen lähiaikoina. Luvassa on vielä sen lisäksikin monen moista postausta, joten pysykääpäs kuulolla!